Omistan 6kk ikäisen urospennun joka on ollut mulla 8 viikkoisesta asti.
Pennun sosiaalistaminen sujui alkuunsa hyvin, lähestyi vieraita, antoi rapsuttaa ja kiipesi syliin. Vanhetessa alkoi kuitenkin pikku hiljaa karttamaan vieraita. Ensin alkoi välttelemään resusen näköisiä vanhoja miehiä, sitten lapsia ja nyt ei anna kenenkään vieraan koskea.
Pentu ei varsinaisesti pelkää, häntä kyllä heiluu ja on iloinen mutta pakenee ja alkaa haukkumaan aina jos joku vieras puhuu sille jotain/kyykistyy tms. Saa kyllä haistella ensin ja itse tutustua.
Kehunutkin olen aina kun on lähestynyt mutta tuntuu alkavan haukkumaan siitäkin kun mä sanon jotain.
Mitään peltottavia kokemuksia ei pitäisi olla tapahtunut. Olen myös miettinyt että onko pentu ottanut sukulaisen arasta koirasta mallia kun ovat paljon olleet tekemisissä. Sukulaisen koira on aina niskakarvat pystyssä haukkumassa ja murisemassa vieraille ja pakenee paikalta.
Hetken pentu oli myös vieraille koirille samanlainen mutta se on nyt mennyt ihan itsestään ohi.
Pennun sosiaalistaminen sujui alkuunsa hyvin, lähestyi vieraita, antoi rapsuttaa ja kiipesi syliin. Vanhetessa alkoi kuitenkin pikku hiljaa karttamaan vieraita. Ensin alkoi välttelemään resusen näköisiä vanhoja miehiä, sitten lapsia ja nyt ei anna kenenkään vieraan koskea.
Pentu ei varsinaisesti pelkää, häntä kyllä heiluu ja on iloinen mutta pakenee ja alkaa haukkumaan aina jos joku vieras puhuu sille jotain/kyykistyy tms. Saa kyllä haistella ensin ja itse tutustua.
Kehunutkin olen aina kun on lähestynyt mutta tuntuu alkavan haukkumaan siitäkin kun mä sanon jotain.
Mitään peltottavia kokemuksia ei pitäisi olla tapahtunut. Olen myös miettinyt että onko pentu ottanut sukulaisen arasta koirasta mallia kun ovat paljon olleet tekemisissä. Sukulaisen koira on aina niskakarvat pystyssä haukkumassa ja murisemassa vieraille ja pakenee paikalta.
Hetken pentu oli myös vieraille koirille samanlainen mutta se on nyt mennyt ihan itsestään ohi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Se on se koiran sukuperimä...jos ei kerran ole mitään pahaa tapahtunut.
Onko tuo sitten rodunomainen taipumus, eli epäluuloisuus/pidättyvyys vieraita kohtaan. Tuo ikä viittaa, että jos niin tuo ominaisuus kumpuaa esille.
Mitä haittaa tästä on, jos pentu on hieman varauksinen ja jos käytös vain ei ole agressiivista? Miksi pitäisi, jos ei halua?. Pitää punnita etuja ja hyöty näkökulmaa.
"Olen myös miettinyt että onko..."...epäilen että ei, koska jos tarjolla on jotain kiinnostavaa ja hyvää (huomiota, rapsutuksia jne.), niin tuekin miettii kahtakertaa tai ota mallia satunaisesta esimerkistä. Se rotu kertoo paljon.
Kyseessä kääpiöpinseri joilla kyllä tuota taipumusta on.
Pennun vanhemmat kyllä tulee hyvin toimeen vieraiden kanssa.
Eihän se toki mua haittaa ettei kaikki vieraat, vastaantulevat pääse pentua lääppimään.
Tarkoitus olisi vain käyttää tätä näyttelyissä ja oon miettinyt miten se tuomaroinnissa käyttäytyy kun ei ainna koskea.
Tyypillinen käytös useille pienille söpöille koirille, koska ihmiset menevät usein niitä oitis koskettaman välittämättä siitä miltä koirasta mahtaa tuntua moinen lähestyminen. Kun koiraa kosketaan tarpeeksi usein ilman sen hyväksyntää alkaa sen luottamus ihmisiin varista ja koira joutuu asettumaan puolustuskannalle josta äärimmäisin on tietenkin aggressio. Se ei kuitenkaan saa hämätä koska todellinen syyhän on hermostuneisuus, pelko, ahdistus, turvattomuus jne jonka vuoksi koira puree. Myös lähestyjän mielentila vaikuttaa suuresti. Aggression takana kun on aina jokin heikkous. Aggressioon pitää ehdotomasti puuttua mutta pelon pitää antaa muuttua rauhoitumiseen mielellään omalla painollaan. Joskus kuitenkin voi olla syytä nostaa koira rauhallisesti ilmaan ja asettaa kyljelleen jolloin sen on helpompi rauhoittua ja se oppii että pysymällä rauhallisena tilanne menee ohi = positiivinen kokemus :) Parempi vaihtoehto vieraiden ihmisten lähestymiselle silittelymielessä on tarjota pieni makupala koiralle saman henkilön toimesta jolloin luottamus kasvaa.