Watut Wastikkeesta ja muita Winkkarin ihmeitä

Tröllykkä tuolla aiemmin heitteli hyppykuperkeikkoja, koska luuli saaneensa mieleisen oikeudenpäätöksen winkkariasiassa. Hänen tyrmistyksensä oli suuri, kun kehtasin arvostella käräjäoikeuden laintulkintaa; eihän nyt kolme kunnioitettua ammattituomaria voi olla piiruakaan väärässä. Pois oli pyyhkäistynä vuosien herraviha ja puheet rikollisista viranomaisista. Kas näin takki kääntyy ja takki kääntyy näin. ;)

Lupasin kuitenkin kirjoittaa Tröllille opettavaisen tarinan vastikkeesta, ole hyvä.

Vastike on korvaus tai hyvitys jostakin hyödykkeestä, edusta, oikeudesta tms. Vastikkeen saamiseksi nykyaikana luovutetaan rahaan. Esimerkkinä vaikkapa yhtiövastike, jossa sekä rahasuoritusta että sillä saatua palvelua kutsutaan samalla sanalla. Kaupankäynnissä roolit ovat selvät, on ostaja ja myyjä. Ostaja luovuttaa rahaa ja saa vastikkeena myyjältä tavaraa tai palveluja.

http://www.eduskunta.fi/valtiopaivaasiat/he 102/2005
Rahankeräyslaki määritelee asian näin: ”Rahankeräyksellä tarkoitetaan toimintaa, jossa yleisöön vetoamalla kerätään vastikkeetta rahaa.” Tästä käy sama roolitus päivänselvästi ilmi; rahankerääjä kerää rahaa. Yleisö luovuttaa rahaa ja saa - tai ei saa - sen vastikkeen.

Hallituksen esitys rahankeräyslaista määrittelee näin:
”Rahankeräykseen osallistuvat ihmiset ja yhteisöt lahjoittavat rahaa toimeenpantaviin rahankeräyksiin vastikkeetta.”
Tämän vastikkeen tarkoitus on tässä nimenomaan erotella laillinen liiketoiminta rahankeräyksestä.
Hallituksen esitys määrittelee näin:
” Rahankeräyslain uudistuksen yhtenä keskeisimpänä tavoitteena on rahankeräysten erottaminen muusta varainhankinnasta, erityisesti kaupankäynnistä, yhdistyksen jäsenhankinnasta ja arpajaisten toimeenpanosta.”

Pyramipeliä hallituksen esitys määrittelee näin:
” Pyramidipeli pyritään usein kuvaamaan sellaiseksi, että viestin vastaanottajalle jää käsitys, että kyse on kaupankäynnistä taikka sijoitus- tai vakuutustoiminnasta. .... Kyse on usein niin sanotuilla virtuaaliosakkeilla tehtävästä kaupasta, jolloin näiden osakkeiden arvon määritys ei perustu missään pörssissä tapahtuvaan arvonmääritykseen, vaan laskennalliseen arvonmääritykseen.”

Lainsäätäjän järkelyistä selviää, että pyramipelissä näennäisesti luvataan vastike, mutta koska peli on todellisuudessa huijausta, vastike raukeaa tyhjään. Näinhän myös todellisuudessa kävi Wincapitan kanssa; valuuttakauppaa ei sitten tehtykään, kauniit puheet olivat valheita ja rahansa sijoittanut jäi vaille vastiketta. Pyramipetos on luonteeltaan vastikkeetonta ja laitonta rahankeräystä.

http://www.oikeus.fi/52556.htm
Nyt päädymme viimeinkin käräjäoikeuden tuomioon. Vastikkeesta käräjäoikeus järkeilee näin: ”Klubille eri nimillä kerätyt maksut ja provisiot olivat jäsenten näkökulmasta klubin vaatimaa vastiketta sille, että klubi suoritti valuuttakauppaa jäsentensä puolesta. Näin ollen myöskään mainituissa maksuissa ja provisioissa ei ollut kysymys rahankeräyksestä eli rahan keräämisestä vastikkeetta.”

Tääs kohdin hämmästiyn suunnattomasti käräjäoikeuden järkeilyä. Mitä ihmettä? Se on siis Hannu, joka saa sen vastikkeen ja se käräjäoikeuden mielestä riittää. Voi elämän kevät. Mitä jäsen saa vastikkeena? Ei mitään, koska tämä oli petosta ja vastiketta ei siten ollut.

Lainsäätäjä pyramipeliä erikseen kuvatessaan kuvaa myös sen, että huijari lupaa vastikkeen, jota sitten ei luovutetakaan. Winkkarin lähes 7.000 häviölle jäänyttä jäsentä ei saanut killinkiäkään klubista. Jos tämä ei vastikkeetonta rahan luovuttamista laittomaan rahankeräykseen, niin mikä on?


Eipä ihme, että käräjäoikeus tuomiotaan koskevassa tiedotteessan päätyi häveliäästi kertomaan, että kyse oli vain lain tulkinnasta. Niin oli. Nyt kuulen mielelläni myös hovioikeuden tulkinnan.

PS. Tröllykkä.Älä viitsi lähetellä niitä puisevia leikkaa/liima-juttujasi oikeuden päätöksestä. Jos omalla päälläsi haluat ja osaat järkeillä, sellaiset kirjoitukset ovat tietysti aina tervetulleita.