hei kaikki mammamasut(: onko muillakin tunne että tulis jo vauva ulos kun viikkoja alkaa olla yli 30 (itsellä nyt 35)? olo ollut hyvä koko raskauden mutta tää loppuaika on ollut vähän huonompi, jos puuhailee liikaa niin seuraavana päivänä supistelee ja hyvä että sängystä pääsee ylös. olen tottunut liikkumaan paljon mutta välillä on päiviä et hyvä että jaksaa mitään väsyttää ja supistelee niin paljon. tulee vähän laiska olo kun joutuu lepäilee mutta pyrin käymään uimas 2-3krt viikossa ja kävelyillä lähes joka päivä jos vointi suo.
onko muilla loppuraskaus myös vaikeaa aikaa??
onko muilla loppuraskaus myös vaikeaa aikaa??
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei maaliskuunmamma1.. Ite en ihan ole vielä raskauden lopussa, mut melkein.. Tänään tuli viikkoja 30. Ja olo on välillä toosi tuskanen, varsinkin jos tekkee jotain siivous ym. kotihommia ni alkaa sattuun selkään ja välillä pientä supistelua.. Mieki tottunu kaikkee kotihommii tekeen, mut nyt tunnen itseni laiskaks ku en jaksa mittää tehhä.. Sit vielä kaks taaperoa pyörii tuos.. Välillä itelläki tuntuu et vauva työntää itteään oikeen kunnolla alaspäin tai sit potkii niin lujaa et kohta tulleepi ulos sieltä :D
Eli kyl täältä ainaki sun kohtalotoveri löytyy :)
Hei maaliskuunmamma1, se oliki viikkoja kertyny sen 29 eikä tuo 30.. :)
Heippa, Täällä rv 34 aluillaan ja kyllä sitä kovasti jo odottaa et saisi vauvan syliinsä. Myös jännitys tulevasta koitoksesta synnytys salissa alkaa olemaan hirmuinen.
Kolotukset, paineen tunne kohdun alapuolella, potkut, suonenvedot, yö heräämiset ja vessa reissut.. kyllä alkaa pikkuhiljaa olemaan sellainen olo että tulis jo! Olen kanssa sellainen "menevä" tyyppi, herään aikaisin ja aloitan touhuamaan, tykkään pitää kodista huolta ja ystävien/sukulaisten seura ja tapaaminen on minulle tärkeää.
Nyt sain muutama viikko sitten lepo kehotuksen supistusten takia ja onhan tässä "makoilussa ja jouten olossa" totuttelemista, esikoinen on päivät tarhassa ja minä yritän saada aikani kulumaan kotona, elokuvia ja kirjoja kuluu mutta aika tuntuu olevan jämähtänyt!
Toivon tietenkin että raskaus etenisi loppu viikoille asti mutta haaveilen jo tulevasta ajasta kun saa taas liikkuakin enemmän ja jaksaa kävellä 1km päähän kauppaan edes asioimaan ilman että tarvitsee huilata 200m välein :)
Täällä rv 35 startannut ja itseasiassa jopa vähän ketterämpi olo, kuin aiemmin - liekö heppu sitten laskeutunut tai jotakin, että pystyy taas hengittää ja syömään ilman kamalaa ähkyn tunnetta ylävatsalla. :) Tai no, "ketterä" oli ehkä vähän liian villi kuvaus vaappuvasta liikkumisestani, mutta kumminkin ;) ...
Yöheräilyt, jatkuva sängyssä kääntyilyn tarve (ja kuinka vaivalloista se onkaan!), suonikohjut ja suonenvedot saavat kyllä ajatukset aika usein kallistumaan siihen suuntaan, että the sooner the better ;)
Toisaalta samaan aikaan heräävät ajatukset: osaanko vastata lapsen tarpeisiin ja hoitaa sitä, miten jaksan, miten parisuhde kestää, miten osaa pukea lasta sopivasti, onnistuuko imetys ja mistä tietää saako vauva kylliksi ravintoa yms yms tai ylipäätään jännittää oikeaan aikaan synnyttämään lähtö, kun sairaalaan on satoja kilometrejä....
Nyt loppuaikana, kun aika kuluu vauvan vaatteita ja tavaroita laitellessa, kaikki puhuvat ja haluavat kuulla vain mahastani, eikä itselläkään ole oikein muuhun aihealueeseen liittyvää kerrottavaa, niin on tullut suurempi tarve "tyttöjen iltoihin" ym. "viimeisten hetkien vapaudesta nauttimiseen" kuin aiemmin. Sitä kaipaa ilmeisesti vähän ajatusten tuulettamista tai jotain :D
Kuulostaako tutulta....?
Heippa maalismammat=) Täällä poksahtaa huomenna vkoja 33 ja olo on TUKALA! Ajattelinkin jo tilata lääkärin aikaisemmaksi, kun tuntuu että vauva haluaa rytinällä ulos! Kauhea paineentunne alapäässä, lonkka- ja selkäsärkyjä varsinkin öisin, ja ne iiinhottavat muljaisut, joita vauva tekee ihan tuolla alhaalla! Tämä on meidän perheen neljäs tulokas, joten päivät kuluvat kolmen alle eskari-ikäisen kanssa temmeltäessä=) tai no...yritän parhaani mukaan mennä pulkkamäkeen mukaan, mutta kun ylösnousu on vaan niin vaikeaa.. Olin ihan ylpeä itsestäni, kun viikolle 30 päästessäni ei särytkään vielä olleet hankaloittaneet elämää ja liikkuminen oli mahdollista. heti kun 31 vkoa tuli täyteen, niin johan paukahti! Siivoan vielä kuten ennenkin, hoidan lapset(pukemiset, pyllypesut ym..) , mutta kun innostuin pesemään juuriharjalla kontallani eteisen lattiaa, niin selkä juili muutaman päivän kunnolla, supistuksista puhumattakaan! mutta voi kun saisi nukkua!!! meidän kolme ikiliikkujaa pitää huolen, että yöllä juostaan tunnin välein peittelemässä, pissalla tms ja siihen päälle vielä ne säryt sekä paine, niin jes! Ai kun raskaus on sitten ihanaa aikaa, nauttikaamme siitä=)