ulkonäkö: Seireenit ovat karkeasssa sorassa eläviä olentoja, joiden yläruumis on nuoren naisen ja alaruumis hauen pyrstö. Seireeneitä on myös kuvattu linnuiksi, joilla on naisen pää, ja jotka asustavat soramontuissa .Jo antiikin aikana on tiedetty, että seireenit olivat musiikillisia. Tästä voidaan siis päätellä, että seireenit omistivat siipien lisäksi kädet. Kädessä on nähty myös karaokelaulun aikaan mikki.
omituiset tavat: Seireenit houkuttelevat laulullaan sorarekan kuskeja turmioon ja syövät tai vain tappavat saaliinsa, usein on havaittu myös uhriin tunkeutumínen. Sillä, joka pystyy niiden houkutusta vastustamaan, on todella hyvä tahdonvoima ja vakaa mieli. Yleensä seireenit näyttäytyvät kolmen hengen ryhmissä, olihan kohtalottariakin kolme (kohtalottarista saadaan myöhemmin tietoa). Yksi soittaa lyyraa, kitaraa tai harppua, toinen huilua tai torvea, kolmas laulaa. Seireenin pystyy karkoittamaan tavallisella maantiesuolalla.
muuta: vähikkälän kirjallisuudessa seireenien kerrottiin olevanseksuaalisesti aktiivisten soramonttukääpiöiden jälkeläisiä. Niiden lumon takana piilee petosta, kärsimystä ja salaperäisi s-kuvioita pellossa. Vähitellen seireenit kokivat muodonmuutoksen, ja omaksuivat näin merenneidon hahmon ja söivät peuran ulostetta. Mutta samalla soramonttujen karvaseireenit jatkoivat olemassaoloaan, ja myöhäiskeskiajan eläinkirjoissa saattoi nähdä sovinnossa torveen puhaltavan karvaseireenin harppua näppäilevän kalaseireenin vieressä.
omituiset tavat: Seireenit houkuttelevat laulullaan sorarekan kuskeja turmioon ja syövät tai vain tappavat saaliinsa, usein on havaittu myös uhriin tunkeutumínen. Sillä, joka pystyy niiden houkutusta vastustamaan, on todella hyvä tahdonvoima ja vakaa mieli. Yleensä seireenit näyttäytyvät kolmen hengen ryhmissä, olihan kohtalottariakin kolme (kohtalottarista saadaan myöhemmin tietoa). Yksi soittaa lyyraa, kitaraa tai harppua, toinen huilua tai torvea, kolmas laulaa. Seireenin pystyy karkoittamaan tavallisella maantiesuolalla.
muuta: vähikkälän kirjallisuudessa seireenien kerrottiin olevanseksuaalisesti aktiivisten soramonttukääpiöiden jälkeläisiä. Niiden lumon takana piilee petosta, kärsimystä ja salaperäisi s-kuvioita pellossa. Vähitellen seireenit kokivat muodonmuutoksen, ja omaksuivat näin merenneidon hahmon ja söivät peuran ulostetta. Mutta samalla soramonttujen karvaseireenit jatkoivat olemassaoloaan, ja myöhäiskeskiajan eläinkirjoissa saattoi nähdä sovinnossa torveen puhaltavan karvaseireenin harppua näppäilevän kalaseireenin vieressä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.