Minulla ei ole tahdonvoimaa, määrätietoisuutta, kunnianhimoa tai mitään näihin rinnastettavaa ominaisuutta.
Tavallaan minua kiinnostaa itseni vastakohdat.
Millainen sinä olet ja hyväksytkö nuo ominaisuuteni?
Tavallaan minua kiinnostaa itseni vastakohdat.
Millainen sinä olet ja hyväksytkö nuo ominaisuuteni?
Vastaukset 13
Vanhimmat
En oikein hyväksy. Ihminen, jota arvostan, omaa kaikki nuo mainitsemasi luonteenpiirteet.
Olen rento retkottelija, mutta pysyn silti erossa viinasta, tupakasta, huumeista, irtosuhteista jne.
Eikö kukaa mies tahdo ns. elättää vaimoaan? Tottakai saisin työmarkkinatukea.
Minä haluaisin istua sohvella ja katsella, kun mieheni tulee tärkeän ja kiireisen näköisenä töistä. Yllään hänellä luonnollisesti on puku ja kravatti. Minä katson häntä salaa ihaillen, mutta näytän vain perusilmeeni hänelle, sillä en tahdo hänen luulevan itsestään liikoja.
Jos hänen täytyy pienentää pukujaan, niin luonnollisesti hän vie ne ompelijalle.
Tällainen haavekuva minulla on _tulevasta_ miehestäni. Olenko liian idealistinen, kun en tahdo mennä töihin ja haluan mieheni olevan hyvässä asemassa?
Olen ihan tyytyväinen itseeni nyt. Nuorempana en koskaan. Aina toiset oli mielestäni parempia. Onneksi olen päässyt näistä tunteista yli.
Nyt ajattelen: Mä oon mikä oon! Ja toisetkin saa olla sitä, mitä ovat.
Ihanaa tämä vanhuus ja.......
Mieheni on siis intellektuelli, mutta hänessä on huimapäinenkin puolensa.
Hänen autonsa on laadukas ja luonnollisesti hän ajaa sitä ja minä istun hänen vieressään. Hän on erittäin hyvä tai jopa loistava kuljettaja.
Olen valmis valmistamaan miehelleni drinkin, kunhan hän vain opastaa minua sen valmistamisessa!
Taas tää skeida alko... et viitsis.
Sinulla on varmaan muita avuja. Empaattisuutta, hellyyttä, avuliaisuutta, rakkautta, nämä lyövät mennen tullen laudalta mainitsemasi puuttuvat ominaisuutesi.
En minä tiedä, onko niitä sen enempää kuin muillakaan ihmisillä. Minulla on kyllä kehittynyt oikeustaju ja joudun sen vuoksi usein "tappeluihin". Enkä saanut työlleni jatkoa, koska haukuin pomoni muutaman muun ihmisen ohella.
Näyttää siltä, että haluat provoilullasi tehdä negatiiviseksi karrikoitua kuvaa eräästä palstaystävästämme.
Avauksesi ja vastauksesi viesteihin kertovat enemmän itsestäsi kuin jahtaamastasi henkilöstä.
Kiusaamista on monenlaista, usein se vaan loppupeleissä osuu omaan nilkkaan.
Minä en tunne tältä palstalta ketään enkä tiedä _ystävistänne_ mitään. Tämän enempää en aio osallistua vainoharhaisiin spekulointeihinne.
http://www.youtube.com/watch?v=anhQEotGcUo
Katsokaa selviytymistarina työpaikkakiusauksesta!
On tietyltä kannalta ikävää, että sinulla ei muka ole tahdonvoimaa, miten totta tuo sitten oikeastaan onkaan. Ainakin sinulla on sen verran tahdonvoimaa,että kerrot asioistasi julkisesti. Se on jo niin paljon,että väitteesi tahdonvoiman puutteesta kumoutuu.
Tietysti hyväksyn ominaisuutesi, koska ne eivät itse asiassa minua kiinnosta tämän enempää. Jäin miettimään, miksi teet provosoinnin itsestäsi, jollei muka sinulla ole kunnianhimoakaan.
Jos olisin arkielämässä tekemissä kuvailemasi tyypin kanssa, noiden ominaisuuksien puuttuminen oikeasti saattaisi olla ärsyttävää. Puolisona tai kumppanina tai vaikka työkaverina tyyppi, jolla ei ole tahdonvoimaa, jota siis kuka tahansa kääntelee miten tahansa, ei pidä sanaansa ja toimii täysin mielihalujensa mukaan on ajelehtija, ei kunnianhimoa - ei siis välitä huolehtia itsestään - huh, huh.
"Tavallaan minua kiinnostavat itseni vastakohdat". Niin varmaan, mutta mahtaako vastakohdat omaava kiinnostua kirjoittamastasi tyypistä, siis riipasta? Tuskin. Tosin naisissa ja miehissäkin on näitä "äitityyppejä", joiden suurin onni on päästä huolehtimaan jostakin eli hallita ja kontrolloida jonkun muun elämää. Minua ei sellainen kiinnosta.
Mielenkiintoista sen sijaan olisi kuulla, mistä lähtökohdista aloituksen teit, koska väitteesi eivät pidä omalla kohdallasi paikkaansa - siis syysi provosointiin. Pyrin omanapaisuuden sijasta keskittymään mieluummin muihin asioihin, joten en ryhdy repostelemaan tässä ominaisuuksiani. Jotkut niistä näkyvät kuitenkin jo tekstistä. Riittää, että tulen toimeen itseni kanssa. Sen pitää riittää muillekin.
Voiko olla, että tulkitsen itseäni väärin? Minulla on tahdonvoimaa syödä joka toinen kerta hyvin ja joka toinen kerta huonosti. Mielestäni tuolloin kallistutaan tahdonvoiman puutteeseen eikä sen ylistämiseen ole aihetta. Sama asia kaiken muunkin suhteen.
Käsittääkseni osaan olla roikkumatta toisessa ihmisessä, mutta ymmärrän senkin, että täytyisi saada aikaan jotain itse. Näillä ominaisuuksilla siihen ei vain ole edellytyksiä.
Luulen, että tarvitsen jotain välitöntä esikuvaa, jotta voisin toimia parhaiten.