mitäs nyt, paniikkikohtaus tulossa

Kyllähän jotkut ovat soittaneet paniikkikohtauksen iskiessä ambulanssinkin itselleen, mutta etkö pääsisi jotenkin muuten päivystykseen? Voisiko joku tuttu viedä sinut tai lähteä kaveriksi sinne? Voithan ensin myös soittaa sinne päivystykseen ja kertoa tilanteesi. Voi tietysti olla että he kehottavat yrittämään josko voisit sinnitellä aamuun asti, mutta kyllähän tosihädän tullen sairaalaan saa mennä.

Kuuntele minua vaikka jotain asiaa, kunnollista, kerron vaikka jotain, niin se menee kai ohi:

Joku superkaunis tyttö oli, mietin että uskaltaako sille kirjoittaa jotain vaikka aika tuttuja sillä tavoin että... perheet ja muut..

Hirveän kaunis tyttö kyllä, ja varmaan.... yhtä kuumaverinen kuin itsekin.

Jos ajattelisit itse vaikka että: joku poika voi ajatella sitten että miten mukavaa voisi olla jos joku mukava poika olisi nukkumassa vieressä vaikka.

Aptikkejä on auki koko yön. Voisit katsell puhelin katalookista missä on päivystys Lääkäri päivystys on myos. Toivottavasti saat apua: Minulla itselläni on paha PH. Koita pärjätä...

"Terveysneuvonta palveluun (09) 10023 voi soittaa aina kun tarvitset tietoa terveyspalveluista tai sairauksien hoito-ohjeita."
Ambulanssi kun ei vie ei sitten millään. Kävivät luonani, eivätkä suostuneet ottamaan kyytiin, vaikka kuinka pyysin ja he olivat joka tapauksessa menossa kyseiseen paikkaan takaisin. Jouduin viimeisillä rahoillani maksamaan taksin, jotta pääsin päivystykseen. Päivystykseen hakeutumisen syy oli (eli syyksi selvisi) sydänpussin tulehdus, että semmosta palvelua... Toivottavasti ei uudestaan tule, kun jo kahteen otteeseen sen vuoden aikana kyseinen sairaus iski (koputtaa puuta), mutta sen opin, että taksilla tai jollain muulla kyydillä on mentävä, jos yhtään kykenee liikkumaan. Tsemiä ja jaksamista! Aamulla heti apteekkiin. :)

Moi!

Kiitos kaikille kun vastasitte, olette aivan ihania

Niin tosiaan, asun sellaseilla paikalla että päivystäviä apteekkeja ei ole lähimailla, ja taksiin ei yksinkertasesti noin pitkälle matkalle ois ollu varaa. En ole kertonut tästä kellekkään tutulle joten ois aivan hirveä kynnys soittaa keskellä yötä itkien että voiko mahdollisesti viedä päivystykseen joka sijaitsee myöskin kaukana (luulenpa että kukaan tuskin olis lähtenyt viemään). Yö oli aivan kamala ja mulle määrättiin Opamoxia 15mg 1-3 kertaa pvässä. Ei tunnu edes yksi tabletti missään! Auttausko tähän joku masennuslääke, vai mistä pitäisi apua lähteä hakemaan? Mun lääkäriä ei oikein kiinnostanu koko vaiva ja antoi jonkun depressiohoitajan numeron jolle kannattaa soittaa..

Onko jollain kokemuksia tästä depressiohoitajasta ja mitä kautta olette apua parhaiten saaneet?

mitä sun kohtaukset pitää sisällää ,siis mitä oireit ,kun tiedät jo etukätee et on alkamas.
kerro vähä itestäs ,minkä ikänen oot
mies vai nainen
ootko työssä vai koulus
mitä harrastat.kuinka paljon liikut
kerro ihmees omaisilles et sul on terveydenkaa ongelmii ja oot joutun hakee apuu
ei sun kaikkee tarvi kertoo,mut tietäävät jos jotaa vakavampaa tapahtuu
nii tietäävät sit tilanteen
mä ainakii oisin opamoxinkaa varovainen

Olen 22-vuotias nainen, ja käyn tällä hetkellä töissä josta en oikein pidä ja siellä oleminen on ruvennut olemaan aivan hirveää painajaista. Heti aamulla rupee tärisyttämään kun tiedän että pitää sinne taas lähteä, ja töissä tulee kohtauksia että joudun menemään vessaan ja yökkimään siellä tyhjää päivittäin, tärisen paljon, hengitysvaikeuksia. Nyt sitten viime viikolla oli niin huono olo että menin lääkäriin ja en voinut muuta tehdä kuin itkeä tätä pahaa oloa, sain sitten rauhoittavia saikkua ja ton depressiohoitajan numeron. En tiiä miks, mutta tuntuu että on ylitsepääsemättömän noloa ja vaikeaa kertoa kenelläkkään että pää on näin sekaisin :( En oo vielä soittanu sille hoitajalle kun ahdistaa jo ajatus että täytyy ruveta purkamaan tätä vyyhtiä ja puhumaan jollekkin henkilökohtaisia asioita..

ps. Ihana että löysin tän palstan ja pystyin vihdoin kertomaan joillekin huonosta olosta, edes näin anonyymisti :)

Terve!

Kuulostaa että ongelmasi ovat vasta alkamassa.

En halua masentaa mutta itselläni oli alussa vastavaanlaista.

Itse sain alkuhoidossa masennuslääkkeitä joita määrättiin syömään noin vuoden että kohtaukset poistuvat itsetutkiskelu on kaiken a ja o. Silloin kun pystyy itse hallitsemaan kohtaukset silloin on voiton puolella.Itsellä siihen meni noin 8kk. Nyt menee vaihtelevasti mutta huomattavasti paremmin kuin alkuvaiheessa koska on tietoinen mikä itseä vaivaa.

Oletko kysynyt vanhemmiltasi että ovatko he sairastaneet kyseistä häiriötä?
Jos ovat niin heistä löytyy myös hyvä tuki!

Ensinnäkin pakko todeta, vaikka niin monet (bentsojenvastaiset) ovat tätä vastaan, että ota ihmeessä vaikka puolitoista pilleriä kerralla. Jos sekään ei auta, niin ota kaksi. tärkeää olisi, että pääset ensin "normitilaan" tai ainakin sellaiseen, jossa pelkotilat eivät vie voittoa. Heti kun saat tasattua olosi, niin homma alkaa helpottaa - riittää se 1-3 Opamoxia päivässä. Ensin on kuitenkin jollain voitettava nuo "häiriötilat" ja siihen en parempaa lääkettä keksi, kuin saamasi bentsot - ne auttavat myös unen saannissa ja asioiden järkeistämisessä. Rauhallisena voit sitten helpommin tutkia asioita ja kynnys soittaa "depressiomikähemmetinhoitajallekin" laskee, ja voit soittaa ja kertoa tilanteestasi tarkemmin.
Kerron asioista yli 25 vuoden kokemuksella (siis potilaana PH:n takia järjestelmässä). Sinulle tullaan määräämään SSRI tai SNRI-lääkitys - älä pelkää sitä, vaan ota vastaan helpottavana asiana. Älä kuitenkaan luovu bentsoista, ennen kuin pitkävaikutteiset lääkkeet alkaa toimia, koska se saattaa viedä aikaa ja tuntemukset ahdistuksesta ja pelosta saattavat aluksi lisääntyä (silloin tarvitset bentsoja). Tätä ei lääkärit monesti ymmärrä, tai halua ymmärtää vaan luulevat, että serotoniintasaajat alkavat miltei heti toimia, tai ajattelevat ettei rinnakkaislääkitystä tarvita.
Puhun bentsojen puolesta, koska niiden tilalta määrätään tänä päivänä järkyttäviä määriä antipsykoottisia lääkkeitä, hermokipulääkkeitä ja jopa allergialääkkeitä, ettei vain kukaaan tulisi riippuvaiseksi bentsoista. Mitään edellä mainitsemistani lääkkeistä ei kuitenkaan saa lopettaa pystyyn, joten monesti se bentso silloin tällöin on huomattavasti parempi vaihtoehto, muiden lääkkeiden sivuvaikutuksista puhumattakaan. Meni hieman jargoniksi, mutta käytä niitä Opamoxeja sen verran kuin tarvitset, ja niin pitkään kuin tarvitset - et niihin koukkuun jää, jos et paria kuukautta vedä kolmea nappia päivässä naamaan, ja silloinkin henkilöstä kiinni, että voiko lopettaa seinään. En usko kuitenkaan Sinun joutuvan koukkutilanteeseen, koska oireesi ovat niin rankkoja, että tarvitsevat lääkitystä. Väliaikainenkin bentsojen oikein käyttö voi palauttaa toimintakykysi niin työssä kuin vapaa-ajalla, mutta jokin SSRI-lääke saattaa auttaa niin, ettet enää tarvitse rauhoittavia. Parasta on nyt ottaa niitä rauhoittavia tarpeen mukaan ja päästä keskustelemaan jonkun ihmisen kanssa luottamuksellisesti - usko pois, se helpottaa! Tsemiä! :O)

Kiitti teille kun ootte laittanut vastauksia :) Kävin juttelee sen depressiohoitajan kanssa ja psykologin kanssa myös. Oon myös joutunut ottaa noita rauhoittavia aina välillä mutta jo pelkästään se tietoisuus että on lääkkeet ja että sitä apua tosiaan saa kun vaan uskaltaa hakea niin rauhoittaa kummasti.

Nyt menee jo paremmin.

Kysyisin vielä että millanen olo noista masennuslääkkeistä sitten tulee aluks?

Mulla on jo lääkkeet haettuna mutta pelottaa että miten pahat paniikit siinä alussa sitten tulee? Entä tuleeko pahoinvointia, pelkään nimittäin oksentamista aika paljon se ilmeisesti liittyy tohon kontrollinmenettämisen pelkoon, ja siitä se paniikkihäiriö on sit lähteny kehittymään, vaikka sillon kun kohtaus tulee niin oksettaa tosi paljon. Mut silti siis jostain syystä pelkään sitä enemmän kun kuolemaa! Naurettavaa...

Jos siis luette tätä niin voitteko vielä kertoo omia kokemuksianne noista lääkkeistä ja niistä ensimmäisistä viikoista, ja milloin rupesivat vaikuttamaan?