Tarvitsen apua ja neuvoja tilanteeseen, joka ajaa minut kohta hulluksi! Toivottavasti joku jaksaa lukea loppuun asti vaikka pitkä viesti onkin.
Olen ollut yhdessä mieheni kanssa vajaat kaksi vuotta. Hän on 20 ja minä olen 19, nuoria siis ollaan. Ongelmani on se, että tämä on mieheni ensimmäinen seurustelusuhde ja epäilen, ettei hän osaa siksi olla parisuhteessa. Olemme asuneet yhdessä neljä kuukautta ja olemme kihloissa.
1. EPÄHYGIEENISYYS
Hän on todella epähygieeninen vaikka on tilanne jo vähän parantunut. Aluksi hän ei vaihtanut suihkun jälkeen puhtaita boksereita vaan laittoi likaiset takaisin. Tilanne parani vähitellen ja nyt hän vaihtaa aina puhtaat bokserit. Ongelmana on vieläkin se, että hän laittaa suihkun jälkeen hieltä haisevan paitansa takaisin päälle, koska hänen mielestään se ei haise millekkään. Jos heitän paidan pyykkikoriin sillä välin, kun hän on suihkussa, hän suuttuu minulle.
Hän ei pese hampaitaan. Se on todella ällöttävää, varsinkin kun hän on perinyt äidiltään pahanhajuisen hengityksen. Olen yrittänyt sanoa hänelle satoja kertoja sekä kauniisti että rumasti siitä, että hänen hengityksensä haisee aivan kauhealle. Olen ostanut kaikenmaailman hengityksenraikastimia, mutta hän kokeilee niitä kerran ja siihen se sitten jääkin. Kaikista ärsyttävintä on, kun hän sitten haluaa tulla pussailemaan ja suuttuu, kun en suostu antamaan "kielaria" vaan vain sellaisia pikkupusuja.
Hänellä on ongelmana myös haisevat jalat. Ne myös haisevat todella voimakkaalle ja lisäks parin kolmen metrin säteellä. Minulla itsellänikin on haisevat jalat, mutta aina, kun tulen kotiin koulusta ja kengät ovat olleet koko päivän jalassa, käyn pesemässä jalat saippualla ja vaihtamassa puhtaat sukat. Olen ehdottanut tätä samaa miehelleni, mutta hän suuttuu aina ja sanoo, ettei hän jaksa joka kerta kotiin tullessa pestä jalkoja ja vaihtaa sukkia. Joskus hän myös väittää, etteivät jalat haise ollenkaan ja, että jos hän ei itse niitä haista niin ne eivät oikeasti edes haise. Hän myös puolustelee itseään sillä, ettei hänelle koskaan kotonakaan kukaan valittanut haisevista jaloista, joten ne eivät haise.
Lisäksi hänellä on paljon muitakin pienempiä epähygieenisiä tapoja. Olen siis tehnyt omasta mielestäni kaikkeni, että hän huolehtisi itsestään ja puhtaudestaan, mutta ei!
Olen kuin äiti miehelleni, help!!
40
2941
Vastaukset
- Kyllästynyt93
2. KOTITYÖT
Minä olen opiskelija ja mieheni on jo töissä. Hän siis maksaa suurimman osan laskuista ja ruoista yms. Hän luulee, että tämä on oikeutus sille, ettei hänen tarvitse tehdä täällä mitään. En vaadi muuta, kuin sen että hän veisi esimerkiksi pyykkinsä pyykkikoriin eikä jättäisi likaisia vaatteita lojumaan pitkin lattioita, ja korjaisi tavaransa oikeille paikoille käytön jälkeen.
Laitan aina eteiseen roskapussin odottamaan sitä, joka seuraavana lähtee ulos, mutta lähes aina se olen minä, joka roskapussin vie vaikka mieheni olisi käynyt jo viisi kertaa ulkona ennen sitä. Hän ei koskaan vie astioita tiskipöydälle eikä varsinkaan tiskaa! Jos pyykkikone on ollut päällä ja hän on ollut koko päivän kotona, ei hän ole voinut laittaa pyykkejä kuivumaan, ja kun itse tulen kotiin ne ovat jo ihan nahistuneita ja haisevia, koska ovat lojuneet koko päivän koneessa märkinä.
Olen monesti pyytänyt häntä tekemään näitä asioita ja mielestäni tämä on pientä siihen verrattuna, ettei hänen tarvitse koskaan imuroida eikä luututa, ei pyyhkiä pölyjä eikä pestä vessaa. Ei vaihtaa lakanoita, ei tiskata. Hän ei ole tehnyt kertaakaan täällä asuessamme noita asioita, mitä minä teen. Tiskannut hän on muutaman kerran, mutta mitään muuta ei! En vaadi, että hänen pitäisi tehdä ne, koska voin itse aivan hyvin tehdä ne, toivon vain, että hän tekisi edes nuo pienet asiat, jotka tuolla vielä ylempänä mainitsin.
Jos huomautan hänelle asiasta niin hän suuttuu ja alkaa puolustelemaan itseään sillä, että hän maksaa täällä melkein kaiken. Hänen ei tarvinnut koskaan kotonakaan tehdä kotitöitä, koska hänen äitinsä siivosi jopa hänen huoneensa! Epäilen, että tämä johtuu siitä, mutta mikä nyt avuksi?- Kyllästynyt93
3. HERÄÄMINEN JA NUKKUMAAN MENEMINEN
Mieheni on iltaihminen ja häntä alkaa väsyttämään vasta todella myöhään. Siis vasta joskus 02-04 välillä. Minä taas olen aamuihminen ja minua alkaa väsyttämään jo 22-24 välillä. Menen siis yleensä nukkumaan jo tuohon aikaan ja mieheni jää vielä katsomaan telkkaria tai koneelle. Hän on todella huono heräämään aamuisin ja torkuttaa herätyskelloa vähintään viisi kertaa joka aamu. Hänellä alkaa työt seitsemältä ja jos on tullut vasta kolmelta nukkumaan niin tottakai häntä väsyttää.
Torkuttamisessa on se ongelma, että hän antaa kellon soida monta minuuttia putkeen, koska ei itse herää siihen tai omien sanojensa mukaan luulee jo sammuttaneensa sen. Tämä on todella ärsyttävää, koska herään ihan kunnolla tähän enkä saa enää unta. Hän myöhästyy töistä noin kerran viikossa ja muina päivinä menee todella tiukalle. Hän tottui kotona siihen, että hänen äitinsä tuli herättämään hänet joka aamu ja aamupalakin oli aina valmiina. Hän syyttää minua joka kerta, kun myöhästyy töistä, koska minä en ole herättänyt häntä! Hän perustelee tätä sillä, että koska kerta herään hänen herätyskelloonsa niin voin samantien herättää hänet. Hän myös sanoo, että luottaa siihen, että minä olen valveilla ja herätän hänet ja siksi hän ei välitä herätyskellosta.
Olen yrittänyt satoja kertoja sanoa, että tulisi aiemmin nukkumaan, ja että minä en ole hänen äitinsä ja yritän saada häntä oppimaan itse heräämään, eikä tottumaan siihen, että aina on joku joka herättää hänet ja tekee aamupalankin valmiiksi. Hän ei vaan ymmärrä. Hänen mielestään se on tehtäväni herättää hänet jos olen itse hereillä edes horroksessa. Jos en herätä häntä olen tehnyt sen kuulemma tahalleen, että hän myöhästyisi töistä.
Viikonloppuisin mieheni nukkuu yleensä johonkin 13-17 riippuen siitä monelta on tullut nukkumaan ja paljonko hänellä on univelkaa. Minä herään viikonloppuisinkin viimeistään kymmeneltä. Meillä on siis aivan erilaiset vuorokausirytmitkin ja siksi emme ehdi tekemään melkein mitään yhdessä, koska hän nukkuu koko päivän ja valvoo yöt. - Kyllästynyt93
Kyllästynyt93 kirjoitti:
3. HERÄÄMINEN JA NUKKUMAAN MENEMINEN
Mieheni on iltaihminen ja häntä alkaa väsyttämään vasta todella myöhään. Siis vasta joskus 02-04 välillä. Minä taas olen aamuihminen ja minua alkaa väsyttämään jo 22-24 välillä. Menen siis yleensä nukkumaan jo tuohon aikaan ja mieheni jää vielä katsomaan telkkaria tai koneelle. Hän on todella huono heräämään aamuisin ja torkuttaa herätyskelloa vähintään viisi kertaa joka aamu. Hänellä alkaa työt seitsemältä ja jos on tullut vasta kolmelta nukkumaan niin tottakai häntä väsyttää.
Torkuttamisessa on se ongelma, että hän antaa kellon soida monta minuuttia putkeen, koska ei itse herää siihen tai omien sanojensa mukaan luulee jo sammuttaneensa sen. Tämä on todella ärsyttävää, koska herään ihan kunnolla tähän enkä saa enää unta. Hän myöhästyy töistä noin kerran viikossa ja muina päivinä menee todella tiukalle. Hän tottui kotona siihen, että hänen äitinsä tuli herättämään hänet joka aamu ja aamupalakin oli aina valmiina. Hän syyttää minua joka kerta, kun myöhästyy töistä, koska minä en ole herättänyt häntä! Hän perustelee tätä sillä, että koska kerta herään hänen herätyskelloonsa niin voin samantien herättää hänet. Hän myös sanoo, että luottaa siihen, että minä olen valveilla ja herätän hänet ja siksi hän ei välitä herätyskellosta.
Olen yrittänyt satoja kertoja sanoa, että tulisi aiemmin nukkumaan, ja että minä en ole hänen äitinsä ja yritän saada häntä oppimaan itse heräämään, eikä tottumaan siihen, että aina on joku joka herättää hänet ja tekee aamupalankin valmiiksi. Hän ei vaan ymmärrä. Hänen mielestään se on tehtäväni herättää hänet jos olen itse hereillä edes horroksessa. Jos en herätä häntä olen tehnyt sen kuulemma tahalleen, että hän myöhästyisi töistä.
Viikonloppuisin mieheni nukkuu yleensä johonkin 13-17 riippuen siitä monelta on tullut nukkumaan ja paljonko hänellä on univelkaa. Minä herään viikonloppuisinkin viimeistään kymmeneltä. Meillä on siis aivan erilaiset vuorokausirytmitkin ja siksi emme ehdi tekemään melkein mitään yhdessä, koska hän nukkuu koko päivän ja valvoo yöt.4. LUVAN KYSYMINEN JA VALEHTELU
Hän kysyy minulta lupaa jokaiseen asiaan, vaikka olen sanonut miljoona kertaa, että olen hänen tyttöystävänsä enkä äiti. Hän kysyy lupaa saako ottaa jääkaapista ruokaa, saako pelata pleikkarilla, saako katsoa telkkaria, saako laittaa jonkun tietyn paidan, siis ihan joka asiaan. Hän jopa kysyy kaupassa lupaa saako hän ostaa jonkun asian vaikka ne ovat hänen omia rahojaan! Aluksi se oli mielestäni huvittavaa ja söpöäkin, mutta nyt se on alkanut todella ärsyttää.
Hän valehtelee todella paljon minulle. Hän on itse sanonut, että valehtelee siksi, koska pelkää, että suutun. Meillä oli joulun alla iso riita ja olin mennyt yöksi vanhemmilleni ja sovimme sitten illalla asian puhelimessa ja tekstailimme pitkin iltaa. Hän sanoi olevansa kotona ja että hänellä on tylsää. Parin viikon jälkeen sain vahingossa tietää hänen kaverin ollessa kylässä, että he olivat olleet koko yön baarissa. Mieheni oli siis väittänyt, että on kotona tylsistymässä vaikka hän oli ollut koko ajan kaverinsa kanssa baarissa. Hän on muutaman kerran aikaisemminkin mennyt baariin kertomatta minulle. Olemme sopineet, että baarissa voi käydä kavereiden kanssa kunhan sitä ei ota tavaksi siten, että joka viikonloppu kävisimme erikseen baarissa. Pyrimme käymään siten, että kumpikin pääsee ja samalla kerralla ja hän on suostunut tähän ilman vastarintaa. Hän on myös sanonut minulle, ettei edes haluaisi mennä baariin ilman minua.
Pari viikkoa sitten hän sanoi menevänsä kaverilleen katsomaan elokuvaa, mutta hän olikin mennyt kaverinsa kanssa elokuvateatteriin katsomaan elokuvaa. Tämä ei olisi tietenkään haitannut jos hän olisi ihan normaalisti kertonut, että hän menee leffateatteriin eikä kaverin kotiin! Lisäksi meillä oli rahat ihan loppu, koska mieheni ei saanut 15. päivä lisiä ollenkaan kuten yleensä. Hän siis käytti viimeiset rahamme kalliiseen elokuvalippuun, ja tietenkin hän oli ostanut myös leffapurtavaa, joten siihenkin meni rahaa. Tottakai hän saa käyttää omat rahansa mihin haluaa, mutta jouduimme sitten olemaan pari viikkoa nälkäkuurilla tämän mieheni tempauksen vuoksi. - Kyllästynyt93
Kyllästynyt93 kirjoitti:
4. LUVAN KYSYMINEN JA VALEHTELU
Hän kysyy minulta lupaa jokaiseen asiaan, vaikka olen sanonut miljoona kertaa, että olen hänen tyttöystävänsä enkä äiti. Hän kysyy lupaa saako ottaa jääkaapista ruokaa, saako pelata pleikkarilla, saako katsoa telkkaria, saako laittaa jonkun tietyn paidan, siis ihan joka asiaan. Hän jopa kysyy kaupassa lupaa saako hän ostaa jonkun asian vaikka ne ovat hänen omia rahojaan! Aluksi se oli mielestäni huvittavaa ja söpöäkin, mutta nyt se on alkanut todella ärsyttää.
Hän valehtelee todella paljon minulle. Hän on itse sanonut, että valehtelee siksi, koska pelkää, että suutun. Meillä oli joulun alla iso riita ja olin mennyt yöksi vanhemmilleni ja sovimme sitten illalla asian puhelimessa ja tekstailimme pitkin iltaa. Hän sanoi olevansa kotona ja että hänellä on tylsää. Parin viikon jälkeen sain vahingossa tietää hänen kaverin ollessa kylässä, että he olivat olleet koko yön baarissa. Mieheni oli siis väittänyt, että on kotona tylsistymässä vaikka hän oli ollut koko ajan kaverinsa kanssa baarissa. Hän on muutaman kerran aikaisemminkin mennyt baariin kertomatta minulle. Olemme sopineet, että baarissa voi käydä kavereiden kanssa kunhan sitä ei ota tavaksi siten, että joka viikonloppu kävisimme erikseen baarissa. Pyrimme käymään siten, että kumpikin pääsee ja samalla kerralla ja hän on suostunut tähän ilman vastarintaa. Hän on myös sanonut minulle, ettei edes haluaisi mennä baariin ilman minua.
Pari viikkoa sitten hän sanoi menevänsä kaverilleen katsomaan elokuvaa, mutta hän olikin mennyt kaverinsa kanssa elokuvateatteriin katsomaan elokuvaa. Tämä ei olisi tietenkään haitannut jos hän olisi ihan normaalisti kertonut, että hän menee leffateatteriin eikä kaverin kotiin! Lisäksi meillä oli rahat ihan loppu, koska mieheni ei saanut 15. päivä lisiä ollenkaan kuten yleensä. Hän siis käytti viimeiset rahamme kalliiseen elokuvalippuun, ja tietenkin hän oli ostanut myös leffapurtavaa, joten siihenkin meni rahaa. Tottakai hän saa käyttää omat rahansa mihin haluaa, mutta jouduimme sitten olemaan pari viikkoa nälkäkuurilla tämän mieheni tempauksen vuoksi.5. RAHA-ASIAT
Hän myös valehtelee jatkuvasti siitä, paljonko hänellä on rahaa. Hän ei osaa hoitaa laskujen maksamista ja syyttää siitäkin minua. Hän jättää laskut lojumaan pitkin pöytiä ja minä tietenkin siivoan ne pois ja laitan oikealle paikalle. Hän sitten väittää, että on jättänyt laskun siihen lojumaan, että muistaa maksaa sen, vaikka aikoisi maksaa laskun vasta viikon päästä. Olen kuitenkin niin siisti ihminen, etten voi rentoutua kotona jos on sotkuista ja olen sanonut hänelle mihin laitan laskut ja muistutan melkein päivittäin, että lasku on siellä. Silti hänelle on tullut jo kolme maksumuistutusta, koska hän on unohtanut maksaa laskun. Se on sitten minun syyni, koska en ole antanut laskun lojua pöydällä viikkoa.
Hänellä on myös paha tapa tuhlata iso summa rahaa hetkessä. Monesti jos meillä on riita, hän lähtee käymään "kävelyllä" eli tupakilla ja pelaamassa pelikonetta jossakin kaupassa. Tämä ei haittaisi muuten, mutta hän suutuspäissään tuhlaa aina kauhean summan rahaa pelikoneeseen. Viime kerralla hän pelasi sata euroa! Siis SATA euroa!! En ollut uskoa korviani, kun hän tuli kotiin. Meillä oli laskuja maksettavana n. 80 euron edestä ja minä jouduin maksamaan ne kaikki, koska hänellä ei ollut enää rahaa maksaa niitä. Hän oli juuri tuhlannut ne pelikoneeseen. Monesti muulloinkin hän pelaa 20e, 50e tai 70e. Tuo sata euroa on kuitenkin tähän mennessä suurin summa minkä hän on pelannut yhden reissun aikana.
Meillä on aika tiukkaa laskujen, vuokran ja ruoan kanssa ja sekin on todella ärsyttävää, että mieheni ei tajua tätä vaan joka palkkaa odottaessa hän suunnittelee suunnilleen koko palkan edestä tavaraa ostettavaksi. Viimeksi hän halusi jonkun pelihiiren tietokoneelle vaikkei edes nykyään pelaa tietokoneella. Siihenkin meni 70e ja hän on käyttänyt sitä oston jälkeen kerran. Hän osti sen itselleen joululahjaksi. Hän myös osti itselleen joululahjaksi pleikkari kolmosen ja ostelee nyt myös siihen uusia pelejä joka viikko lisää eikä pelaa edes entisiä loppuun. Ja tähän meillä ei todellakaan olisi varaa. - Kyllästynyt93
Kyllästynyt93 kirjoitti:
5. RAHA-ASIAT
Hän myös valehtelee jatkuvasti siitä, paljonko hänellä on rahaa. Hän ei osaa hoitaa laskujen maksamista ja syyttää siitäkin minua. Hän jättää laskut lojumaan pitkin pöytiä ja minä tietenkin siivoan ne pois ja laitan oikealle paikalle. Hän sitten väittää, että on jättänyt laskun siihen lojumaan, että muistaa maksaa sen, vaikka aikoisi maksaa laskun vasta viikon päästä. Olen kuitenkin niin siisti ihminen, etten voi rentoutua kotona jos on sotkuista ja olen sanonut hänelle mihin laitan laskut ja muistutan melkein päivittäin, että lasku on siellä. Silti hänelle on tullut jo kolme maksumuistutusta, koska hän on unohtanut maksaa laskun. Se on sitten minun syyni, koska en ole antanut laskun lojua pöydällä viikkoa.
Hänellä on myös paha tapa tuhlata iso summa rahaa hetkessä. Monesti jos meillä on riita, hän lähtee käymään "kävelyllä" eli tupakilla ja pelaamassa pelikonetta jossakin kaupassa. Tämä ei haittaisi muuten, mutta hän suutuspäissään tuhlaa aina kauhean summan rahaa pelikoneeseen. Viime kerralla hän pelasi sata euroa! Siis SATA euroa!! En ollut uskoa korviani, kun hän tuli kotiin. Meillä oli laskuja maksettavana n. 80 euron edestä ja minä jouduin maksamaan ne kaikki, koska hänellä ei ollut enää rahaa maksaa niitä. Hän oli juuri tuhlannut ne pelikoneeseen. Monesti muulloinkin hän pelaa 20e, 50e tai 70e. Tuo sata euroa on kuitenkin tähän mennessä suurin summa minkä hän on pelannut yhden reissun aikana.
Meillä on aika tiukkaa laskujen, vuokran ja ruoan kanssa ja sekin on todella ärsyttävää, että mieheni ei tajua tätä vaan joka palkkaa odottaessa hän suunnittelee suunnilleen koko palkan edestä tavaraa ostettavaksi. Viimeksi hän halusi jonkun pelihiiren tietokoneelle vaikkei edes nykyään pelaa tietokoneella. Siihenkin meni 70e ja hän on käyttänyt sitä oston jälkeen kerran. Hän osti sen itselleen joululahjaksi. Hän myös osti itselleen joululahjaksi pleikkari kolmosen ja ostelee nyt myös siihen uusia pelejä joka viikko lisää eikä pelaa edes entisiä loppuun. Ja tähän meillä ei todellakaan olisi varaa.6. RIIDAT
Aina riidellessämme hän käyttäytyy kuin olisin ilkeä äiti ja hän viaton lapsi. Hän syyttelee minua tiukkapipoiseksi ja ilonpilaajaksi ja hänellä on ärsyttävä tapa alkaa marttyyriksi: "Sä et koskaan aattele mua... Sä aina kiellät multa sen ja sen... Munhan syytä kaikki onki... Anteeksi ku oon olemassa...". Hän saa muutenkin aina asian jotenkin käännettyä niin päin, että minä olen se, joka on loppujen lopuksi syypää asiaan. Monesti jos hänellä on jokin sovittu meno eikä hän muista mennä sinne niin sekin on minun syy, koska en muistuttanut häntä. Eli minun siis pitäisi tietää kaikki hänen menonsa ja muistuttaa niistä. Hän ei myönnä, että vika on siinä, ettei hän itse muista menojaan. Hänen mielestään hän oli sanonut menosta minulle ja minun huolekseni jää siis muistuttaa asiasta. Tätäkin hänen äitinsä teki. Hänellä oli oma kalenteri mieheni menoille ja hän muistutti niistä ja kuskasi miestäni menoihin.
Monesti jos olen velkaa hänelle, hän riidan aikana alkaa vaatimaan velkoja heti takaisin vaikka hyvin tietäisi, ettei minulla ole yhtään rahaa tilillä sillä hetkellä. Myös jos minulla on vaikka hänen huppari päällä riidan aikana, niin hän yhtäkkiä alkaa vaatimaan, että annan hänen vaatteensa takaisin ja että en saa pitää sitä. Muulloin asiassa ei ole mitään ongelmaa. Jos meillä tulee riitaa samalla, kun syömme, alkaa hän vaatimaan etten saa syödä enää enempää, koska ruoka on hänen ostamaansa.
Voisin jatkaa vielä vaikka kuinka pitkään hänen vikojaan, mutta tämä viesti on jo nyt liian pitkä :D Toivottavasti joku jaksoi lukea tänne asti ja voisi antaa minulle hyviä neuvoja. En halua erota miehestäni, rakastan häntä todella. Haluaisin vain, että hän alkaisi huolehtia asioista ja itsestään ja aikuistuisi! Onkohan tämä liikaa vaadittu... - mkiio
Kyllästynyt93 kirjoitti:
6. RIIDAT
Aina riidellessämme hän käyttäytyy kuin olisin ilkeä äiti ja hän viaton lapsi. Hän syyttelee minua tiukkapipoiseksi ja ilonpilaajaksi ja hänellä on ärsyttävä tapa alkaa marttyyriksi: "Sä et koskaan aattele mua... Sä aina kiellät multa sen ja sen... Munhan syytä kaikki onki... Anteeksi ku oon olemassa...". Hän saa muutenkin aina asian jotenkin käännettyä niin päin, että minä olen se, joka on loppujen lopuksi syypää asiaan. Monesti jos hänellä on jokin sovittu meno eikä hän muista mennä sinne niin sekin on minun syy, koska en muistuttanut häntä. Eli minun siis pitäisi tietää kaikki hänen menonsa ja muistuttaa niistä. Hän ei myönnä, että vika on siinä, ettei hän itse muista menojaan. Hänen mielestään hän oli sanonut menosta minulle ja minun huolekseni jää siis muistuttaa asiasta. Tätäkin hänen äitinsä teki. Hänellä oli oma kalenteri mieheni menoille ja hän muistutti niistä ja kuskasi miestäni menoihin.
Monesti jos olen velkaa hänelle, hän riidan aikana alkaa vaatimaan velkoja heti takaisin vaikka hyvin tietäisi, ettei minulla ole yhtään rahaa tilillä sillä hetkellä. Myös jos minulla on vaikka hänen huppari päällä riidan aikana, niin hän yhtäkkiä alkaa vaatimaan, että annan hänen vaatteensa takaisin ja että en saa pitää sitä. Muulloin asiassa ei ole mitään ongelmaa. Jos meillä tulee riitaa samalla, kun syömme, alkaa hän vaatimaan etten saa syödä enää enempää, koska ruoka on hänen ostamaansa.
Voisin jatkaa vielä vaikka kuinka pitkään hänen vikojaan, mutta tämä viesti on jo nyt liian pitkä :D Toivottavasti joku jaksoi lukea tänne asti ja voisi antaa minulle hyviä neuvoja. En halua erota miehestäni, rakastan häntä todella. Haluaisin vain, että hän alkaisi huolehtia asioista ja itsestään ja aikuistuisi! Onkohan tämä liikaa vaadittu...Näin voi käydä, jos muuttaa yhteen miehen kanssa, joka ei ole koskaan asunut omillaan. Sinä olet äidin korvike, jolta saa vielä seksiä. Kannattaisi muuttaa omiin asuntoihin, ja jatkaa vain seurustelulunjalla. Miehen on ensin aikuistuttava, ennenkuin kykenee aikuismaiseen parisuhteeseen. Neuvoni siis: ei tarvitse erota, mutta muuttakaa erilleen. Yhteenmuutto on ajankohtainen vasta siinä vaiheessa, kun mies on oppinut itsenäiseksi ja sisäsiistiksi...
- sinä tai muu äiti
Kyllästynyt93 kirjoitti:
6. RIIDAT
Aina riidellessämme hän käyttäytyy kuin olisin ilkeä äiti ja hän viaton lapsi. Hän syyttelee minua tiukkapipoiseksi ja ilonpilaajaksi ja hänellä on ärsyttävä tapa alkaa marttyyriksi: "Sä et koskaan aattele mua... Sä aina kiellät multa sen ja sen... Munhan syytä kaikki onki... Anteeksi ku oon olemassa...". Hän saa muutenkin aina asian jotenkin käännettyä niin päin, että minä olen se, joka on loppujen lopuksi syypää asiaan. Monesti jos hänellä on jokin sovittu meno eikä hän muista mennä sinne niin sekin on minun syy, koska en muistuttanut häntä. Eli minun siis pitäisi tietää kaikki hänen menonsa ja muistuttaa niistä. Hän ei myönnä, että vika on siinä, ettei hän itse muista menojaan. Hänen mielestään hän oli sanonut menosta minulle ja minun huolekseni jää siis muistuttaa asiasta. Tätäkin hänen äitinsä teki. Hänellä oli oma kalenteri mieheni menoille ja hän muistutti niistä ja kuskasi miestäni menoihin.
Monesti jos olen velkaa hänelle, hän riidan aikana alkaa vaatimaan velkoja heti takaisin vaikka hyvin tietäisi, ettei minulla ole yhtään rahaa tilillä sillä hetkellä. Myös jos minulla on vaikka hänen huppari päällä riidan aikana, niin hän yhtäkkiä alkaa vaatimaan, että annan hänen vaatteensa takaisin ja että en saa pitää sitä. Muulloin asiassa ei ole mitään ongelmaa. Jos meillä tulee riitaa samalla, kun syömme, alkaa hän vaatimaan etten saa syödä enää enempää, koska ruoka on hänen ostamaansa.
Voisin jatkaa vielä vaikka kuinka pitkään hänen vikojaan, mutta tämä viesti on jo nyt liian pitkä :D Toivottavasti joku jaksoi lukea tänne asti ja voisi antaa minulle hyviä neuvoja. En halua erota miehestäni, rakastan häntä todella. Haluaisin vain, että hän alkaisi huolehtia asioista ja itsestään ja aikuistuisi! Onkohan tämä liikaa vaadittu...Jos et ole hänelle äiti, hän jättää sinut ja etsii itselleen uuden äitinaisen.
- sharppis
Hei,
valitettavasti en jaksanut lukea kaikkea kirjoittamaasi, kun asia valkeni jo ensimmäisestäkin kirjoituksesta. On kuitenkin hyvä, että avasit sisimpääsi tänne, se jotenkin helpottaa.
Kertomasi asiat, on niitä pikkuseikkoja, joita tarpeeksi monta yhdessä riittää pilaamaan hyvänkin suhteen. Itse olen tekemässä loppua samantapaisesta tilanteesta, mutta kuten sinäkin määrittelit, mies suhtautuu kuin äitiinsä, eli, enhän minä saisi moisten pikkuseikkojen takia olla moksiskaan, saati kyllästyä niin täyteen, että lopettaisin suhteen. Se on siis pitkissä kantimissa, ihan kuin lapsen eriytyminen omasta äidistään.
Aika turha on käydä etsimään psykologiasta vastauksia, käydä kouluttamaan ja opettamaan miestä asiassa, joka on hänen koppansa sisällä, jota hän ei edes ongelmaksi tunnista. Minulle riittää se, että mies on epäsiisti, aneleva ja anteeksipyytelevä, pelokas ja epävarma "tästä äiti kyllä suuttuu". Tietysti minulla on sinua paljon vanhempana jo sitä, mitä nuorena on ajatellut elämään kuuluvan, mutta en usko, että edes parikymppisenä kuvittelisin perustavani perheen, pitkäaikaisen suhteen sellaisen miehen kanssa, joka käy hermoille jo "kättelyssä" ja ahistaa.
Nyt näen nuo viimeiset lauseet. Ne tekevät minun sanani turhiksi. Sinä et halua erota miehestä. No. Siinä tapauksessa sinulla on vain se vaihtoehto, että jaksat jatkaa äitinä olemista, sillä melkoisen todennäköisesti tilanne joko jatkuu tai syö sinun hermosi todella tarkkaan tai sitten sekä että.
Onhan sinulla tietysti ikää yrittää opettaa miehelle asioita, joita hänen äitinsä olisi pitänyt opettaa, mutta siinä tapauksessa sinun on otettava roolisi ihan vakavasti. Muuten pinna katkeaa ja stoorinne on siinä.
Näin vuosikymmenien kokemuksella: en enää jaksa, enkä ryhtyisi tuollaiseen. Olen katsellut miestä, jolle en halua olla äiti, nyt pari vuotta, todennut asian olevan just niin katastofaalinen, ja etten todellakaan ole reagoinut yli, ja teen siitä loppua. - Kyllästynyt93
mkiio: Olen uhannut miehelleni, että muuta omaan asuntoon, että hän oppisi itse huolehtimaan laskuista ja kotitöistä yms. mutta todellisuudessa minulla ei ole varaa muuttaa asumaan omaan kämppään, koska opintotukeni on todella pieni vanhempieni hyvien tulojen takia. Vanhempani asuvat muutenkin kokonaan eri paikkakunnalla (tosin vain 30km päässä, mutta kuitenkin) enkä haluaisi muuttaa takaisin kotiinkaan, kun juuri muutin omilleni pois sieltä tuppukylästä. Olen ihastunut kaupunkielämään ja koulumatkan lyhyyteen.
sharppis: Elättelen vielä toivoa, että mieheni aikuistuisi ja alkaisi kohdella minua tyttöystävänään. Minä haluan uskoa hänen muuttuvan ja uskoani vahvistaa vielä se, että olen saanut muutamia asioita jo paranemaan, joten miksen saisi koko pakettia? En kuitenkaan tiedä kauanko jaksan, koska tuohon boksereiden vaihtamiseen päivittäin miehelläni kului melkein kaksi kuukautta "oppia" ja asioita on vielä paljon lisää "opittavana".- ppp30
Ikävä kyllä on pakko todeta, että jos jatkat tuota rataa, saat olla miehellesi äiti loppuelämäsi. Hän aikuistuu vasta kun joutuu oikeasti ottamaan vastuun itsestään ja omasta elämästään.
Mikäli et halua/voi pois muuttaa, lopeta miehen hyysääminen! Alat elää omaa elämääsi ja annat miehen elää omaansa. Eli et enään pese miehen pyykkejä tai siivoa hänen jälkijään. Kieltäydyt myös hellyydestä ja seksistä kunnes tuo hygiapuoli on kunnossa. Kun mies alkaa ihmetellä asiaa, kerrot vaan, että sinä et enää aio olla äiti hänelle ja normaali parisuhde jatkuu kun hän kasvaa aikuiseksi. - äidin neuvo
Ei täysi-ikäisen opitotukeen vaikuta vanhempien tulot, jos et asu samassa taloudessa heidän kanssaan tai heidän omistamassaan asunnossa (siinä tapauksessa et saa opintotuen asumislisää). Nyt itseäsi niskasta kiinni ja omillesi asumaan. Tekisi varmasti sinullekin hyvää opetella ensi elämään yksin, sitten vasta parisuhteeseen.
Sä et voi olla kenenkään aikuisen miehen äiti vaikka miten miestä rakastat. Voittehan te seurustella ilman saman katon alla asumista. Tiedätkös muuten, ettei toista ihmistä voi muuttaa mieleisekseen, eikä pidäkään voida. Jokainen on mitä on. Ihminen muuttuu vain jos itse sitä haluaa. - mk
Kai vanhempasi sinua ponsoroi kun heidän tulonsa vaikuttaa sinun tukiin ja sehän vanhempien tehtävä tukea lapsiaa kun ne opiskelevat että silleen.
- sidewinder
ppp30 kirjoitti:
Ikävä kyllä on pakko todeta, että jos jatkat tuota rataa, saat olla miehellesi äiti loppuelämäsi. Hän aikuistuu vasta kun joutuu oikeasti ottamaan vastuun itsestään ja omasta elämästään.
Mikäli et halua/voi pois muuttaa, lopeta miehen hyysääminen! Alat elää omaa elämääsi ja annat miehen elää omaansa. Eli et enään pese miehen pyykkejä tai siivoa hänen jälkijään. Kieltäydyt myös hellyydestä ja seksistä kunnes tuo hygiapuoli on kunnossa. Kun mies alkaa ihmetellä asiaa, kerrot vaan, että sinä et enää aio olla äiti hänelle ja normaali parisuhde jatkuu kun hän kasvaa aikuiseksi."Mikäli et halua/voi pois muuttaa, lopeta miehen hyysääminen! Alat elää omaa elämääsi ja annat miehen elää omaansa. Eli et enään pese miehen pyykkejä tai siivoa hänen jälkijään. Kieltäydyt myös hellyydestä ja seksistä kunnes tuo hygiapuoli on kunnossa."
Ei millään pahalla mutta jos se kaksikymppinen "mies" on noin laiska tekemään yhtään mitään niin veikkaan että ketjun ekat 80 Gigaa kirjoittanut neiti saa elää paskaisessa ja epäsiistissä kämpässä (joka on myös HÄNEN ainoa kotinsa) ja kuunnella haisevan moruajan syytöksiä läheisyyden puutteesta vielä kaupan päälle. Löysäilijä kyllä katsoo sen pelin, näin vähän pelkään,
Aloittajalle eli Kyllästynyt93 :lle
Olen eri sukupuolta kuin sinä, 20 vuotta vanhempi.
Minun mielestäni kuulostat tomeralta naisenalulta(vetoan neljänkympin ikääni tuossa käyttämässäni ilmaisussa, hyvällä sanottu) , joka nyt saa ainoana aikuisena pyörittää sitä huushollianne.
Kundi elää kuin on elänyt mamman hoivissa ja yrittää sitä edelleenkin. Hyviä pointteja kirjoitit kyllä, vanhan silmä jo harittivat kun pääsin tekstisi loppuun.
Kuulostaa siltä että koet olevasi vähän ansassa sen asuntosi suhteen etkä (ehkä) sen takia uskalla lyödä ns nyrkkiä pöytään sen pelossa että "lähtee kämppä alta".
Vaikea tilanne se jos toinen ei ota mitään vastaan, siis noita nortseja siisteys-ym asioita. Nythän tilanne on vähän se että pyörität kodinpitoa kuin asuisit siellä luukussa yksiksesi. Toinen osapuoli sitten asuu yhä henkisesti "kotona" ja sinä saat toimittaa mutsin virkaa.
Sinuna kyllä pistäisin kovan kovaa vasten ja jos tulee lunta tupaan niin sitten vaan tulee. Et sinä mitään mahdottomia asioita pyydä.
- Voihan nenä
Samoja alkkareita voi pitää vaikka viikon jos käy välillä suihkussa..Nykynuoret on kasvanut pumpulissa ja tottunut tuhlailevaan elämäntapaan..
Kyllä sinä kummasti puolen tunnin suihkut alkaa lyhentyä kun joutuu ensimmäisen kerran maksamaan omat vesi- ja sähkölaskut.- Niinseon..
Siksi mä aloin suhteeseen vanhemman miehen kanssa kun se mies oli jo opetettu siistiksi. Jos ei sitä tee äiti aikanaan niin tyttöystävät sitten. Joillakin vie tosi pitkään tajuta että mimmit lähtee meneen kun ne ei enään jaksa passata mut niin kauan kun ne jaksaa tehdä sen mies ei opi mitään ja ihmettelee vaan toisen ruikuttamista. Vanhempi mies on väkisinkin jotunut jo hoitaan omia asioitaan niissä väleissä kun ei ole ollut tyttöystäviä.
- Kyllästynyt93
ppp30: Olen kokeillut tuota "oman elämän elämistä" joku kuukausi sitten. Lopetin siivoamasta miehen jälkiä, tiskasin vain omat astiani, pesin vain omat pyykkini. Tämähän ei miestäni haitannut, koska hän käytti sitten samoja vaatteita eikä vaihtanut niitä boksereita ja haisi aivan hirveälle likaisilla vaatteillaan. Hän ei välittänyt sotkusta, koska häntä se ei haittaa jos on sotkuinen kämppä. Hän ei tiskannut kertaakaan omia tiskejään eikä häntä kiinnostanut vaikka ruoka pinttyi astiaan niin pahasti, että sitä olisi saanut hinkata tunnin irti. Lopulta hän osti kertakäyttöastioita ja söi/joi niistä. Kieltäydyin seksistä ja hellyydestä ja hän sai niitä vain sillä ehdolla, että käy ensin pesulla ja siistiytymässä. Muuten meni ihan hyvin, mutta en kestänyt sitä sotkua ja tiskivuorta ja sitä, että mies käytti likaisia vaatteitaan, joten...
Voihan nenä: Hyi! Minä en kyllä laittaisi samoja alkkareita suihkun jälkeen ellei ole ihan pakko! Kaippa mä sitten oon kasvanu pumpulissa ja tottunu tuhlailevaan elämäntapaan... :D Ja meillä kuuluu vesi vuokraan eli vielä ainakin saa nauttia pitkistä suihkuista ja sähkölaskujakin ollaan kyllä jo maksettu (:
Niinseon..: Muuten voisinkin yrittää saada vanhemman miehen, mutta etsin ihan pitkäaikaista ja pysyvää parisuhdetta ja faktahan on, että naisen pitäisi ottaa muutaman vuoden itseään nuorempi mies, että sitten vanhana ei tartte elää 10 vuotta yksin, kun mies on jo kuollut aikoja sitten. Miehethän kuolee naisia keskimäärin muutaman vuoden aiemmin. Eli ei kiitos vanhemmille miehille! :D - 5423u9dv
Jos sulla riittää kärsivällisyys, niin vedä miehen kouluttaminen överiksi, kuin koiraa kouluttaisi. Jääkaapin oveen lappusia "Likaiset astiat tiskipöydälle" ym., tai vaikka listaa kaikista asioista, joita toivoisit miehesi tekemään paremmin, ja sitten liimaat tähtitarroja viereen kun jokin onnistuu. Jos ei positiivisuus auta, niin ehkä siihen sisältyvä piiloveetuilu auttaa: jos kerran käyttäydytään kuin penska, niin kohdellaan kuin penskaa.
Toinen hieman likainen konsti: tutustu poikaystäväsi kavereihin. Mainitse kuin ohimennen kun olette heidän seurassaan jostain poikaystäväsi lapsellisesta tavasta. Harva asia saa nuoren miehenalun haluamaan itsenäistymistä niin paljon kuin kavereiden "ei voi olla totta, ootko sä tyyliin 7-vuotias" -tyyppinen naureskelu. Ja jos näillä on tyttöystäviä, tutustu niihin ja kysele miesten käytöksestä. Jollakulla voi olla jopa hyviä vinkkejä.
Harkitse kuitenkin niitä muita asumismahdollisuuksia. Mukavaa tyttökaveria kämppikseksi tms. Ota selvää tuetuista asumismahdollisuuksista (opiskelija-asunnot, muut hyväntekeväisyyssäätiöt, kunnan asunnot), harkitse iltatöitä. Koska valitettavasti siinä kouluttamisessa on se huono puoli, että vaikka se alkaisi toimia, se aiheuttaa helposti sen, että lakkaat kunnioittamasta poikaystävääsi; hänestä tulee sinun "luomuksesi", ja mietit aina, olisiko hän oppinut mitään ilman että olet uhrannut siihen itse järjettömästi vaivaa. Seuraava nainen varmasti hiljaa mielessään kyllä kiittää. - en ole avuton
On sulla hyvä mies. haisee pas..kalle eikä tee mitään mitä kuuluu parisuhteessa tehdä. Olet varmaan tosi onnellinen. 'Mistä noin tyhmiä naisia löytyy kun rakastuu noin tyhmään ja avuttomaan mieheen. Haluaisin sellasen naisen itselleni. ?
- Teenage Angst
Miehet ovat tuollaisia kakaroita alle 30 vuotiaana. Myönnän sen omalta osaltanikin vaikka emme asuneet exän kanssa vielä yhdessä. Vasta ero avasi kunnolla silmäni, miten pikkupoika olin.
Tosin itse sallit miehesi laittamaan kapuloita rattaisiin ja teiniangstaamaan, kun suhteenne on ensimmäinen ja heti pitäisi leikkiä täysiaikaista kotia.
Mutta jos haluat sietää moista menoa niin olet myös 50 vuotiaana miehelles edelleen sen äiti. Radikaalia silmien avautumista pitää tapahtua ja kypsymistä, että tilanne muuttuisi. Ehkä se väliaikainen ero... - Thiemig
Oot saanut tänne jo melko hyviä vinkkejä, mutta tässä vielä yksi. Näytä tuo sun pitkä tekstisi poikakaverillesi. Keskustelkaa aiheesta. Ehkä ymmärtää käytöksensä ja osaa mennä itseensä, mikäli on fiksu ihminen. Voit näyttää myös koko keskusteluketjun. Jos ei vielä silloinkaan ymmärrä, niin anna mennä takaisin äitinsä luokse kasvamaan. Sun tehtävä ei ole kasvattaa poikakaveria. Ansaitsisit sellaisen miehen, joka osaa asua omillaan ja kantaa vastuunsa asioista.
Peliongelmaan kannattaa hakea apua, jos vielä syvenee tuosta. - Muutos vaikeaa
Toista ei voi muuttaa. Toivoa muttumisesta on, jos hän itse haluaa muuttua ja valmis tekemään töitä sen eteen. Silti muuttuminen on hyvin epätodennäköistä, ja luultavasti vain väliaikaista. Aika monesti vielä ongelmilla on tapana pahentua kun suhteeseen tulee lapsia. Kun olette nuoria aikuistumista voi tapahtua, mutta sekin vaatisi että miehesi jouttuisi tilanteeseen jossa vastaa itse itsestään. Niin kauan kuin huolehdit hänen puolestaan, mitään ei tule tapahtumaan. Karua, mutta...
Sinuna miettisin, oletko valmis hyväksymään viat ja elämän niiden kanssa vai lähdetkö suhteesta ja aloittaa uuden alun. Vielä nuorena se on helpompaa. - #
Miehesi ei taida aikuistua kovin helposti. Häntä on kotona ilmeisesti kohdeltu vastuuttomana lapsena, eikä hän ole koskaan joutunut ottamaan vastuuta itse mistään. Ilmeisesti hän ei edes tajua, mitä kaikkea vastuuta aikuisena olemiseen kuuluu. Siis että hygieniasta, kotitöistä, rahan riitämisestä ei huolehdita siksi että äiti sanoo niin, vaan siksi, että oma elämä sujuisi.
En usko että saat miestäsi opetettua aikuisen tavoille. Jo koko ajatus on ristiriitainen, koska silloin sinä taas olisit se äiti joka lasta opettaa. Minä en näe, että teidän yhdessä asumisesta tulee yhtään mitään pidemmän päälle tuolla tavalla. Jos sinun on taloudellisesti pakko asua miehesi kanssa, niin sitten sinun täytyy niin tehdä. Siinä vain käy niin, että asiat menevät teidän välillänne vain hullummaksi, ja sitten kun sinulla on opiskelujen jälkeen varaa muutta omillesi, teet sen, ja suhteenne loppuu viimeistään siihen. Jos muuten haluat suhteenne jatkuvan, sinun täytyisi muuttaa omillesi, seurustelisitte, mutta antaisit miehen oppia aikuisen tavoille omillaan, ennen kuin muuttaisitte taas takaisin yhteen.
Itse en kyllä jaksaisi katsella tuollaista lasta. Miehen pitää olla mies eikä mikään kakara. - ~cissi~
Sorg, en jaksanut lukea loppuun, mulle riitti otsikko "epähygienisyys".
Näitä miehiä on Suomessa jonkun verran, enkä ymmärrä miksi nainen sellaisen kanssa olisi. Ja jos nyt valtavasti sellaista rakastaa, niin pystyyhän sitä rakastamaan toisesta osoitteestakin käsin. - kotiorja
Oon avioliitossa koulutettavan miehen kanssa. Puolisoni on ensimmäinen mies, jonka kans olen seurustellut tai yleensäkään ensimmäinen jonka kans on ollut yhtään vipinää.
Mieheni asui 23vuotiaaksi asti vanhempiensa kanssa samassa huushollissa ja hänen ei luonnollisestikaan ole koskaan tarvinnut tehdä itse mitään. Aina on hänen pyykkinsä pessyt äiti, ruoka on ollut aina pöydässä valmiina, siivota ei ole koskaan tarvinnut ja kaiken lisäksi äiti on ostanut hänelle jokaikisen vaatteen. Hän ei koskaan ollut käynyt vaatekaupassa.
No nyt ollaan oltu vajaa 10vuotta yhdessä ja kyllä se on jotain tässä vuosien varrella oppinut. Roskat vie aina roskiin heti kun roskapussi täyttyy. Joskus, hyvin hyvin harvoin, hän on täyttänyt tiskikoneen. (Jee!), imuria on käyttänyt muutamia kertoja kun olen saanut raivarin, kun en itse ole ehtinyt töiden takia kaikkea kotitöitä tekemään. Tosin itse jouduin ottamaan perästä imurilla kun lattia oli sen näköinen että imuria ei olisi ollut kätettykään. .. Pyykkikonetta hän ei halua edes oppia käyttämään. Joskus hyvin hyvin harvoin olen saanut hänet laittamaan pyykit kuivamaan (eli noin 5krt vuodessa). Ja ruuan tekeminen...hän oppi viime vuonna tekemään kaurapuuron mikrossa kun en jaksanut aamuisin keitellä puuroja vaan näytin miten se saa nopeasti sen tehtyä ettei vaan tarvi käyttää hellaa:D Valmispohjaan osaa tehdä pizzan ja paistaa sen, samoin puolivalmiit uuniin tungettavat ruuat.
Sit tuohon hygienia puoleen. Puhtaat alkkarit kyllä laittaa joka pesun jälkeen mutta kun hän on sellaisessa töissä, missä sotkeentuu, hän ei tietenkään voi millään vaivautua joka pv suihkuun...Ärsyttää toden teolla kun tyynyliina on aina jossain ihme liassa ja ne pitää sitten heittää roskiin, kun niitä ei voi käyttää kuin muutaman kerran, kun ei pesussa väri lähde pois. Hampaat on ne ärsyttävin ja suurin ongelma. Ne on oikeasti ihan hirveät, eikä ole tuossa kymmenen vuoden aikana ole mennyt hammaslääkäriin vaikka olen kuinka yrittänyt häntä sinne saada.
Vaatekaapin olen jakanut kahteen osaan, toisella puolella on työvaatteet ja toisella puolella sellaiset vaatteet, joita se saa käyttää ihmisten ilmoilla. Hän ei ymmärrä että siisteys on myös huomaavaisuutta muita kohtaan, vaan hänellä on niin hyvä itsetunto, että menee vaikka paskavaatteissa ravintolaan. Deodoranttia ei voi käyttää tietenkään paitsi silloin kun pakotan, puhumattakaan muista hajusteista ym. Partaa ei esim voi koskaan siistiä kunnolla, vaan se vetää sen huonolla koneella. Ja parturiin ei tietenkään voi mennä vaan vedän sen koneella sitten kokonaan pois kun rupeaa ärsyttämään.
Hän vetoaa näissä kaikissa asioissa siihen, että hänen ei kuulu tehdä kotitöitä tmv. koska hän on niin pitkään töissä. Jaksaa kyllä huomautella jos en ole kaikkia kotihommia ole ehtinyt tekemään omilta töiltäni.
No tämä on nyt enemmänkin sellainen järkiavioliitto jo. Tai no...
Onnea kouluttamiselle jos jaksat siihen hommaan ruveta.- hämmästyttäkummastut
Anteeks, mutta... miksi helvetissä olette tuollaisten luuserimiesten kanssa yhdessä? Aidosti, miksi?
Mitä ihmettä te tuollaisista orjasuhteista oikein saatte? - Epäsynkronissa
hämmästyttäkummastut kirjoitti:
Anteeks, mutta... miksi helvetissä olette tuollaisten luuserimiesten kanssa yhdessä? Aidosti, miksi?
Mitä ihmettä te tuollaisista orjasuhteista oikein saatte?Niin, mitä? Järisyttävää seksiä? Ihan todella, mitä saatte? Luin vain "kotiorjan" tekstin kokonaan ja siltä pohjalta tätä kysyn.
- kotiorja
Niin ja se piti vielä sanoa, että älä ainakaan erehdy ottamaan vielä palloa jalkaan saatika lapsia tekemään...
- samajuttu
Näköjään näitä uusavuttomia miehiä riittää.
Sitten vielä vaikea lähteä pois suhteesta, kun toinen "ei tee mitään". Silloin vaimo on se paha, aina nalkuttamassa, vaatimassa jne. Kuka nainen haluaa olla miehensä äiti. - eerikssonni
Sinulla olisi mahdollisuus myös muuttaa omillesi. Eli ota opintolainaa ja opintorahaa. Koska et asu kotona, niin saat myös asumistukea vuokra-asuntoon. Voit ottaa vuokra-asuntoosi alivuokralaisen, jolta saat tuloa esim. 100-200 e/kk alivuokralaisuudesta. Voit myös kysyä, josko joku opiskelukaverisi ottaisi sinut alivuokralaiseksi. Jos löydät uuden poikaystävän, niin sitten et tarvitse enää välttämättä sitä alivuokralaista, kun pistät miehesi maksamaan puolet vuokrasta. Voit myös tehdä töitä opintojen ohessa esim. kassalla. Yksi vaihtoehto on myös pyytää vanhemmiltasi rahallista tukea opintoihisi joko ilmaiseksi tai korottomana lainana, jolloin saisit vanhemmiltasi esim. 100 e/kk, jonka maksat takaisin sitten samaa tahtia 100e/kk, kunhan valmistut ja pääset töihin.
Joka tapauksessa 30 km koulumatkaan ei ole mahdoton (oma työmatkani on yli 40 km/suunta) sen aikaa, kun eron jälkeen ehdit löytämään uuden asunnon jne. Kun selität tilanteen vanhemmillesi, niin luulisi heidän tukevan sinua ratkaisussasi.
Jos nyt välttämättä raha on tärkeämpi asia kuin mielenterveytesi, niin jakakaa asunto sinun ja hänen puoliskoihin. Sinulle oma sänky ja miehelle oma, jolloin mies voi olla epäsiistinä omassa läävässään. Tai sitten vaan tiukasti pidät komentoa, että millaista käytöstä hyväksyt mieheltä. Äläkä anna seksiä ennen kuin vasta sitten, kun hän on tosiaan tehnyt kotityöt, käynyt suihkussa jne. - lkhjkgyhk
Täytyy sanoa että repeilin täällä ihan totaalisesti..haha..miten löysinkin noista oman mieheni..ihan ku ois omaa tekstiä lukenu. Onneks siis mieheni ei ole ainut sika :D hahahahaaa...vaikka noi itse asiat ei tietenkään naurata..
- kotiorja
Onhan tuo toisaalta niin surkuhupaisaa ja ottaa se tosiaan välillä pikkasen luonnon päälle siivota toisen sotkuja joka jumalan päivä. Kun edes viitsisi omat astiansa koneeseen laittaa syönnin jälkeen. Mutta ei.
Olen itse miettinyt kans sitä asiaa, että miksi olla sellaisen miehen kanssa.Vastaus on se, että rakastan miestäni kaikesta huolimatta. Ja ehkä se että tähän suhteeseen alkoi, johtui myös siitä että hän oli ensimmäinen mies jonka kans on jotain juttua ollut. Yhteiset lapset, olosuhteet, taloudellinen tilanne ym. vaikuttaa tietysti myös asiaan.
Mutta enpä tiedä, olisiko kuitenkin niin että ei se vaihtamalla parane? Ehkä seuraavassa on sitten vikaa jossain muussa asiassa.
Ja mitäkö tästä orjailusta saa? No känsiä käteensä varmaan luuttuamisesta ja valituksia siitä kun "vaimo koko ajan nalkuttaa ja ressaa".- jkjk
Kyllä mies vaihtamalla paranee, kunhan katsot vähän tarkemmin, mihin vaihdat.
- ajattelin vain...
onkohan nämä provoja,, siis aloitukset,, en väitä että olisi niin uskomattomia ettei voi olla totta.
Vaan jotenkin niin tarkkaan kerrottu ja samantyyppisiä aina, siis muitakin aloituksia samalla kaavalla... - Poika ei ole MIES
Ensimmäinen virheesi on kutsua 20 vuotiasta juuri mamman helmoista ilmoille pöllähtänyttä pojankloppia mieheksi. Ei tuosta pilalle hemmotellusta lellivauvasta miestä tule vielä kymmeneen vuoteen. Äitinsä todennäköisesti kiittää luojaansa käsivarret kyynärpäitä myöten kun joku toinen nainen vuorostaan passaa ja äiti pääsee hermolomalle.
Toinen virheesi oli muuttaa yhteen. Viidenkymmenen vuoden kokemuksella voin sanoa ettei tuollaisen kouluttaminen sisäsiistiksi loppupeleissä onnistu, ei ainakaan niin että voisit katsoa poikaa kunnioittaen ja jopa haluta sänkyyn. Alat vaan ajan mittaan halveksia moista vätystä. Yhdenkään naisihmisen ei ikinä pitäisi ryhtyä pojankoltiaisten kouluttajiksi jos eivät ole näitten äitejä. Anna hemmon opetella aikuisten elämää ihan itse kovien kokemusten kautta. Muhikoot viikon lemuavissa kalsareissaan ja sukissaan kunnes joku sivullinen tai vaikka pomonsa asiasta huomauttaa. Ja jos laskut menee vanhaksi kun niitä ei muista maksaa niin voi voi, kantakoon seuraukset.
Kolmas virheesi on että jatkat yhdessäasumista ja siivoat kämppää koska et tienaa yhtä paljon kuin poika. Kun hän siihen kerran tottuu, luuletko ihan oikeasti että kun menet töihin ja alat ansaita yhtä paljon kuin poikakaveri, hän yhtäkkiä rupeaa tekemään oman osansa kotihommista? Karvaan kokemuksen kautta voin vakuuttaa että tuon sorttiset koiraat eivät hevillä luovu saavutetuista eduista. Kun olet kerran passaamisen tielle lähtenyt, ei paluuta ole.
Neuvon samaa kuin muutkin - jatkakaa seurustelua eri osoitteista. Sinun ei silloin tarvitse stressata laskuista ja siivoamisesta tai poikasen heräämisestä ajoissa töihin. - ojhgolkg
Voi kun olen onnellinen että erosin jo vuosia sitten! Ihanaa kun voi elää omassa kodissa niin kuin haluaa eikä tarvitse siivoilla toisen jälkiä.
Monet kohdat olivat tuttuja entisestä suhteestani. Peliriippuvuuden sijalla oli vaan alkoriippuvuus. Suhde kesti 20 vuotta.
Minulle pisti silmiin pahimpana tuo pelaaminen. Tuo tulee kuule pahenemaan, samoin valehtelu. Jossain vaiheessa rahat oikeasti palavat pelaamiseen niin että teillä ei ole rahaa vuokraan. Mies kehittyy valehtelussaan ja pimittää asioita aina vaan enemmän. Se loukkaa ja aiheuttaa ongelmia.
Pahoittelen, mutta ongelma ei tule paranemaan. Mies ei tule muuttamaan käytöstään, se vaan pahenee vuosien myötä. - yksin kotona
Joo o, hauskaa lukea tota aloitusta. Mies haisee kuin kaatis ja siltin sillä on tyttöystävä. Mä en haise ja pidän kotini siistinä mut kukaan nainen ei kiinnostu minusta vaikka kuinka mainostaisin itseäni hyvänä miehenä. et kyllä juopot ja pas..kalle haisevat miehet saa näköjään naisia. Olen sitten vaan niin ruma ettei kukaan siedä minun naamaani ja minun kanssa olemista.
- Olipas paha....
Usch- VAIHTOON!
- tuttujuttumulle
Mies ei tule muuttumaan, kun on kerran äidin itselleen löytänyt. Valitan.
- Anonyymi
tuossa tuli sellainen teksti mihim en osaa sanoa mitaan joten olen hiljaa
- Anonyymi
Joo ei kai auta kuin muuttaa erilleen :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Hyvästi, mies
Tulen nyt tänne harvoin. Lakkasin unelmoimasta meistä. Päästin irti tästä meidän välisestä tilanteesta. Vaikka mitään ei272351- 791736
- 2221062
Hiihtäjälegenda Juha Mieto avautuu Farmin "leidien" käytöksestä - Tämä yllätti: "Me miehet oltiin.."
Juha Mieto on mukana Farmi Suomi: Revanssi -realityssä. Tsemppiä Farmille, Mietaa! Lue Juha Miedon haastattelu: https:18989Semmonen juttu, että..
..ikävä iski. Mietin kaikkea sitä, mitä sä antaisit mulle ja mitä mä antaisin sulle. Millasta meillä olisi yhdessä, kos28934Nuorempi mies, vanhempi nainen
Olen aivan sekaisin itseäni n. 20 vuotta vanhemmasta naisesta. En saa häntä mielestäni millään, vaikka olen yrittänyt. E61911Parisuhteettomuus- kyse valinnasta, kelpaamisesta vai siitä ettei osaa hakea
Parisuhteettomuus- kyse valinnasta, kelpaamisesta vai siitä ettei osaa hakea? Ikivanhan aloituksen provosoimana mietin m122891- 43829
Mietin vain sua
Kuinka saat pään ihan pyörälle. Oltaisiin hyviä yhdessä. Joku uskomaton kemia meidän välillä. Ulkopuolisista varmaan näy11771On ilta jälleen joten
Uusi iltaketju tähän. Mukavaa iltaa vaan. Susi se täällä aina yksin tallustaa. 😊🐺🌃🌙☕🧡118720