lasten- ja nuorten sairaala

Äiti kirjoitti:

Olen tässä seurannut tätä keskustelua sydänleikkauksista ja niiden siirtymisistä surullisena tietäen kokemuksesta miten rankkaa elämä kaikenkaikkiaan voi olla. Sille ei mitään voi, että tehon potilaspaikkojen määrä on vähäinen. Ne on niitä realiteetteja jonka kanssa on vielä elettävä. Olemme saaneet hyvää hoitoa ja leikkaava kirurgi oli todella asiallinen, mutta sivusta seuranneena ihmettelen henkilökunnan jaksamista. Ollessamme teho-osastolla jouduimme me ja muut vanhemmat todistamaan ikäviäkin välikohtauksia hoitajien ja os.hoitajan välillä. Milloin mistäkin asiasta tämä os.hoitaja kävi hoitajia moittimassa, kuulustelemassa tiukkaan sävyyn, minkä jälkeen hoitajat muuttuivat hiljaisiksi,työnilo oli mennyt. Säälimme näitä ahkeria ja myötätuntoisia hoitajia sen ilmapiirin vuoksi mikä oli meidän vanhempienkin havaittavissa. Onko sitten ihme ettei hoitajia saada töihin. Onkohan siihen muitakin syitä kuin palkkaus? Miten tällainen vaikuttaa työssä jaksamiseen, kun potilaat ovat vaikeasti syd.vikaisia lapsia tai muita teholle joutuneita?Eikö tällaisessa paikassa pitäisi esimiesten olla juuri niitä kannustavia, positiivisia, valoisia ja iloisia ihmisiä, eikä painetta lisääviä työnilon tappajia. Olkaa hoitajat siunattuja työssänne.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä