Punatukkaiselle naiselle

Missäs tämä punakutrinen nainen vaikuttaa?..Hmm..ikä?

nii minne päin menee? täällä yks punahiuksinen huutelee.

Jos katson syvälle silmiisi niin hukun sinne, tunteet vyöryvät yli ja kaikki hellät tunteeni pääsevät valloileen. Tavataan jossakin muualla että voidaan jutella?
Soita, tiedät numeroni.

onko ihan kirkkaan punaiset vai vaan vähän punertavat? :)

En usko, että tämä olisi minulle, mutta pitää sanoa, että kyllä se varmaan vaikuttaa, että niitä naisia pyörii liikaa sun lähellä. Luultavasti sellainen saa epävarmaksi ja se oma epävarmuus heijastuu sitten käytökseen. Riippuu ihmisestä kuinka paljon. Ainakin se tekee susta vaikeasti lähestyttävän ja toinen voi luovuttaa helpommin, koska ei halua joutua kilpailemaan huomiostasi. Tai jos susta jo tykkää, niin saattaa olla valmiiksi lievästi mustasukkainen ja senkin vuoksi jättää vaan suosiolla omat tunteet vähän taka-alalle, koska tilanne ei tunnu hyvältä. Eri asia olisi, jos olisitte jo tutustuneet ja hän voisi luottaa siihen, että olet kiinnostunut vain yhdestä naisesta ja hän saisi usein huomiota sulta. Alkuvaiheet vaan tekevät ihmiset vähän turhankin epävarmoiksi, mutta ymmärrettävistä syistä kuitenkin.

Pääsääntöisesti sellaisessa tilanteessa se menee siis niin, että mitä varmempi ja turvallisempi olo on, niin sitä lähemmäs haluaa. Mitä epävarmempi olo tulee, niin sitä suuremmaksi välttely kasvaa. "Haluaako toinen todella minut?" "Miksi se käyttäytyy välttelevästi?" "Miksi sitä kiinnostaa kaikki muut paitsi minä?"

Kaikki eivät tietenkään koe samoin kuin minä, mutta ainakin itse jossain tosi syvällä sisällä reagoin miehiin, joiden ympärillä pyörii paljon naisia (tai naisiin, joiden ympärillä pyörii paljon miehiä) jollain sisäisellä tunteella, että en elä samanlaisessa maailmassa, tai että kuulun ihan muualle. Samoin reagoin, jos itseni ympärillä alkaa pyöriä liikaa ihmisiä, on pakko yleensä poistua tilanteesta mahdollisimman pian, vaikka en siitä suoranaisesti ahdistukaan.
Päässä siis tapahtuu alitajuntainen rinnastus lapsuuteen ynnä muuhun. En kuulunut koskaan niiden ihmisten piireihin, joiden ympärillä pyöri paljon tyttöjä tai poikia. En edes halunnut kuulua enkä koskaan ollut ihastunut sellaiseen poikaan. Ne pojat, joista tykkäsin olivat ihan toisenlaisia. Pidin niitä, joiden ympärillä pyöri paljon tyttöjä aika epäempaattisina, vähän turhan erilaisista asioista kiinnostuneina(ei mistään syvällisestä, ei taiteesta, ei musiikista eikä pilvistä), hieman pinnallisina yms. Tapahtuu siis vahingossa aina sellainen rinnastus niihin ja tunne, että ei ollakaan samalla rivillä. Vaikka järjellisesti tietäisi, että ei voi arvioida toisen luonteenpiirteitä sen perusteella, että pyöriikö sen ympärillä liikaa naisia. Pelkoa kai sekin on, että toinen osottautuisikin joksikin kovaksi ja epäempaattiseksi ääliöksi. Mihin ei kyllä mikään viittaa, vaan viittaa enemmän ihan muuhun, mutta jonkin pienen paniikin se saa paremman tiedon puutteessa aikaan.

Ja se ujous ja epävarmuus. Harvalla on niin paljon itseluottamusta, että uskaltaisi vaan laittaa itsensä alttiiksi ja joutua toteamaan, että ei pärjännytkään niille muille naisille.