En jaksa erikseen kirjoittaa jokaisen täälä lukemaani tarinaan tai muuhun asiaan, mutta oikeesti jos teillä on menossa niin alas, että olette selkästi normaalipainoisia ei tarvetta laihduttaa, ja jos tarvetta laihduttaa niin kohtuullisesti ja terveellisesti!!! Muistakaa se :-) Jos teillä on niitä ''pahoja'' ajatuksia, niin hakekaa ehdottomasti ammattilaisen apua ja kertokaa jollekkin/joillekki lähimmäisillenne. Kaikki on tullu tänne taistelemaan ja nauttikaa elämästänne iloisina ja pirteinä, ettekä sairaanloisen laihoina. Tytöt ovat kauniita jos on vähän muotoja, mielummin muutama kilo ylipainoa kun alipainoinen.
Ja miksi tämän kirjoitin, en sano sitä, että paljookaan voisin tietää syömishäiriöisten tunteista, tai ajatuksista, mutta olen nyt vuoden auttanut tärkeää ystävääni joka sairastui anoreksiaan, vaikka muutama vuosi sitten oli aika paljonkin ylipainoinen ja päästyä normaalipainoon alkoi lasku. Sairaanloinen laihduttaminen, elämänhalu ja kaikki menivät pois. Häntä ei näkynyt eikä kuulunut. Onneks huomisimme tämän heti ja ajoissa, että saimme hänelle järkeä päähän ja hänen äitinsä on ollut myös suuri apu tälle tytölle!! Kuitenkin tämä pääsi siihen yli 10 kilon alipainoon ja on ollut lähellä kuolemaa. Mutta hoitoon päästyä kaikki on mennyt pikku hiljaa ylös päin, hänellä on halu parantua joka on todella tärkeää. Vietämme hänen kanssa aikaa niin paljon kuin vaan voi, muistakaa, että pitää taistella! Nykyään tällä menee oikein hyvin, ruoka maistuu, kiloja on tullut, paljon paremman ja kauniin tytön näköinen ja menossa normaaliin suuntaan. Ei elämää oo aikaa hukattavaks ;D Tälläsen lauseen hän sanoi, ja se on niin totta!! En haluaisi, että kukaan joutuisi kokemaan tälläistä, että rupee sairaanoloisesti laihduttamaan. Miksi? Ei siihen oo tarvetta. Jos haluaa pysyä kunnossa, treeniä, treeniä ja terveellistä ja kunnolla ruokaa! Pitää olla vähän mistä ottaa kiinni! Nauttikaa elämästänne. Ottakaa pienistäkin asioista ilo irti.
Paranemisia kaikille syömishäiriöisille tytöille... ja tietenkin pojillekkin :o
Ja miksi tämän kirjoitin, en sano sitä, että paljookaan voisin tietää syömishäiriöisten tunteista, tai ajatuksista, mutta olen nyt vuoden auttanut tärkeää ystävääni joka sairastui anoreksiaan, vaikka muutama vuosi sitten oli aika paljonkin ylipainoinen ja päästyä normaalipainoon alkoi lasku. Sairaanloinen laihduttaminen, elämänhalu ja kaikki menivät pois. Häntä ei näkynyt eikä kuulunut. Onneks huomisimme tämän heti ja ajoissa, että saimme hänelle järkeä päähän ja hänen äitinsä on ollut myös suuri apu tälle tytölle!! Kuitenkin tämä pääsi siihen yli 10 kilon alipainoon ja on ollut lähellä kuolemaa. Mutta hoitoon päästyä kaikki on mennyt pikku hiljaa ylös päin, hänellä on halu parantua joka on todella tärkeää. Vietämme hänen kanssa aikaa niin paljon kuin vaan voi, muistakaa, että pitää taistella! Nykyään tällä menee oikein hyvin, ruoka maistuu, kiloja on tullut, paljon paremman ja kauniin tytön näköinen ja menossa normaaliin suuntaan. Ei elämää oo aikaa hukattavaks ;D Tälläsen lauseen hän sanoi, ja se on niin totta!! En haluaisi, että kukaan joutuisi kokemaan tälläistä, että rupee sairaanoloisesti laihduttamaan. Miksi? Ei siihen oo tarvetta. Jos haluaa pysyä kunnossa, treeniä, treeniä ja terveellistä ja kunnolla ruokaa! Pitää olla vähän mistä ottaa kiinni! Nauttikaa elämästänne. Ottakaa pienistäkin asioista ilo irti.
Paranemisia kaikille syömishäiriöisille tytöille... ja tietenkin pojillekkin :o
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.