Eilen kuulin uutisista, että jo 1.000 koiraa Suomessa syö mielalalääkkeitä.
Tänään otsikoissa: Vain otetto plasebo auttaa.
Vähän metsässä tämä pillerinpyöritys? Meidän uusi jumala? Tulee ja korjaa kaiken.
Tänään otsikoissa: Vain otetto plasebo auttaa.
Vähän metsässä tämä pillerinpyöritys? Meidän uusi jumala? Tulee ja korjaa kaiken.
Vastaukset 58
Vanhimmat
Ei ei, ei lähetä tälle tielle, pillerinpyörittäjistä kun puhutaan Rebruhseh ilmestyy maisemiin.
Muinais epykti ja silleen...
MIssähän sekin akka luuraa, jäätynyt kiinni?
Mulle sais ainakin keksiä jotain pillereitä tähän näköön, saakeli kun ne tekee päivä päivältä pienemmät fontit? Ei näe itekään mitä kirjoittaa. Tai sitten ne sais tehdä niistä niin pienet, etten näe kirotusvihreet jälkeenkäänpäin. Huakaus.
Lukulasit, ne sä tarttet.Tai sit pitää sun käyttää tota ctrl& merkkiä, ni saat isommat kirjaimet sieltä ruudun takaa pärekopasta näytölle käyttöön?
No kiitti joo, ja ctrl ja hiiren scrolli näköjään toimii myös, kiitos muistutuksesta. Hah! Kukas näin virheetöntä tekstiä taas suoltaa..
Nonnih, sokeakin kana jyvän löytää ja sullaonkin se opaskoira jo valmiiks ;)))
Toiko! Se ohjais mut vaan mäkkäriin jos tietäisi että sillä on valtaa :))) Jos päästän sen irti pihalle, ja naapuri avaa oven, arvaatkos mistä piski löytyy.... naapurin jääkaapin oven edessä.
No se on koiruli, joka osaa katsoa eteensä.
Mikään ei ole niin herkullinen sapuska, kuin se joka on kielletty...
Voisit markkinoida mäkkärille koiraas...tuos on pisnesitea...Kaikki koirat vievät mäkkäriin...
Jaaha !
Aijjaaha...
*jupisee jotain ihme epyktiläisiä loitsuja...*
Minähän arvasin, ei olis kestänyt pyhistä pillerinpyörittäjistä puhua....
Tomunen muumio on taas täällä.
Tieräks että olet terveysriski!
Tuo täytyis myydä niille mainoslauseeksi ;D Sua odottaa provikkaa, ranskalaisina :))
Se on just näin elämässä, mitään muuta ei halua yhtä pahasti, kuin sitä mitä ei voi saada :))
Pyöritä edes yksi pilleri Anjaniinan suuntaan, lähtee noin pieni pimu kumoon ;D
Mikä pieni ;)))
Tai olenpas, kolme kiloo lähteny.
Säästän pillerin illaksi ;)
Mä sulle terveysriskit näytän --->
http://www.onestophumour.com/funny-pics/571/
Tää tulee sun uniin - hähä ;D
Mukanani on kulkeva kullanruskeiden juomien jumala Tsup...
Pitstetään se käsiraudoilla patterinputkeen !
*alkaa päästä taas vauhtiin*
hähä
Varo, se voi purra. Ei muuten käsitelty vielä rokotteita koko ketjun aikana ;D
Silmä oli paha ;DD
*katsoo pahalla silmällä*
Tähän ei rokotteet autakkaan!
*raahaa patteria perässä*
Ai, että lemmikitkin tarvitsevat mielialalääkkeitä. Ihan uus juttu mulle. Olisko lemmikeillä sellainen ongelma, että niitä otetaan kotia täydentämään, vaikkei pystyisi tarjoamaan niiden luonteelle tarpeellista elämää. Liikunnan tarve jää monen koiran kohdalla pelkiksi pakollisiksi pissityskeikoiksi. Metsästyskoirilla on varmaan tosi ankeeta kerrostalossa kaukana luonnosta.
Olisko ihmisetkin luoneet itselleen elämäntapoja, jotka eivät sovi heille, ja ristiriita yritetään häivyttää pillerikonstein. Ihmisen kuuluu kokea myös negatiivisia tunteita, eikä niitä kaikkia pidä yrittää poistaa. Menetyksen kuuluu aiheuttaa surua ja on luonnollista masentua kohtaamastaan ilkeydestä. Negatiivinen tunnetila voi myös viestittää, että tarvitaan muutosta.
Nosebo-vaikutuskin on olemassa. Jos potilas ei usko lääkkeen positiiviseen vaikutukseen, niin teho on heikompi tai haittavaikutukset ovat lääkkeen ainoat vaikutukset. Ehkä placebo on hyvä hoitomuoto, kenellä se toimii. Mä taidan kuulua tohon nosebo-ryhmään. Lääkkeet tehoavat minulla huonosti, ja niistä harvoista, joita olen joskus ottanut, tulee epämukava olo, mahakipua, ihon kutinaa, vsymystä ja päänsärkyä. Sellaiset oireet voivat hyvinkin kehittyä epäluulosta ja myrkkykuvitelmista.
Hyvin paljon mahdollista, että hankitaan ihmisen paras ystävä juuri näissä merkeissä. Olen ymmärtänyt että jopa lenkkeilyt ovat out joissakin piireissä, käydään kun viitsitään. Hankitaan niitä elukoita hoitamaan omaa yksinäisyyttä, täyttämään aukkoa elämässä, ja unohdetaan että eläin sopeutuu vain osittain. Se tarvii edelleen johtajan. Tulee eroahdistusta ja hyperaktiivista...
Mielummin kuin että uskoo pillerin voimaan, voisi uskoa itseensä. Vaikka unen voimaan :) tai ruuan voimaan. Ainakin plasebojen suhteen. Onhan niitäkin pillereitä, joita tosiaan tarvitaan.
Totta! Nukkuminen ja terveelliset sapuskat pitävät ihmisen terveenä ja helpottavat kaikkia sairauksia. Ja toi itseen uskominen on kans varteenotettava juttu. Kokemus omasta terveydestä on yhteydessä siihen, mitä kehossa tapahtuu tai ei tapahdu.
Totta kai ovat avuksi, mutta suurin osa sairauksien aiheuttajista, on perityissä geeneissä.
Elämäntavat voivat estää niiden synnyn.
Vaikka progeria- lapsi sairastuu, olivatka elintapansa mitkä hyvänsä.
Kaukaa haettu ajatus, mutta aina sekin joitakin koskee, ja on esimerkki geenisairaudesta.
Mielialalääkkeistä ja placebosta luin aloituksen ja vastasin lähinnä siihen. En ajatellut vastaustani syväluotaavana hoito-ohjeena vakaviin sairauksiin, jotka ovat lääketieteellekin ihan tarpeeksi kinkkisiä ongelmia. Tosin vakavissakin sairauksissa lepo, terveellinen ruoka ja hyvä mieli ovat hyväksi.
Näissä on tosiaaan puolensa ja puolensa, en usko minäkään että kukaan teistä vastanneista oikeasti olisi estämässä kaiken lääkityksen. Vaan nimenomaan, niin kuin sinäkin, keskustella siitä missä se raja kulkee. Vai meneekö siitä missä aita on matalin.
Kelle on, ja mitkä ja mihin tarkoitetut.
Moni elää pillerien voimalla.
Monen sairaan elämänlaatua saadaan pillereillä paremmaksi.
Kultainen keskitie, lie tässäkin, kuka sen sitten määrittänee, en minä ainakaan.
Lääketehtailla menee hyvin?
Jotkut pillerit hoitavat oikeasti sairauksia, kuten antibiootit, mutta toiset auttavat vain häivyttämään oireita.. Tosin, on kait siitäkin tehty tutkimus, että kivusta ei kannattaisi kärsiä, kipu aiheuttaa kehossa stressiä mikä estää paranemista.
Kantsis hakea lääketehtaalle töihin :)
Mulla on sellainen käsitys/kokemus, että just noi kipulääkkeet, siis kaikki tulehduskipulääkkeet, ovat eniten placeboo-vaikutteisia. Ihmettelin, jo lapsena ja nuorena, miks puhutaan särkylääkkeistä, kun niillä ei ole mitään vaikutusta mihinkään. Keksin teorian, että ne varmaankin estävät kipua pahenemasta, kun eivät kerran sitä poista.
Antibiooteistakin mulla on tuoreenpuoleinen kokemus: 3 kuuria, mutta pian kuurin jälkeen tauti vaan uusi.... Ehkä just antibiootin vuoksi? Positiiviisia kokemuksiaakaan ei liiemmin ole, kun en ole vuosikymmeniin tarvinnut antibiootteja, joten epäilen niitäkin humpuukiksi.
Itse puhuin vain omasta ja läheisteni vaivoita, esim. verenpainetaudista, joka hoitamattomana voi tehdä kohtalokkaita seuraamuksia.
*normaalipainoinen, tietoinen taudista, ja sen puhkeamiseen ja lääkkettömäänkin hoitoon*
Allaolevaan viestiin viitaten, kaikki eivät ole sinun laillasi yhtä onnekkaita. En minäkään ala väittämään, että kaikki lääkkeet, sairauksiin, joita itse en ole sairastanut, ovat humpuukia.
Kyllä antibiootitkin ovat ensiarvoisia oikein käytettyinä.
Pientä takkuutta. Enhän minä alkanut väittämään mitään lääkkeistä, joita en ole itse käyttänyt. Vain särkylääkkeet ja antibiootit olivat epäuskoni kohteena, muista minulla ei ole mitään käsitystä, ei pahaa tai hyvää.
Kyllä minuakin epäilyttää monetkin särkylääkkeet, varsinkin jotkin iholle hierottavat geelit. Antibiootteihin taas uskon, ne ovat oikeinkäytettynä maailman pelastus. Mutta liiden liikasyöttäminen on vaarallista. Eläimillekinhän niitä annetaan, joita taas meille ruo'aksi myydään.
Omakohtaisesti voin vain sanoa, että ilman lääkkeitä minä olisin ensi kerran kuollut jo yli 50 vuotta sitten.
Ajattelepa vaikka sytostaatteja, kuinka moni niillä paranee. Niistä omaksi onnekseni on vain lähipiirin kokemuksia.
On lääkkeitä mitä ilman ei voi olla, jotka hoitavat oireita jotka johtaisivat elämänlaadun huononemiseen tai peräti kuolemaan. En kiellä sitä.
Itse käytin verenpainelääkkeitä jonkun vuoden, kunnes päätin että haluan niistä eroon. Pääsin mä, kun ryhdyin juoksemaan. Tosin, tiedän että siellä ne odottaa kulman takana, vaanivat mun askelia, milloin tassu ei enää nouse... ;))
Toisaalta lääkärit myös tarjoavat auliisti kaikenlaista. Mun poika on 13v, ja migreeniin ei ole muuta konstia kuin estolääkityksenä betasalpaajia. Eiks kuulosta aika rankalta? Mieluummin kokeilen vaikka mitä vaihtoehtohoitoja ensin. Eikä muuten mullekaan annettu muuta kuin tuomio tuon verenpainelääkityksen kanssa, kun kysyin koska pääsen siitä eroon, oli hyvä ettei lääkäri nauranut "ei kuule enää tuossa iässä". Vai eikö heillä ole uskoa ihmisiin :)
Saattaa ne jotkut selittämättömät koirien aggressiivisuudet johtua lääkkeistäkin, tai niiden väärästä annostelusta. Saattavat vaikka olla popsineet joitain isäntäväkensä huolimattomasti jätettyjä pillereitä.
Onhan se eläimen kanssa toimittava niin kuin olisi lapsi talossa :) piiloon kaikki lääkkeet ja suklaat ja kengät... sinne kitaan se mun hieno kenkäkokoelmakin meni, koira tiesi mihin iskeä jotta sai emännän pysymään kotona :)
Niin totuus lienee, että liian herkästi otetaan pilleri, kun voisi ennakoivati jo hoitaa ja jos saisi oikeaa hoitoa eikä monen asian ns. "siirtelyä" aina tulevaisuuteen. Tietyt sairaudet vaativat aina oikean lääkityksen, mutta paljon taitaa olla myös näitä hoitamattomia tapauksia.
Noista mieliala lääkkeisytä ja niiden räjähdysmäisestä kasvusta voi päätellä, että yhä useampi voi huonosti, hoitopaikkoja on rajoitetusti ja "yksineläjät" varsinkin tarvitsisivat kumppanuutta, jossa osa yhteiselosta voisi olla enemmänkin selviytymistä ja keskustelukaveripohjaa kuin välttämättä mitään rakkautta ja avioliittoa. Porukassa on aian paljon parempi asustaa, jos on masennukseen taipuvaa sorttia, jolloin huolenpito ja säännöllisyys muodostuu tärkeämmäksi osaksi elämää ja auttaisi paremmin selviytymään.
Oon tossa aatellu, että kun ihmisten ja eläinten mielialalääkkeitten käyttö lisääntyy ja lisääntyy...osa liukenee virtasaan...no se menee vesistöön...joka syödään ja juodaan takaisin...jokainen saa osansa...
Käytin joskus itse näitä pillereitä, ehkä viikon verran. Onneksi sivuvaikutukset oli niin rankat, etten kestänyt enempää. Nyt kun oon kriisin tällä puolen, tuli yksi todella tärkeä oppi, tiedän että selviän mistä vaan ihan omin voimin. Tai.... en sentään ihan yksin, niin monet kerrat ystävät ovat vetäneet mua korvista ylös. Olet ihan oikeassa, että ihminen tarvitsee muita, eikä sen välttämättä tarvitse olla elämänkumppari :)) se jos joku osaa tarvittaessa myös aiheuttaa hulluutta ;)
Onkohan lääkäreidän hoitojonot syynä näiden purkkien tarjoamiseen? Vai se, ettei kehoa hoitavilla ole paljonkaan koulutusta tai kokemusta psyykkeestä. Ihminen on keksinyt kaikenmaailman konstit selvitä fyysisistä sairauksista, mutta lisää stressinä ne psyykkiset. Samalla kun tosiaan säästetään sen puolen hoidoissa, ihan niin kuin sanoit. Oma äitini on esimerkki siitä, kun vaivalla saatiin hoitoon, ryökäleet passittivat puolikuntoisena takaisin. Enää häntä ei väkisinkään sinne saa, ja elämänlaatu kärsii valtavasti. Voimaton.
Tulee kohta kaloja jotka ei polski pakoon, ne vaan laiskasti kääntää kylkeä ;D Peurat katsoo surullisesti pellon reunalta, "nytkö sä meinaat vihdoin ampua mut"...
Mut juu, jos vakavasti puhutaan.
Niin luulen kyl et elukan masennus johtuu vääristä kasvatustavoista.
Tuos yks läheinen ihminen otti kaukaasianpaimenkoiran ja jonkun muun ison hurtan risteytyksen.
Koira on hulmu ja sillä on energiaa aivan valtavasti.
Osaan kuvitella miten tuollaisella luonteella varustettu koira masentuis, jollei sillä olis mitään tekemistä.
Onneks pariskunta vie sitä pyörälenkeille ja hommaa valjaita pulkanvetoon ja kaikkee muuta liikunnallista.
Koira on onnellinen ja terve.Se terveys oikein uhkuu siitä elämänilon kautta ja suurena rakkautena.
Suurin syy koiran oirehtimiseen on kasvattajasta.
Eläin on eläin ja sillä on perustarpeet, mut ihmiset haluaa niistä seuraeläimiä jotka makaa nurkassa ja huvittaa ihmistä tarvittaessa....
Olen pyhää inhoa täynnä koiranomistajiin, jotka hankkivat yhden tai useamman koiranpennun. Kuinka ne ovatkin ihania.
Kun niistä kasvaa isoja ulkokoiria, ne pääsevät asumaan ulos häkkivankilaan, osa, siis. Niitä lenkitetään, jos muistetaan, tai käydään kulman takana paskottamassa. Ei aina sitäkään, vaan häkki on joskus kuin lantala.
Ei ole ihme, jos niistä koirista saattaa olla häiriötä haukkumisellaan, kun innokas, elävä, luontokappale vangitaan lähes jatkuvaan pitkästyneisyyteen.
Ei ihme, jos eläin masentuu.
Sitten samat ihmiset voivat tuomita turkistarhaajat.
Muistini mukaan Amerikoissa on kaupunkeja, jotka kieltävät asukkailtaan koiranpidon?
Ja eläimellä on ura niin kuin ihmiselläkin, lauman johtajaksi. Mutta johtajalla on vastuuta, ja vastuu tarkoittaa stressiä... ehkä se mielialalääke ei sittenkään ole ihan metsässä? :))) No ei vais. Se on lääke joka hoitaa pelkkiä oireita, ei kaivaudu itse "sairauteen".
No itse en kyl jaksa inhota ketään.
Mut ihmisiä vois muistuttaa jo silloin kun he sitä söpöä koiranpentua hakee, et jokaisella koialla on tehtävänsä.Rotu on jalostettu jotain tarkoitusta varten.
Valistaminen kuuluisi sen myyjän tehtäviin.
Sanoa, että älä ota jollei sulla ole aikaa ja energiaa...
On vastuutonta myydä eläin jollei varmista, että ostaja tietäämihin ryhtyy?
Paimenkoiran luontoon kuuluu ajaa koko päivä ja yökin laumaansa kasaan ja puolustaa sitä, tarpeen vaatiessa susia ja karhuja vastaan.
Sellainen koira tarvitsee paljon tekemistä päivän mittaan...
Mut pillerit turruttaa ja väsyttää.
Sillon ei elukka osaa kaivata mitään.
Harvemmin koiruli oikeasti sairas on.
Korkeintaa jos sen on taitamaton omistaja hakannut piloille.
Ne pillerit pitäs antaa sille omistajalle ;))))
No ehkä käyttämäni sana oli liian voimakas, mutta kyllä olen joskus niin tuntenutkin.
Kun kyläpaikassa on mennyt ihailemaan kahta komeaa koiraa häkin reunalle, ja sieltä on tulvahtanut karmeat haisut, kesällä?
Koiran myyjiäkin on niin erilaisia. Joku käy jopa tarkistamassa kodin, minne pentua ollaan myymässä.
Joku taas tehtailee pentuja, onhan noista ollut kertomuksia, jopa omakohtaisia kokemuksiakin.
Niin, suututtaa se kyllä jos näkee huonosti kohdellun eläimen.
Eläin kun on aina omistajansa armoilla.
Poishan ne pitäs ottaa, parempaan talteen, mutku...
Ne huoltokoditkaan ei kykene kaikkee ottaan vastaan mitä ihminen kaltoin kohtelee...
Luonnevikainen koira jolle syötetään mielialalääkkeitä pitäisi joko piikittää tai ampua kuoliaaksi.
Luonnevikainen?
Kenes syy on jos on luonnevikainen?
Minusta se omistaja pitäs piikittää kuoliaaks....
Se aina siirretään elukan viaksi jos ihminen ei osaa sitä oikein kohdella tai pitää vaik irrallaan.
Ei se aina ole eläimenomistajasta kiinni jos eläin on luonnevikainen. Niin pitkälle kun jalostus on nykyään viety niin ei yhtään ihme jos joky yksilö on viallinen.
Kyllä joskus ihmetyttää kun tulee vastaan nuoria äitejä ja isiä pukaten vaunuja tai lastenrattaita ja koiralla sidottuna leukapielet kaksinkerroin joko talutushihnalla tai sitten niillä on kuonokoppa. Mitenhän käy kun koira lopulta saa tarpeekseen ja raivostuu.
On näitäkin tapauksia, olet aivan oikeassa. Jalostuksessa mennään liian pitkälle ja sitten ihminen, taitavakin koirankouluttaja, ei pärjää eläimen kanssa. Nämä on kuitenkin mielestäni harvinaisempia tapauksia ja useimmiten vika on - ikävä kyllä - omistajassa joka on ottanut jonkun rodun "kun se vaikutti niin mukavalta ja näytti hyvältä" tajuamatta vastuuta ja rodun vaatimuksia. Taí "kun lapset halusi koiran". Näitä tapauksia on loputtomiin, eikä omistajat halua uskoa että vika on hihnan toisessa päässä eikä se pää ole koiran puolella.
Kylläpä se enimmäkseen on kasvatusvika.
Aika harva luonnevikainen koira pääsee jatkamaan sukua, kyllä ne lopetetaan ennen sitä.
Esim poliisija vartiokoirakoulutuksen käy läpi vain osa koirista jotka on sitä varten valittu.
Luonnevikaiset ja fyysisiä vikoja omaavat koirat menevät lopetukseen tai lemmikeiksi.
Samoin käy opaskoirien ja vainukoirien kanssa.
Pikkuinen pentu on hyvin, todella hyvin harvoin luonnevikainen.
Vai meinaatko, että koiria jalostetaan luonnevikaisiksi ;)))
Voi sanoa, että epäjohdonmukaisuus pentuiässä, yksinjättäminen,turhat rankaisut jen...kattaa 80 % luonnehäiriöistä, joku alle 10 % on perinnöllistä....jopa vielä vähemmän kuin tuo.
Ihmisen on niin helppo syyttää eläintä...omista virheistään.
Näinhän se on, mutta ei aivan mahdotontakaan että niin kävisi, kuten itsekin sanoit. Ei koiria tietenkään jalosteta luonnevikaisiksi, mutta liiallinen jalostus ei liene hyvä sekään.
Kannatan kovasti koira-ajokorttia, mutta miten sitä valvottaisiin esim. sekarotuisten kohdalla, ei mitenkään. Toinen asia on antaa (sekarotuisia) pentuja ilmaiseksi, pitäisi pyytää ainakin rokotusten hinta. Ihminen kun harvemmin ilmaista arvostaa.
Huomaan että melkoisesti paasaan tässä ketjussa, joten hyvää jatkoa kaikille ja pitäkää huolta koiristanne!
Et sää mitään paasannut, kiitän nöyränä osallistumisesta, tarvin minäkin yhden pillerin vähemmän kun saa keskustella :))
Onhan koiria jalostettu myös luonteen mukaan hyvin paljon, muistelen kun joku vuosi sitten koiratappelu-järkkääjät jäi kiinni... Vaikka voihan luonteeseen vaikuttaa hyvinkin paljon pentuvaiheessa, silti tietyt piirteet tietyissä roduissa on pitkän jalostuksen tuote, eikä niin vain kitketä.
Tuo koirakortti on hyvä idea. Siinä voisi sisältyä testi, mikä rotu sopii millekin ihmislle :) Itselläni on aina ollut sekarotuisia koiria (ja jaloja kissoja) ja noin yleisesti voi sanoa, että suurimmassa osassa se metsästäjän luonne on päällimmäisenä. Ne kun yleensä karkaavat, ja pääsevät pentuja tekemään. Jos haluat jonkun sekarotuisen missä ei ole räksyttäjän luonnetta, saat maksaa kalliisti. Kuten minä, mun collie-kultasennoutajan sekoituksesta :)
Olen pähkäillyt ja mielestäni löytänyt koiranelämän tarkoituksen.
Koirulin tarkoitus on viedä ihmisen sydän ja sitten särkeä se. Sillä välin sen pitää saada viettää OIKEAA koiranelämää, päästä lenkille muuallekin kuin lähimmän lyhtypylvään luokse, tutustua toisiin koiriin, saada virikkeitä ja olla ihmisen paras kamu. Koira on laumaeläin ja ihmiselle koira on sen elinikäinen sitoumus. Hyvin kohdeltu terve koira EI tarvitse mielialalääkkeitä. Kun aika koittaa, ihmisen velvollisuus on lähettää lemmikki viimeiselle matkalleen koirien taivaaseen ilman, että se joutuu kärsimään sen takia että ihminen ei voi luopua. Olen muuten tosi huono ihminen mutta kahden koirani kanssa olen toiminut näin. Uggh, olen puhunut.
Samaa mieltä. Jos koira tarvitsee masennuslääkkeitä, sitä ei hoideta kunnolla.
Normaalisti koira saa riittävästi virikkeitä seurasta ja ulkoilusta eikä se masennu ollenkaan vaan parantaa isäntäväenkin huonon tuulen...
Eikö silloin olisi parempi määrätä isännille ja emännille piristysruiskeita?
Heistähän tuo on kiinni.
Kyllä välillä käy niinkin että huono tuuli ei parane kun koiruli on tehnyt pahojaan mutta vika on jälleen omistajassa. Se on oikeastaan aina omistajassa, ja tekee pahaa lukea ilmoituksia miten eläimestä luovutaan "pitovaikeuksien vuoksi", kun melko varmasti on kyse ja käykin ilmi että kyse on vain kasvatuksesta. Oma koirani söi mun parhaat korkokengät, ottaa vieläkin pattiin, mutta olisi sen voinut välttääkin jälkeenpäin ajatellen. Että oli hyvät kengät!
Aika lailla kannatan koiranomistajan ajokorttia, josta on tainnut jossain olla puhettakin jos en väärin muista?? Tulisi perusasiat selville, eikä koiraa hankittaisi ihan mielijohteesta.
Koira hankitaan usein vaikka sitä ei osattaisi hoitaa eikä sille jäisi kunnolla aikaa. Se on lopulta aika vaativa seuralainen siellä kotona, tulee monille yllätyksenä.
Juu, sattuuhan sitä kaikenlaista, varsinkin jos vielä pentu tai nuorukainen. Mutta kyllä aika ja kasvatus ne poistaa...
Kyllä kyllä, ja toinen sandaali löytyi myöhemmin tunkiosta. Arggg. Hauveli oli ajokoiran risteytys ja kävelemään en oikein koskaan osannut sitä opastaa, niinpä kerran upposin jokeen. Koira totteli pysähtymiskäskyä mutta annoin sen liian aikaisin... koira oli vastarannalla ja minä putosin polvia myöten liejuun kun olin suunnitellut että se vetää minut toiselle puolelle. Silloin ei naurattanut mutta nyt kyllä, ja jälkeenpäin ajatellen tosiaan tuonkin olisi voinut välttää.
Paljon iloa karvaturreista on, mutta se vaatii omistajaltaan sitoutumista ja vastineeksi saa jotain sellaista, mitä ei voi ymmärtää ellei itse tee asian eteen jotain.
Olen minäkin, kuin moni muukin, siitä joskus kirjoittanut, mutta, saahan lapsiakin laittaa kukin halunsa päästä, ilman oppitunteja.
Surullista on monen koiran osa. Suru on itselläkin, kun rakas lemmikki kuolee.
Mutta onhan se antanut paljon, monin verroin kuin moni ihminen.
Ikävä on itsellä vielä liian liki.
No lapset hankitaan perheeseen yleensä eri lailla kuin koirat eikä siihen ole muilla nokan koputtamista. Lemmikkien osa on toinen, ja totta puhut että surullinen on monen osa. Mutta silloin kun näkee terveen, onnellisen, omistajiinsa leimautuneen koiran jolla on hyvä olla, tulee itsellekin hyvä mieli.
Se on totta, koirallekin pitää jotain antaa, eikä vaan olla odottavalla puolella.