Uusi perheenjäsen

Koiran kouluttamisessa ei ole oikoteitä. Mikäli aikaisempi koirasi on jotenkin tavoille opetettu, saattaa tulokas ottaa mallia siitä, mutta koulutusta kyllä kaipaa.
Joku muu voi opastaa tuossa sisälle paskomisessa, meillä ei ole kokemusta sellaisesta. Meillä on opetettu tekemään asiansa ulos.

En minä oikoteitä ole etsimässäkään.. koska koira on arka ja jo puoltoista vuotias, niin sen kouluttaminen on tosi erilaista verrattuna luovutusiästä asti koulutettavaan pentuun. Niinkuin aiemmassa viestissä sanoin, ettei aiemman koirani kanssa ole ollut ongelmaa ja sen olen saanut hyvin koulutettua. Aiempi koirani oppi sisäsiistiksi huippunopeasti. Ensimmäistä kertaa nyt kirjoitan tällaiselle keskustelupalstalle ja sain jo heti aika ristiriitaisen kuvan näistä paikoista.

Hei, en osaa itse oikein muuta vinkkiä antaa kuin että kärsivällisyyttä... Kun meille tuli reilu puolivuotias uros joka oli ollut ulkokoirana, niin kyllähän sen huomasi että aika erilaista sitä oli opettaa sisäsiistiksi kuin jos koira on ollut ihan pennusta asti. Samalla lailla kai sitä opetettiin kuin pentuakin, eli kehumalla kun se teki asiansa ulos ja kieltämällä silloin kun sattui ehtimään. Mutta niitä yksinolo-läjiä ja -lätäköitä sai siivota aika pitkään, ja ilmeisesti oli juuri stressistä kyse, pidätyskykyhän sillä oli loistava. Koiran eroahdistus tai mitä se stressi olikaan poistui lopulta kokonaan sillä että se laitettiin isoon häkkiin muutamana päivänä (pariksi tunniksi), mutta tämän sanon vain kokemuksena, en suosituksena. Se onnistui vain koska mies pystyi tekemään ne päivät osittain töitä kotoa käsin. Koira on koisinut paljon häkissä siitä lähtien, ovi tietenkin auki.

Yksinolon lisäksi imuri oli sellainen asia jonka nähdessään koiralta pääsi aina pelkopissa, mutta se korjaantui nopeasti sillä että imuri jätettiin keskelle olohuoneen lattiaa ja käynnistettiin välillä ohikulkiessa samalla kun toinen leikki koiran kanssa vähän kauempana.

Tsemppiä kovasti teille. :)

Eikääääää, onko tämä joku koirapalsta??
Tällä täytyy vaan vittuilla ja perustaa blögit jossa sitä touhuaan voi jatkaa. Sitten sinun täytyy sinne blogiin kosiskella muutama "laulu kuorolainen" jotka sitten sinulle vastaa sinne jotain kivaa, mut sellasii jotka nyökkäilee ja ovat samaa mieltä...kaikesta. Siis ne "opetuslapset" ei kelpaa jotka ovat vähänkin eri mieltä.
Eli hus, meneppä perustaan se blogisi ensin.
Siis täähän on vaan vittuilu/klikkauspalsta...

Tuo kokeilu sana vaan ei ole kiva...

Aikaa vaatii ja kärsivällisyyttä.Turvallisuutta ja kivaa yhdessätekemistä.
Kaikki vaan pitäisi alkaa ihan alusta,kuin pienen pennun.Siihen tuo reppana on verrattavissa.Eli niin sisäsiisteys,yksinjäänti,kuin muutkin perusasiat.Eli kunnolla opetetaan,kannustetaan ja palkitaan.Ja sitten myös vaaditaan,kun on opittu.Mutta vasta kun toinen tietää mitä halutaan.Sisälle tarpeista ei missään nimessä toruta,ellei ole ihan varma,että koira ymmärtää mitä halutaan.
Mitään apukonsteja ei ole,eikä tarvi,vaan kaikki aloitetaan ihan alkeista.
Myös kivaa tekemistä kannattaa keksiä,kivoja koulutustuokioita,joku kiva harrastus ym.Eli yrittää keksiä,mistä koira kovasti pitäisi ja mistä koiraa pääsisi kannusta,maan ja kehumaan kovasti onnistumisista.Se kasvattaa itsetuntoa.
Itse pitää olla ystävällisen määrätietoinen ja kärsivällinen.Herkempi koira vaistoaa helposti turhautumisen,jolloin hommat menee takapakkia.
Jos ja kun koira aristaa jotain,niin ei saa paapoa,mutta ystävällisesti tehdä sitä tukien sopivasti kumminkin asiat tutuiksi.
Yksinolon ajaksi voi koiran rajata johonkin pienempään tilaan,jolloin voi tuntea olonsa turvallisemmaksi.Siihenkin pitää opettaa.

Tsemppiä!

Kiitos hyvistä vinkeistä. :) koirasta on tullut jo paljon uskaliaampi ja leikkii jo aivan innokkaasti toisen koirani kanssa. kakkaaminen sisälle on jo loppunut, mutta pissilätäköitä löytyy vielä välillä.. koira on oppinut yllättävän paljon toiselta koiraltani, jota on ollut oikein hienoa seurata. :) nyt se on oppinut jo oman nimensä ja osaa tulla kutsusta luokse. tästä ei voi enää muutaku parantaa. :) agilityn alkeiskurssille ajattelin ilmoittautua, koska koira on todella nopea, kova pomppimaan ja ketterä. olisi mukava kuulla millaisia kokemuksia agilityn harrastajilta löytyy kyseisen harrastuksen alkuvaiheista/aloittamisesta (miten koira käyttäytyi, miten vaikutti teidän suhteeseen muutoin jne.)?