Oletko päivääkään katunut?

Katuminen on ehkä vähän väärä sana; itse en ole ainakaan katunut.

Välillä osa opintosuorituksista kyllä vituttaa, mutta tuskin monikaan juristi katuu valmistumistaan. Opinnot voi aina keskeyttää jos alkaa kiinnostamaan vaikka opiskelu hortonomiksi tai artesaaniksi - tai vaikka talonvaltaaja-anarkistiksi.

http://www.faceplantstatus.com/faceplant-49-period hahaha :DD

En ole katunut ja epäilen ettei kovin moni muukaan kadu sitä, että valmistuu arvostettuun ja hyväpalkkaiseen ammattiin :)

Itse täräytin ensimmäisellä yrityksellä kirjoitusten jälkeen sisään huippupistein Turkuun (Parhaassa 1%:ssa hakijoista) ja kokoajan on vähä "kaduttanut", että oisko se lääkis kuitenki saatana se oma juttu. Nyt kun Niinistöstä tuli presidentti niin onneks voi olettaa itselleen, että lexiläiset pääsee pitkälle elämässä.. En oikeastaan tiedä onko katuminen oikea sana, enemmänkin sellainen arvuuttelu omasta tulevaisuudesta ja pohtiminen onko tehnyt oikeat valinnat..

No superdumari, äkkiäkös sinä lääkäriksi luet, kun olet lakimiehen koulutuksen suorittanut ensin. Sitten ei tarvitse katua.

Ei ole kaduttanut tähän mennessä päivääkään, useiden vaihtoehtojen jälkeen tämä tuntuu parhaalta. Varmastikaan ala ei sovi kaikille, mutta tiedekuntaan seuloutuu lähinnä korkeasti motivoituneita ihmisiä.

Oikeustieteilijöissä on opiskeluseurana se mukava puoli, että kun omat tulevaisuudennäkymät eivät ole ahdistavia, ilmapiiri on kohtalaisen vapautunut ja kollegiaalisella tavalla kohtelias - jokainen tietää, että a) kukaan ei ole päässyt sisään tekemättä paljon duunia, jolloin kaveriakin voi arvostaa b) pienessä Suomessa samat tyypit tulevat luultavasti vastaan monesti seuraavien vuosikymmenien aikana.