omistan kala miehen.. ja suhteemme ongelma kohdat jotka pahentavat asioita ovat esim. riita tilanteissa kala mieheni heittäytyy puhumattomaksi.. kun haluaisin vastauksia.. niin kuulen vain, että ei mulla ole oikeen mitään sanottavaa... ja keskusteluista ei tule mitään.. itseäni vaivaa kun asiat jäävät roikkumaan!! moni pikku riita/kina paisuus suureksi koska mies ei korjaa heti sanomistaa tai taivu sanomaan vaikka, no niin ei kinata enää, olin väärässä!! ja kaikki olisi unohdettu, mutta ei.. ei minkäänlaisia sovinnon sanoja suustaan päästä.. vaan vaikenee!!! onko tätä mahdoton muuttaa? ja onko muilla kokemuksia.. minulla on monestakin kalasta!!!
kalan ylitsepääsemätön kynnys??
helinä
142460
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
vesimieheeni aivan sama juttu.Kun tapellaan hän menee ihan hiljaiseksi eikä suostu kommentoimaan enää mihinkään mitään..ja minä menetän hermoni ja yli menee.En osaa sanoa onko horoskoopista kii..jospa joku muu osaisi sanoa tuhon jotain,kun itse en ole tuollainen mutta mies onkin..tylsi' tuollaiset hissukat..kuten omakin ukko!Hermot menee kun ei saa mitään vastausta!=)
"omistan kala miehen.."
Kannattaa ehkä ottaa ymmärtäväisempi lähestymistapa, vaikket ymmärtäisikään...
mäkin tiedän mistä puhut, erittäin hyvin... myös sama asiasta raivostutti ja raivostuttaa välillä edelleenkin, mutta sit tajusin kerran että ilmeisesti kalamieheni ei todellakaan tiedä miten asiaan reagoisi, kun minä enemmänkin järki-ihmesenä koitin enemmän jankuttaa mitä ajattelen ja hän ei välttämättä edes käsittänyt mitä jollain asialla yritin sanoa... sitten lakkasin jankuttamasta mitä ajattelen ja aloin kertomaan miltä minusta tuntui, sitten annoin hänen vaan miettiä yhden, ehkä kahden yön verran sitä mistä oltiin juteltu ja koitin sitten uudestaan ottaa asianpuheeksi.. ja oon huomannut että kalloilla menee ilmeisesti asian miettimiseen todellakin se hetki kun ne punnitsee omia tunteitaan... ja toiselle avautumiseen ilmeisesti huomattavasti kauemmin... mulla ei ole kaloista kokemusta, mutta ilmeisesti ne antavat itsensä vain harvoille ja hyvin hitaasti... :)
kaikki pitää hyvin paikkansa.. mutta joskus tärkeitten asioiden selvittämisessä, kun ei saa mitään ratkasua, kala mieheltäni tulee vain ettei edes tajua miksi suutuin vaikka hölmökin tajuaisi...se pistää todella vihaiseksi ja epätoivoiseksi!!! onko tähän olemassakaan parannusta???
ymmärtää, vaikka haluaisikin, ja vaikka hölmökin sen ymmärtäisi. Ihmiset ei oo täydellisiä. Sitä varten on lemmikkieläimet.
ettäs tiät :)
... että ihmiset on ihmisiä vaik olis mikä merkki. Esimerkiksi minä ole monelta osin täysin päinvastainen ihminen. Minä olen yleensä se puhelias ja rakentava, kuin myös diplomaattinen persoona kun taas vaimoni, joka on vaaka, käyttäytyy aivan kuin miehesi. Eli vaikenee ja lakaisee ikävät asiat maton alle, joita minä yritän sitten saada selvitetyksi etteivät sieltä sitten tule uudestaan esille. Tai lisää ikävämpää fiilistä seuraavaan riitaan.
Joka helvetin kerta kun tulee riita, niin yritän pitää aiheen kurissa, ettei se lähe rönsyilemään. Ja yritän saada sovintoa aikaan. Myönnän aina virheeni kun niin olen tehnyt. Vaimoni paisuttaa pikkukinat joskus ihan älyttömän suuriksi. Pahinta lienee se, että kun saan sovinnon aikaan, niin tilanne kääntyy joskus niin, että vaimoni saa kaikki syyt niskoilleen ja ihan tahattomasti ja hän tuntee tehneensä taas kerran emämokan. Ja niinhän en toki halua, koska se vaan hänet tuntemaan itsensä huonoksi ja se kiukku saattaa siitä vaan jäädä kytemään.
Mutta... riippuen tilanteestanne, ehkä miehesi kokee tilanteita sellaiseksi että on parasta pitää suu kiinni, tai että sulle ei tehoa kuin nöyrtyminen, periksiantaminen ja kaiken ottaminen omalle kontolleen kaikessa hiljaisuudessa... ja se saa hänet mykäksi... vaikea sanoa, kun en tunne sua, mutta arvailla tietty voi.
Minä arvostan tosi paljon periksiantamista, ja jos joskus mulle myönnetään että okei olin "siinä ja siinä" väärässä niin periksi annan minäkin. Mykkäkoulu alkaa yleensä silloin kun riittävästi halutaan vaan pitää oma päänsä... joten annatko sä periksi missään, vai oletko itsepäinen? Itsestäni myönnän, että joskus olen itsepäinen ja haluan pitää oman pääni... mutta koska se diplomaattisuus on kuitenkin niin vahva luonteenpiirre mussa (kuin myös kaloissa kohtalaisen yleisesti) niin annan useimmin periksi. Mutta tosi harvoin alan mykkäilee.
Tivaaminen ja jankkaaminen on mulle myrkkyä, jos sillä tavalla yrittää saada vastauksia. Huomaa, että se tyyli, millä vastauksia yrittää saada, on todella tärkeää. Siihen toiseen kun haluaa saada henkisen kontaktin, mistä lähtee asioiden kääntyminen positiiviseen suuntaan, niin sen saa pienellä ystävällisellä eleellä. Jos käyttäydytään ylimielisesti tai muuten negatiiviisesti, siis liiallisesti, niin sitten mennään taas mehtään päin.
Jos kalamiehesi on tyhmä, ettei se tajua, mikä on homman ydin siinä riidassa, ei tasan ole sen vika että mies sattuu olee horoskoopiltaan kalat. joko se vaan on tyhmä tai sitten asia on vain sulle yksinkertainen ja että se ei välttämättä ole tyhmyyttä että se ei tajua sua... tää nyt oli sellai mielipideheitto.
Moneen tapaukseen tekisi mieleni sanoa, että millaista ilmapiiriä pidät yllä, tai millaisia mielikuvia luot itsestäsi ja luonteestasi... ja yleensä tiedätkö mikä on miehelläsi se whole picture sinusta... eli siis tunnetko miestäsi kunnolla?
Kalasta saatat huomata sen, että selitellään ja pitkästi että perusteellisesti:))
Ja niinkuin tuo "neiti" kirjoitti niin hän kyllä on kaloista varmasti keskimääräistä enemmän väärässä. Kala on yleensä tunteellinen ja tietää nämä asiat hyvin. Omien tunteiden tunnustelu ei tod. ole hankalaa, eikä myöskään avautuminen toiselle. Mutta sekin avautuminen ei ole automaattinen tapahtuma vaan tottahelvetissä siihen vaikuttaa mitä siellä on vastassa, koska se avautuminen on myös luottamuskysymys.
Että näin:)
... uskon kyllä että olet varmasti oikeassa ja se luottamushan tulee sitten ajan myötä... toisilla ehkä viikossa ja toisilla ehkä vuodessa, olen vain omalta kohdaltani tässä erittäin lyhyessä ajassa huomannut kun alkuhuuma on haihtunut että se toisen ihmisen tunteiden ja henkisen puolen ymmärtäminen ei ole itsestään selvyys, kun minä enemmän järki-ihmisenä en kykene ajattelemaan asioita aina tunnetasolla ja mulla henkilökohtaisesti onkin ollut aivan väärä tyyli saada toiselta vastauksia, mutta asiat menevät kuitenkin kokoajan eteen päin ja haluan oppia ymmärtämään tätä kalamiestäni, jotten loukkaantuisi tai pahoittaisi mieltäni turhista asioista, jonka vuoksi alan itse helposti mököttämään... kalat todellakin ovat tunteellisia mutta, sulkeutuu erittäin pahoin jos on paljonkin loukattu.. ja tuskin tämä avautuminenkaan silloin on kovin helppoa... puhuinhan vain omasta kokemuksestani ja niinkuin huomasit, opetteluásteella ollaan, joten kiitoksia tästä mielipiteestäsi sitten... :)
kalathan on pohjimmiltaan "hellyydenkipeitä"...;) kalat osaavat taitavasti paisutella asioita, mutta jos tuo on vain muuta vittuilua, niin suosittelisin SYYYVÄÄÄ keskustelua.. Aiheena pahemman puoliskon jatkuva "eripuraisuus.." sun pitää vain kertoa miehellesi edes mikä mieltäsi painaa ja mainitse myös, että keskustelut hänen kanssaan käyvät mahdottomiksi. Pakkohan teidän on puhua ja mm. kalat pitävät sisällään suuria tunteita, joiden on päästävä ulos. Puhuminen tekisi teille varmasti hyvää... Good luck:)
No further comments
Kalassa on sellaista marttyyrin vikaa, pitää antaa aikaa ja rakentaa syvä luottamus niin pikkuhiljaa se arka kala alkaa puhua. Keskustelussa voi syntyä pitkiä taukoja, mutta jos jaksaa odottaa hiljaisuuden loppuun niin kuulee ensin yhden sanan ja sitten toisen...
Joo. Minulla on ainakin niin, että jos joku tarpeeksi pahasti loukkaa, niin odotan hänen pyytävän anteeksi ja yritän pitää mykkäkoulua siihen asti kunnes hän pyytää. Mutta jos ei pyydä (niin kuin minulle on monta kertaa käynyt) niin kyllä se loukkaus sinne sielun syövereihin jää...eikä sitten enää pysty katsomaan toista ihmistä samalla tavalla kuin ennen. Saattaahan siinä mennä luottamus ihmisiin ja oikeudenmukaisuuteen myös. Kalaa ei saa haukkua vaan häntä täytyy lempeästi ohjata oikeaan suuntaan.
Minä en ole hiljaa vaan pikemminkin hermostun jos joku loukkaa! Syyn luulisi tietysti itse tajuavan..
Mieheni on samanlainen, ei puhu eikä pukahda kun tulee erimielisyyksiä. Hän vain on skorpioni, ja minä se kalat, joka ei suinkaan mykkäile, vaan koittaa selvittää ja tivaa vastausta miesparalta loppuräjähdykseen asti.
Tästa on puhuttu, ja mieheni sanoo että haluaa rauhoittua ennenkuin avaa suunsa, ja toivoo että minä tivaamiseni sijaan annan hänen tehdä sen. Parhaiten tilanne selviää kun kysyy suoraan :)