HEI
Kiitos, en odota että kukaan ratkaisee ongelmaa, en odota oikein edes apua
toivon että saan vain tuotettua jotain
Minä täällä piakkoin 23-vuotias kaveri. Minulle diagnosoitu vakava-asteinen masennus laaja-alainen ahdistusoireisto
Olen ollut aika surkea jätkä koko elämäni, koskaan ei lähtenyt mukaan kun muut tekivät jotain jännää, pelotti kamalasti. Koulussa jättäytyi pois liikunnasta, vältti ryhmätöitä, koska pelkäsi nolaavansa itsensä.
Oireet alkoi luulen ala-asteikäisenä, oppitunneilla itki kun ei osannut tehtävää, ei ottanut apua vastaan, itki kunnes tunti oli ohi
Itki myös itsensä uneen, koska ei ollut sitä mitä halusi, maailma oli julma, ei nähnyt alunpitäen hyviä puolia, jotka olisi pitänyt havaita
ainoastaan itseä piti tärkeänä, uskoi olevansa tarinan sankari
illuusio
Oireet vähän paheni,
tosin murrosiässä liiankin paha.
Piti mukautua joukkoon, polttaa sätkää ja juoda viinaa
huono idea
Silti aina esitti ettei hätää
Oikein lahjakas oli vielä tuolloin koulussa
Yläasteen jälkeen englanninkieliseen lukioon pääsi
Opiskelu sujui, kunnes liikaa päässä, ihmissuhde, tunne-elämä, en ymmärrä
Järjen valo himmeni
arvosanat tippuivat ala-arvoisiksi, tunneilla ei näkynyt oppimassa
karkasi elämää, joko alkoholi, tai nettipelit
vei pois jatkuvan tuskan
Itseltä hengenriistoyrityksen jälkeen haki apua
Pulmaan määrättiin lääke Sertralin
Muutti luonteen niin oudoksi
Keesin kasvatin, halusin purkaa pahaa oloa, kapinoida paskaa maailmaa vastaan, vaikka paska maailma on oman pään sisässä
Ihmiset ei ymmärtänyt,
Lääke vaihdettiin
Loppui kapina
Lukiosta pääsi pois juuri ja juuri, loppui kaikki motivaatio, tilalle tuli
hällä-väliä asenne
Koska todennäköisesti ajatteli
"vaikka kuinka hyväksi lukee, olet mikä olet"
"annat periksi, et pidä puoliasi, peukalo keskellä kämmentä, tunari"
Haki sattumanvaraisesti ammattikorkeakouluun tietoja käsittelemään
Viikon koulussa, kolme viikkoa kämpillä
Tätä jatkuu pari vuotta kunnes vihdoin koulusta eroaa
Viime talvena määrättiin myös lääke nimeltä Efexor, kipu ei hävinnyt
Nyt tuntuu että on niin sekaisin että ei pysty, ei edes vaikka väkisin
Ne kaverit joita vielä on säilynyt tuttuja lapsuudesta, parempina aikoina yhteydenpito onnistuu, usein ei uskalla nähdä enää niitä, en ymmärrä, elämme eri maailmassa, ainut puheenaihe oma mielenterveys, mielenterveys mielen terveys vakava poika, ei osaa olla hauska, osasiko koskaan
Soittaa ei uskalla ihmisille, ei keksi mistä puhua("mitä kuuluu", liian löysä on)
Toisten aikaa tuntee haaskaavansa, toisille myös pahan mielen aiheuttaa
Kaveri kertoo asian, tekee sitä tekee tätä, minä en pysy perässä
Koko virke on jo ohi, minä tartun ensimmäiseen sanaan, äännähdykseen, tuijottamaan tyhjyyteen, ajattelemaan jotain, mitä en muista kun räpsäytän silmiäni
Tunnetilat hankala pitää kurissa, jos joku loukkaa niin vetäydyn kuoren sisään kuin pieni lapsi - ei kestä kritiikkiä
Pakkomielteet, pakko ajatella, ajatella liikaa, aina huonoin skenaario mielessä
Yrittää ajatella positiivisesti, elämä voittaa...
Turhaa, liian hyvin opittu ajattelumalli, ei voi keskeyttää, ei voi käskeä pakolla ajattelemaan
Tänä kesänä oli hieman pontta, jaksoi hieman paremmin
Alkoholi maistui taas
Tapasin tytön baarissa
Sain maistaa hetken palan taivasta
mutta ihmisille määrätään tietty paikka
ei minusta ollut sielunkumppaniksi :(
Monesti olen ajatellut lopettaa olemassaoloni, mutta perheelle en voi sitä tehdä
Dilemma, pitää kestää, pitää tehdä, pitää olla, ei pysty
Nousen välillä pohjamudista vain siihen asti että tipahdan sinne uudestaan
Viime talvi oli helvettiä, tämä talvi on ollut vielä hankalempi
Ei sietokyky riitä loputtomiin
Kiitos, en odota että kukaan ratkaisee ongelmaa, en odota oikein edes apua
toivon että saan vain tuotettua jotain
Minä täällä piakkoin 23-vuotias kaveri. Minulle diagnosoitu vakava-asteinen masennus laaja-alainen ahdistusoireisto
Olen ollut aika surkea jätkä koko elämäni, koskaan ei lähtenyt mukaan kun muut tekivät jotain jännää, pelotti kamalasti. Koulussa jättäytyi pois liikunnasta, vältti ryhmätöitä, koska pelkäsi nolaavansa itsensä.
Oireet alkoi luulen ala-asteikäisenä, oppitunneilla itki kun ei osannut tehtävää, ei ottanut apua vastaan, itki kunnes tunti oli ohi
Itki myös itsensä uneen, koska ei ollut sitä mitä halusi, maailma oli julma, ei nähnyt alunpitäen hyviä puolia, jotka olisi pitänyt havaita
ainoastaan itseä piti tärkeänä, uskoi olevansa tarinan sankari
illuusio
Oireet vähän paheni,
tosin murrosiässä liiankin paha.
Piti mukautua joukkoon, polttaa sätkää ja juoda viinaa
huono idea
Silti aina esitti ettei hätää
Oikein lahjakas oli vielä tuolloin koulussa
Yläasteen jälkeen englanninkieliseen lukioon pääsi
Opiskelu sujui, kunnes liikaa päässä, ihmissuhde, tunne-elämä, en ymmärrä
Järjen valo himmeni
arvosanat tippuivat ala-arvoisiksi, tunneilla ei näkynyt oppimassa
karkasi elämää, joko alkoholi, tai nettipelit
vei pois jatkuvan tuskan
Itseltä hengenriistoyrityksen jälkeen haki apua
Pulmaan määrättiin lääke Sertralin
Muutti luonteen niin oudoksi
Keesin kasvatin, halusin purkaa pahaa oloa, kapinoida paskaa maailmaa vastaan, vaikka paska maailma on oman pään sisässä
Ihmiset ei ymmärtänyt,
Lääke vaihdettiin
Loppui kapina
Lukiosta pääsi pois juuri ja juuri, loppui kaikki motivaatio, tilalle tuli
hällä-väliä asenne
Koska todennäköisesti ajatteli
"vaikka kuinka hyväksi lukee, olet mikä olet"
"annat periksi, et pidä puoliasi, peukalo keskellä kämmentä, tunari"
Haki sattumanvaraisesti ammattikorkeakouluun tietoja käsittelemään
Viikon koulussa, kolme viikkoa kämpillä
Tätä jatkuu pari vuotta kunnes vihdoin koulusta eroaa
Viime talvena määrättiin myös lääke nimeltä Efexor, kipu ei hävinnyt
Nyt tuntuu että on niin sekaisin että ei pysty, ei edes vaikka väkisin
Ne kaverit joita vielä on säilynyt tuttuja lapsuudesta, parempina aikoina yhteydenpito onnistuu, usein ei uskalla nähdä enää niitä, en ymmärrä, elämme eri maailmassa, ainut puheenaihe oma mielenterveys, mielenterveys mielen terveys vakava poika, ei osaa olla hauska, osasiko koskaan
Soittaa ei uskalla ihmisille, ei keksi mistä puhua("mitä kuuluu", liian löysä on)
Toisten aikaa tuntee haaskaavansa, toisille myös pahan mielen aiheuttaa
Kaveri kertoo asian, tekee sitä tekee tätä, minä en pysy perässä
Koko virke on jo ohi, minä tartun ensimmäiseen sanaan, äännähdykseen, tuijottamaan tyhjyyteen, ajattelemaan jotain, mitä en muista kun räpsäytän silmiäni
Tunnetilat hankala pitää kurissa, jos joku loukkaa niin vetäydyn kuoren sisään kuin pieni lapsi - ei kestä kritiikkiä
Pakkomielteet, pakko ajatella, ajatella liikaa, aina huonoin skenaario mielessä
Yrittää ajatella positiivisesti, elämä voittaa...
Turhaa, liian hyvin opittu ajattelumalli, ei voi keskeyttää, ei voi käskeä pakolla ajattelemaan
Tänä kesänä oli hieman pontta, jaksoi hieman paremmin
Alkoholi maistui taas
Tapasin tytön baarissa
Sain maistaa hetken palan taivasta
mutta ihmisille määrätään tietty paikka
ei minusta ollut sielunkumppaniksi :(
Monesti olen ajatellut lopettaa olemassaoloni, mutta perheelle en voi sitä tehdä
Dilemma, pitää kestää, pitää tehdä, pitää olla, ei pysty
Nousen välillä pohjamudista vain siihen asti että tipahdan sinne uudestaan
Viime talvi oli helvettiä, tämä talvi on ollut vielä hankalempi
Ei sietokyky riitä loputtomiin
Vastaukset 3
Vanhimmat
Haastelet kuin Pasilan Repomies. :) Itsekin aina esittänyt muille ettei hätää, tässä pärjäillään. Todellisuudessa kuitenkin sisällä paruin ja kaipasin, että joku näkisi minun hätäni. Kotona äitini kaatoi omat ongelmansa niskaani ja kuuntelin tätä nuoresta saakka. Omista asioistani en juuri koskaan päässyt kertomaan, tai jos kerroin ei välitetty, vähäteltiin, pilkattiin. Nyt olen kuin kiveä, jäykkä kuin rautakanki. Itsestäni puuttuu kaikki luonnollisuus, jakaminen, normaali kanssakäymisen taito. Negatiiviset ajatusmallit myös täällä hyvin vahvoina, lyttäävät aina minut kun yritän etsiä muutosta. Haluaisin opiskella jotain ihan muuta alaa kuin mitä nyt pakolla teen työkseni, en pysty hakemaan, koska itseluottamusta ei ole, sosiaalisia taitoja ei ole.
Eli hyviä neuvoja en pysty sinulle antamaan, korkeintaan vertaistukea tarjoamaan. Onhan meitä pohjamudissa vaeltavia. Voi kun vois olla sitä mitä on,päivät. kuukaudet ja vuodet tässä vain soljuvat eteenpäin kuin harmaa nauha.
Hankala kertoa asioista normaalilla tavalla, ajatusten ja tunteiden muuttaminen sanoiksi, järkeviksi lauserakenteiksi paikoin liian paha
Pakko sanoa että osittain huonoa omatuntoa tunnen kun muiden ihmisten viestejä asiaan liittyen lukee
Ihmisillä on kaikennäköistä, joskus vain uskoo olevansa ainut
Sinäkin kokenut yhtä jos toista, ei myöskään helppo lapsuus
Itsellä erilainen lapsuus,melkein voisi sanoa päinvastainen
isä ei ollut kuvioissa, äiti ja lähisuku paapoivat
ja opin liian helpolle
Koskaan ennen lukiota en puhunut ongelmista pään sisällä, esitin vain normaalia ja tein mitä käskettiin
Koin lapsena olevani erikoinen, en ollut
"ylihuolehtivat vanhemmat"
Eivät antaneet tilaa itsenäiselle kasvulle, mitään ei tarvinnut tehdä itse
Vieläkin pitävät lapsena, niin muutkin
Eivät tarkoittaneet mutta tekivät koiranpalveluksen tietämättään
Sinulla ja minulla eri lähtökohdat, kuitenkin kuvailemasi piirteet
myös itselle hyvinkin tutut
Sinä kerrot mielestäni hyvin tilanteestasi, sinulla kyky kertoa, ajatuksia
Ehkä toisen ihminen kohtaaminen, ajatusten tiedon vaihto kasvokkain
kuitenkin myös sinulle paha :(
Itsellä alitajunta määrää
Toinen ihminen on mysteeri,
liikaa haluaa tietää miten toinen reagoi
ja sen mukaan omaa käyttäytymistä
liiallisessa määrin säätelee
Arastelee
Vaikka hankalaa, teet kuitenkin työtä, onnistut ehkä siinä? vaikka ei niin mieluisaa
sinulla on pohja johonkin
sinulla myös haaveita, joita kohti pyrkiä (olettaen, halusi opiskella muuta)
"kiintopiste" elämässä
Pidä kiinni haaveesta :)
itsellä ei niinkään, ei tiedä mitä tehdä, mitä olla, tai mitä on paraikaa
ei haaveita,
kysyvät,
"mikä kiinnostaa" "mistä haaveilet" "mitä mieltä olet" "kuka olet"
kysymykseen en itse löydä vastausta, joskus löysin, tai luulin löytäväni,
enää en muista enkä tiedä
Ehkä ja toivottavasti myöhemmin kykenet hakemaan haluamallesi alalle
Minun pitäisi myös kuntouttava työ aloittaa, mutta tuntuu että en opi asioita;
työpaja, asiat neuvotaan, ei mene jakeluun, joutuu naurunalaiseksi
En oikein osaa sanoa kiinnostaako, mutta pitää kai yrittää
Kiitän sinua kommentistasi,
mutta parempaa vertaistukea toivoisin itse pystyväni antamaan :(
Sinä lahjakas ja älykäs poika, jostakin syystä itstuntosi on ollut lapsesta saakka nollilla, olet alkanut kompensoida ongelmaasi ottmalla korvikkeeksi pärjäämisen. Ja itsetunto siitä kun vain saa kolauksen kun kaikki voiamt menee yrittämiseen olla hyvä ja täydellinen. Jospa oppisit olemaan ihan vain tavallinen niin kuin me yleenä olemme. Silloin olemassaolo oli muutakin kuin vian oman itsensä tarkkailua. Jospa jätät ainklin viinat ym.
Arvsinko oikein jotkain ongelmistasi.
Yritä vielä tätä keinoa jättäytyä vain ihan tavallsien immeisen tasolle. Voit huomata että pärjäät ja elämä on ihan kivaa.