Tilanne on tämä; molemmilla on takana yksi avioliitto, joista molemmilla 2 lasta.
Erojen jälkeen molemmat toipuneet, samoin lapset ovat ookoo.
Toisella lähilapset, toisella "etälapset" eli joka toinen viikonloppu.
Seurustelua 2 vuotta, vakavissaan ja tosissaan.
Kumpikaan ei halua omista syistään muuttaa toisen paikkakunnalle (välimatkaa 70km). Lähivanhemmalla syyt liittyvät lapsiin ja etävanhemmalla omaan elämään.
Voiko aikuisilla ihmisillä etäsuhde kantaa? Kestää vuosia?
Vai kaatuuko suhde omaan mahdottomuuteensa? Ajanpuutteeseen? Siihen ettei aikaa/ajointoa toisen luo arki-iltana riitä?
Tottakai ihmiset ovat yksilöitä, mutta onko kokemuksia kauan jatkuneesta etäsuhteesta?
Erojen jälkeen molemmat toipuneet, samoin lapset ovat ookoo.
Toisella lähilapset, toisella "etälapset" eli joka toinen viikonloppu.
Seurustelua 2 vuotta, vakavissaan ja tosissaan.
Kumpikaan ei halua omista syistään muuttaa toisen paikkakunnalle (välimatkaa 70km). Lähivanhemmalla syyt liittyvät lapsiin ja etävanhemmalla omaan elämään.
Voiko aikuisilla ihmisillä etäsuhde kantaa? Kestää vuosia?
Vai kaatuuko suhde omaan mahdottomuuteensa? Ajanpuutteeseen? Siihen ettei aikaa/ajointoa toisen luo arki-iltana riitä?
Tottakai ihmiset ovat yksilöitä, mutta onko kokemuksia kauan jatkuneesta etäsuhteesta?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen 3 kertaa kokeillut. Itse yh. mies. Välimatkat olleet 400, 80, 40km. Kaikki suhteet alkoivat lupaavasti, eikä alkuhuumassa välimatkat tuntuneet miltään. Kaikki suhteeni kesti vajaa 2-vuotta, kunnes välimatkat ja näkemistiheys hiivutti suhteet. Tällä kokemuksella voin väittää, ettei onnistu. En myöskään ole onnistunut samassa osoitteessa, josta yksi yritys.
Me asuttiin miehen kanssa 80 kilsan päässä toisistamme alussa, ja lopulta muutimme noin puoleen väliin, josta molemmat pystyy hoitamaan työnsä. Kyllä se suhde jossain vaiheessa jäähtyy jos ei hiillokseen pääse joka ilta puhaltelemaan.
Riippuu tosiaan ihmisista kestääkö etäsuhde vai ei. Jos ei välttämättä halua viettää kaikkea vapaa-aikaansa toisen seurassa niin miksi suhde ei kestäisi. Aikuisille ihmisille jotka haluavat vakaan suhteen mutta eivät yhteistä arkea, on etäsuhde paras mahdollinen. Ne hetket jolloin ollaan yhdessä tuntuvat aina juhlalta ja niihin panostaa jollain tavalla enemmän kuin siihen "tylsään" arkeen.
Itse en varsinaisesti elä kaukosuhteessa mutta kihlattuni kanssa emme asu saman katon. Toki vietämme paljon aikaa perheenä mutta kumpikin nautimme myös hetkistä yksin omissa kodeissamme. Ja kun täällä lapsiperheen meno yltyy välillä hyvinkin villiksi pystyy mieheni lähtemään kotiinsa jossa vallitsee jatkuvasti ihana rauha ja hiljaisuus.
Onnistuu me asumme molemmat omissa asunnoissamme siis( velattomat omat),olemme aviossa jo kolmatta vuotta,minulla ei lapsia ex liitosta, miehellä kaksi toinen aikuinen ja toinen 17v.
Syy miksi näin on,on työpaikat ja ikä, olemme jo 50v.Molemmat oltu samassa työpaikassa 30v omilla paikkakunnilla, ja töitä ei löydy kummankaan kunnasta näin vanhoille ja tään alan tarvitsijoita.
Silti olemme onnellisia ja viikonloput ja lomat aina yhdessä ja miehelläni on lomaa aikas paljon, kun tekee työtä yrittäjänä ja "pomona."
Välimatkaa on 110km, hyvillä autoilla matka taittuu nopeesti.
Kiitos vastauksista.
Niin kai se on, se kestää jos kumpikin haluaa etäsuhteen. Silloin se kantaa ja niitä ihania tapaamisia jaksaa odottaa. Mutta jos toinen haluaa enemmän, sitten se ei enää toimi. Sitten suhteen pitää edetä joko yhteenmuuttoon, tai ainakin suunnitelmaan siitä milloin mahdollisesti - tai sitten vaihtoehtoisesti eroon. Oon miettinyt tätä paljon viimepäivinä ja jos mies ei ole valmis jakamaan mun (ja lasteni) kanssa arkea niin en jaksa kovin montaa vuotta eestaas ajelua ja ainaista ikävöimistä. Varsinkin kun meillä tulee usein yli viikon taukoja näkemisessä. Tuntuu että suhde kuupahtaa, ei puhelimessa puhuminen ja tekstarit korvaa yhdessäoloa.
Itsellä ja avomiehelläni oli välimatkaa 110km. Nopeasti ajauduimme saman katon alle ja jatkoin töissä käymistä entisellä paikkakunnalla. Kolme vuotta jo näin ja hyvin menee. Kun aamulla aikaisin aloittaa, pääsee aikaisin kotiinkin ja jää aikaa yhdessä oloon ja lapselle. :)
Omalle kohdalle en osaisi ajatella, että asuisimme eri paikkakunnilla. Minulle itselleni ei ole väliä kummassa paikassa asun. Uudella paikkakunnalla en tunne ketään, mutta kavereiden luo ei ole kuitenkaan kuin se reilu 100km.