Tänään luin tältä palstalta kuinka jotkut ihmiset olivat olleet kärsivällisiä,odottaneet eivätkä kyselleet tai painostaneet. Ja sitten tulivat jätetyiksi.
Nyt sitten tulee mieleen että missä vaiheessa kannattaa luovuttaa, koska pitäisi älytä että se toinen ei ole oikeasti kiinnostunut.
Vaikea asia. Loputtomiin ei voi odottaa, sitten pettyy tosi pahasti ja tulee kova sydänsuru.
Päätöksen tekeminen on niin vaikeaa.
Nyt sitten tulee mieleen että missä vaiheessa kannattaa luovuttaa, koska pitäisi älytä että se toinen ei ole oikeasti kiinnostunut.
Vaikea asia. Loputtomiin ei voi odottaa, sitten pettyy tosi pahasti ja tulee kova sydänsuru.
Päätöksen tekeminen on niin vaikeaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei se välttämättä sitä ole, ettei olisi kiinnostunut, vaan että molempien tulee se kiinnostus näyttää jotenkin oikeassa elämässä. Se kiinnostunut, joka on yhteyttä ottanut, odottaa sitä toiseltakin. Jos sitä ei koskaan kuulu, toinen pitää tunteensa tietonaan, vaikka suree ja odottaa.
Ja, lisään vielä että, minun kohdalla kävi näin, ja jatkossa, mikäli hän vielä minua ajattelee, HÄNEN ON OTETTAVA YHTEYTTÄ! ITSE EN SITÄ ENÄÄ KOSKAAN, EN KOSKAAN VOI TEHDÄ! Niin surullista, niin totta.
Suruinen jo monta vuotta, ilman ihmisen toisen ihmisen lohtua. Tervetuloa joukkoon.
Tuota minä juuri ajattelen, että pitäisi olla molemminpuolista. Mutta, jos se toinen kuitenkin tapailee, meilailee ja viihtyy seurassa, mutta ei olekaan tosissaan niin siitä niitä sydänsuruja tulee.
Mä ymmärsin noista laastarisuhteista että ne olivat kestäneet jonkin aikaa, nainen oli kiintynyt ja luuli että kyse on oikeasta suhteesta mutta mies jättikin sitten yhtäkkiä.
On se niin vaikea tietää kun ei oikein voi suoraan kysyä jottei vaikuta painostavalta.
Epätietoisuus on ikävä olotila.
Sydänsurut kuuluu elämään ja niistä selvittyä näkee ns. oikeat päätöksetkin - oli ne sitten järjellä tai sydämellä tehtyjä.
Päätöksen vaikeus ei häviä ja mielen ikävä säilyy :(