Miksi vl-liikkeessä on liikutukset loppuneet?
Liikutukset loppuneet
mykistynyt
22512
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Kylmät hypyt
Kylmät hypyt viittaa teeskenneltyihin liikutuksiin lestadiolaisten seuroissa erotuksena aidoista, sydämellä tehdyistä hypyistä. Kylmien hyppyjen satiiri kohdistuu uskovaisten samanmielisyyteen – pikkuporvarilliseen ja militaristiseen laumahenkisyyteen – mutta itseironisesti myös pakosta vastoin tahtoaan toimivaan mukanahyppelijään, toisinajattelijaan.
Tosiuskovaiset huomaavat ennen pitkää pienetkin poikkeamat ja eristävät toisinajattelijan keskuudestaan.
Se ei kato vastaa henkhen ku puhujana on pedofili
Suviseuroissa puhujat liikuttuvat mutta eivät esim. radiohartauksissa. Kiitosääniä kuulijoiden seasta ei kuulu enää suviseuroissakaan. Ehkä joku kiittää siellä jossain lähimetsässä.
Jospa VL-liikkeen jäsenet ovat jättämässä teennäisyyden ja ulkokultaisuuden ja ajattelevat viimein omalla järjellään.
Jos ihmisen uskon mittarina on liikutukseen tuleminen, niin se muistuttaa samanlaista teennäisyyttä, kuin pohjois-Korean entisen johtajan hautajaisissa. Kaikkien piti surra ja itkeä äänekkäästi, jotta ulkomaailmalle voitiin näyttää kuvaa, kuinka rakas johtaja oli.
Ja jos joku ei itkenyt uskottavasti, häntää saatettiin rangaista siitä.
oot sää pimbooooooooooooooo
Mee tramboon-- VL kieltotaulut kädessä........
Koulutustaso on noussut, joten porukan vallannut porvariston hillitty charmi. Lisäksi entiset hihkumiset johtuivat monesti siitä, että herkät ihmiset ottivat mallia toisistaan. Kun ilmiö on harvinaistunut, niin suurin osa ei kehtaa hihkua, vaikka tekisi mieli.
Minkälaisia ne liikutukset ja hypyt olivat oikeasti?
Uskon kyllä, että ihminen voi joutua niin autuaaseen olotilaan evankeliumista ja psyyke voi reagoida aidosti, siis sielullisesti näihin asioihin.
Onhan sitten Rtussa kerrottu erilaisista armolahjoista, ne kylläkin ilmenevät raittiisti ja ovat aitoina lahjan käyttäjän kontrolloitavissa. Sekä myös seurakunnan arvioitavissa.
Minä kävin joskus nuoruudessani ihan oudoissa ns. kristillissä kokouksissa, joissa jotkut alkoivat kaakattaa kuin kanat, toiset ärjyivät kuin leijojat ja sitä selitettiin niin, että Juudan leijona se tässä...ei pöljempää ollut.
BK
"Minkälaisia ne liikutukset ja hypyt olivat oikeasti?"
Kesken puheen (useimmiten) vanhat mummot (aina samat) alkoivat yhtäkkiä huutaa kerta toisensa jälkeen "Herra Jeesus kiitetty" tai pelkkää "kiitetty, kiitetty, kiitetty" ja paukuttivat käsiään yhteen. Usein myös ponkaisivat penkistä ylös ja heiluivat siinä.
Ihmetytti jo tuolloin, että jos ovat niin poissa tolaltaan kuin vaikuttivat olevan, niin miten kiittäminen onnistui aina samoin, aina samoilla sanoilla.... Pelotti lapsena nämä hihkujat. Aikuisena tulee mieleen, että kyseessä oli jonkinlainen outo huomiontavoittelu.
Kyseessä on joukkohysteria, ei muuta.
Eräs pappi kertoi asiasta näin: Hänen ollessa nuori, vasta parannuksen saanut, näki liikutuksen suviseuroissa. Pyörätuolissa istunut nainen hyppäsi siitä ylös ja alkoi kiittämään, samalla liikkuen ympäriinsä. Kun kiitos lakkasi, hän muuttui takaisin kyyryiseksi vaivaiseksi itsekseen.
Samantapaisia kuvauksia on myös Kalle Päätalon kirjoittamssa Iijokisarjan kirjoissa. Niissä ei pilkata liikutuksia.
Ok, yleensä kirja, mikä on totuudenmukainen, on hyvä. Minulla ei ole mitään syytä epäillä kertomuksen todenmukaisuutta.
Olin kovasti hämmentynyt kun ensimmäsen kerran totesin, että läheisessä penkkirivissä näin tapahtui. Todellakin hämmentynyt olo tuli. Vähän pelottavakin. Tavallisen luterilaisen kirkon kasvattina mietin mihin olenkaan tullut ja harkitsin kokonaan seuraavan käynnin väliin jättämistä. Jos olisivat vieläkin tavallisia eikä yksittäistapauksia, varmaankin niin tekisin.
Jotenkin luterilaiseen kirkkoperinteeseen on minun lapsuudestani asti kuulunut haillitty rauhallisuus. Sitä vierastaa mikä on outoa omalle perinteelle. Ihan oma juttunsa on hengellisen lauluperinteen sisältö.
Erno Paasilinna kirjoittaa kirjassaan kylmistä hypyistä, mitä ne on?
Oletteko lukeneet Erno Paasilinnan esikoisromaanin Kylmät hypyt, onko hän ollut lestadiolainen nuorena?
http://www.faceplantstatus.com/faceplant-117-finnish-presidential-election-2012
Niin se on, kiittäkää Herraa kaikin mahdollisin keinoin, erilaisilla soittimilla ja jos vällee hyppyyttää, ei kai se asiaa pahenna. Uskomisen iloa saa ilmaista ihmisen tavalla.
BK
Itse olisin halunnut soittaa rumpuja ry:n kokouksissa, mutta se kiellettiin.
Vl-uskoon on aina kuulunut toisen uskon arviointi siten, että onko hänen usko "sitä oikeaa sydämen uskoa."
Siihen liittyy nämä kylmät hypytkin. Joidenkin kiittäjien liikutukset eivät kelvanneet, vaan niitä alettiin sanomaan kylmiksi hypyiksi.
Tuo hyppii oikein ja tuolla on kylmät hypyt.
Liikutukset olivat Hengen aikaansaamia, jolloin ne olivat myös aitoja. Jos pelkän sielun voimin yritti plagioida liikutusta, siitä tuli kylmä hyppy.
Suomessa on 1800 luvulla tuomittu vankilaan ihmisiä "hyppyjen" takia. Laitettiin vedelle ja leivälle. Tämä varmaan eroitti jyvät akanoista eli aidot kylmistä.
Kaipa sitä hyppii, tanssahtaa ja laulaa ilosta, kun Jumalan Pyhä Henki koskettaa. En minä näitä paheksu. En ollenkaan.
BK
Pentuna kattelin niitä liikuttuneita, jälestä päin ajatellen tuntuu, pyrkivät näyttelemään oikeasti oikeampaa uskovaista, tai sitten muuten vaan purkivat pahaa sisuaan, aviopuolisoaan tai jotain muuta kohtaan.