Otettiin siis kissa tuossa pari vuotta sitten, meille tullessaan oli luultavasti joku 2-3vuotias, silloinen omistajakaan ei oikein ollu varma..
Ja luultavasti pidetty todella huonosti kissaa kun on niin hiton arka.
Annettiin kyllä kissalle aikaa totutella meillä asumiseen, ei väkisin sitä syliin oteta, on leikitty ja houkuteltu herkuilla jne jne.. Ja toinen kissa on kaverina jota ensin arasteli mutta alkoivat kk tutustumisen jälkeen leikkimään keskenään..
Mutta silti vieläkin, ei mitään toivoakaan että syliin tulis tai lähelle, jos alkaa silittämään tai rapsuttamaan, se luikertelee ku mato karkuun.
Luikkii heti karkuun ku vieraita tulee, pelkää siis ihan kaikkea ja aristaa ihmisiä.
Ja toisinaan luultavasti stressaa niin paljon että pesee ja pureskelee häntäänsä ja sen seurauksena karvat alkanu harventumaan..
Kissaan olemme kiintyneet ja tykästyneet arkuudesta huolimatta, mutta ollaan alettu miettimään että onko meillä järkeä piettää tuollaista kissaa, joka on sellainen kun on? Voiko noin arkaa kissaa enään "antaa" eteenpäin vai onko piikille vienti parempi vaihtoehto? Mitä ihmettä miedän pitäis tehdä? Kertokaa omia kokemuksia ja mielipiteitä, niistä olis paljon apua!
Ja luultavasti pidetty todella huonosti kissaa kun on niin hiton arka.
Annettiin kyllä kissalle aikaa totutella meillä asumiseen, ei väkisin sitä syliin oteta, on leikitty ja houkuteltu herkuilla jne jne.. Ja toinen kissa on kaverina jota ensin arasteli mutta alkoivat kk tutustumisen jälkeen leikkimään keskenään..
Mutta silti vieläkin, ei mitään toivoakaan että syliin tulis tai lähelle, jos alkaa silittämään tai rapsuttamaan, se luikertelee ku mato karkuun.
Luikkii heti karkuun ku vieraita tulee, pelkää siis ihan kaikkea ja aristaa ihmisiä.
Ja toisinaan luultavasti stressaa niin paljon että pesee ja pureskelee häntäänsä ja sen seurauksena karvat alkanu harventumaan..
Kissaan olemme kiintyneet ja tykästyneet arkuudesta huolimatta, mutta ollaan alettu miettimään että onko meillä järkeä piettää tuollaista kissaa, joka on sellainen kun on? Voiko noin arkaa kissaa enään "antaa" eteenpäin vai onko piikille vienti parempi vaihtoehto? Mitä ihmettä miedän pitäis tehdä? Kertokaa omia kokemuksia ja mielipiteitä, niistä olis paljon apua!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minulla on aivan samanlainen kissa. Jostain ulkorakennuksesta löydetty puoliksi jäätynyt kissa. Ikää ollut tuolloin n 3 vuotta. Muutettuaan meille asui ekan puolivuotta sohvan takana. Öisin liikkui ja leikki toisen kissan kanssa. Syliin tuli vasta vuoden kuluttua.
Vieläkään ei viihdy sylissä mutta so what. Kissa osallistuu muun perheen elämään seuraamalla touhuja ja leikkimällä muiden kissojen kanssa. Hän ei koe olevansa sylikissa-laatua.
Mikä ongelma sinulla kissan kanssa on? Arkuus on aiheutunut aiemmasta huonosta kohtesta-kissaa ei tarvitse hylätä uudelleen uuteen kotiin tai lopettaa . Kissa ei ole lelu joka toimii kuten te oletatte sen toimivan.
Jos kissa syö ok niin mitään ongelmaa ei ole. Syöminen osoittaa että kissa tuntee olonsa turvalliseksi.
Teidän vaan täytyy antaa kissalle aikaa tutustua talontapoihin. Omalla kohdallani olemme viettäneet tällaista rauhallista rinnakkaiseloa jo yli 7 vuotta.
Feliway-haihdutin olisi kokeilemisen arvoinen tuote. On auttanut tosi monia kissaihmisiä pulmatilanteissa.
Heipä Hei!!!
Yhdyn edelliseen kirjoittajaan, että jos kissa syö niin on jo aika tyytyväinen.
Kissa tarvitsee aikaa, ja kun itse päättää tutustua ja tulla lähelle. Varmasti jossain vaiheessa tuleekin kun aika kuluu.
Itse otin syyskuussa Hesystä kissan n. 5-7 vuotias.Oli ilmeisesti ollut ulkona koko kesän ja alku kevään, turkki leikattu ilm. takkujen ja punkkien tms. takia.
Oli ollut pari kuukautta huostassa, kukaan ei ollout huolinnut.Ikääkin kun on jo.
Ensimmäiset viikot arasteli , ei tullut lähellekään. Söi kuitenkin hyvin. Pikku hiljaa on alkanut tulla sohvalle viereeni jopa syliin ja alkanut kehrätä.
Nyt alkanut tulla jalkopäähän nukkumaan, syliin ei tarvi ottaa kun pomppa aheti pois, pari viikkoa sitten alkoi "leipomaan " , joten pikku hiljaa saavutan sen luottamuksen. jA eihän kaikki kkissat tarvii olla niin syli-hellyydenkipeitä, pääasia kun viihtyy muuten ,
Voi kun jaksaisit kissasi kanssa, luottamuksen saavuttaminen voi viedä vuosia. Itselläni on löytökissa, joka oli erittäin arka. Vei vuosia ennen kuin se alkoi reipastua ja salli silittää. Sylikissa se ei nuoruuden vuosinaan koskaan ollut, lie seikkailija-ajaltaan sillä jokin trauma ollut kun ei tykännyt yhtään että otetaan kiinni, syliin tai kantokoppaan.
Kissakaverini on nyt jo yli 18-vuotias. Ikä on tasannut luonnetta ja nyt viihtyy lähellä, jopa syliin pyrkii omasta tahdostaan.
Hienoa on ollut yhteistä matkaa tehdä ja huomata, että pala palalta luottamus kasvaa kun siihen vaan antaa mahdollisuuden. Vaikeaa ja haastavaa on ollut mutta päivääkään en antaisi tästä ystävyydestä pois.
Oma kamuni on alkanut osoittaa jo höperyyden merkkejä ja siihen rauhattomuuteen, yökukkumiseen ja mouruiluun olen kokeillut Feliwayta...Vasta kahden viikon kokemus takana, mutta ainakaan haittaa siitä ei ole ollut.
Aloittajalle että älä anna enää kissaa kenellekkään toiselle kun on arka, se olisi kissalle suurta kärsimystä. Kysy lääkäriltä sen hännän pureskelun takia, se on stressiä.
Rakastakaa sitä kissaa, mutta antakaa sen olla rauhassa, jos se tahtoo. Ei meilläkään toinen kissoista koskaan tule syliin, pienen hetken kyllä pysyy sylissä, jos sen ottaa. Kipittää sängyn alle viereiden tullessa. Mielialan parantamiseen voi kokeilla Feliway-haihdutinta. Siitä saattaa olla yllättävääkin hyötyä.