Olen 18v ikiteini omasta mielestäni, tai sanottaisiinko että oma teini-ikä on elämättä. Ei kapinointia, ei ryyppäämistä ja sen semmoista, ennenkuin nyt 18vuotiaana, enkä ole nytkään pahemmin sekoillut :)
Tulin raskaaksi yhdenillan jutusta, käytimme kondomia, mutta ilmeisesti kondomi petti. Minun ei tarvinut kahta kertaa miettiä mitä teen asialle. Abortti oli suora vastaukseni, koska en tunne mitään solumöykkyäni kohtaan, en vihaa, en rakasta. Se on vain solujen aikaansaannos, jonka haluan poistaa.
Haluaisin tietää etten ole ainoa joka tekee abortin tästä syystä. En halua olla ainoa tunteeton bitch. Kai joku muu joskus on päättänyt tehdä abortin koska ei vain tunne mitään...
Tosin pelkään ehkä sitä, mitä tapahtuu abortin jälkeen. Entä jos sitten tajuan välittäneeni solumöykystä.... tai jos olen edelleen täysin tunteeton. Pelkään sitäkin.
Tulin raskaaksi yhdenillan jutusta, käytimme kondomia, mutta ilmeisesti kondomi petti. Minun ei tarvinut kahta kertaa miettiä mitä teen asialle. Abortti oli suora vastaukseni, koska en tunne mitään solumöykkyäni kohtaan, en vihaa, en rakasta. Se on vain solujen aikaansaannos, jonka haluan poistaa.
Haluaisin tietää etten ole ainoa joka tekee abortin tästä syystä. En halua olla ainoa tunteeton bitch. Kai joku muu joskus on päättänyt tehdä abortin koska ei vain tunne mitään...
Tosin pelkään ehkä sitä, mitä tapahtuu abortin jälkeen. Entä jos sitten tajuan välittäneeni solumöykystä.... tai jos olen edelleen täysin tunteeton. Pelkään sitäkin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Itse en aikoinani tuntenut mitään tunteita solumöykkyä kohtaan ja abortti oli henkisesti helppoa ja olen edelleenkin tervejärkisten kirjoissa. Minä olen varmaankin sitten myöskin tunteeton ämmä kun en tuntenut mitään kiintymyksen oireita koko alkioon, ajatus oli vain että abortti heti ,nyt juuri ja tällä hetkellä. Joten et ole ainoa joka tekis abortin tunteettomuudesta, minä olen sellainen tapaus, enkä ole päivääkään katunut, koskaan ei ole edes tullut ajatus että olisin lapsen pitänyt. No me jokainen olemme erilaisia. Tämä on vaan minun tarinani.
Jokainen ihminen käsittää ja tuntee asiat omalla tavallaan. Kenenkään tunteet eivät ole väärät eikä kukaan voi tulla sanomaan toiselle että "tunnet väärin". Ei semmosessa tapauksessa aborttia voi tai kannata lähteä tekemäänkään jos tuntee jo siinä vaiheessa äidintunteita tai tekevänsä väärin. Me ollaan kaikki yksilöitä.
Mutta hyvä että tajuat itsekin mikä olet....ja "tiedät" olevas "ikiteini" 18v :D joopa joo.
Miksi ihmeessä sulla pitäisi ollakaan kiintymyksentunteita jotain persoonatonta ja kehittymätöntä kohtaan, josta ei koskaan tule edes kehittymään mitään sen enempää? Eihän kellään ole kiintymyksentunteita omia munasolujakaan kohtaan, vaikka niistäkin voi kehittyä oma lapsi.
Raskaanaolevilla yleensä on helliä tunteita tulevia lapsia kohtaan, koska he ovat halunneet lapsia ja elävät jo elämää ikään kuin alkio olisi jo se tuleva lapsi, joka siitä tulee pikku hiljaa kehittymään. Se on ihan luonnollista. Jos joskus haluat itse lapsia ja tulet raskaaksi, sinulla saattaa hyvinkin olla jo alkuraskaudessa hellä tunteita sitä "pikkuista maha-asukkia" (lässynlää..) kohtaan jne.
Mitään luonnollista ei ole lasten kohtuun tappamisessa ja niiden "pelkiks limamöykyiks" jne. naurettavissa vakuutteluissa.
En tuntenut mitään hehkuvaa rakkautta odotettua ja toivottua alkiota kohtaan, kuten en myös tuntenut sitäkään kohtaan josta hankkiuduin eroon.
Odotus-palstalla törmääkin suht usein siihen että tulevat äidit tuntevat huonoutta juuri siksi etteivät tunne mitään alkiota kohtaan, ja kokevat että olisi jotenkin kiellettyä ajatella mitään negatiivista.
Monelle koko raskaus, ja lapsi muuttuukin konkreettiseksi vasta synnytyksen jälkeen, kun se lapsi on sylissä.
Joillekin ei muodustu side lapseen heti silloinkaan, vaan he kasvavat äitiyteen, ja rakkaus kasvaa siinä sivulla lapsen synnyttyä.
En minäkään tuntenut mitään äidillistä rakkautta raskauteni aikana, kun oksentelin jokaikinen vuorokausi pitkälle raskauden edetessäni.
Kahdesti raskauden koettuani elämässäni sai riittää, koska oloni oli koko raskauden ajan todellakin epämukava, se aika pilasi elämästäni monta juttua, joista olisin voinnut nauttia silloin täysin rinnoin, kun olin raskaana.
Lapset ovat ihania vasta siitä lähtien, kun he tulevat kohdusta ulos, ja loppuu se ison vatsan kanssa puhkuminen, joka oli joka toimea suorittaessa vain tiellä.
Ja jatkan vielä, että molemmissa raskauksissani veren sokerin arvot nousivat uhkaaviksi, ja loppuraskauden aikana oli myös munuaisten toiminta niin ja näin, valkuaista virtsassa jne., että jouduin myös seurantaan loppuraskauden aikana sairaalaan raskausmyrkytyksen uhan vuoksi.
Että jos jollekin raskaus on riskitöntä, niin todellakin mulle se aika ei ollut todellakaan mitään tervettä meininkiä, olo oli todellakin huonohko koko raskauteni ajan molemmilla kerroilla, enkä todellakaan ole kaivannut moista tolaa enää enempää elämääni.
Onneksi naisen elämä ei enää nykyaikana ole pelkkiä synnytyksiä, kuten oli ennen aikaan, koska ei ollut ehkäisykeinoja, eikä abortteja tehty virallisesti sairaaloissa kuin vasta 50-luvulla joidenkin perusteiden vuoksi. Epävirallisien raskauden keskeytyksistä ei kirjaa pidetty, mutta niitä on aina ollut. Onneksi nykynaisille on tarjolla turvallinen aborttimahdollisuus, kun ja jos naisen tilanne sitä vaatii.
Minäkään en raskaana ollessani tuntenut mitään sitä alkiota kohtaan. Halusin vain tehdä abortin ja jatkaa elämää. Jälkeenpäin ei ole kaduttanut yhtään, päin vastoin.
Tuota, lapsihan sinä vielä olet.
Ei lapsi, vaan lapsellinen (aikuinen).
Nyt ois hyvä tilaisuus kasvaa ja sivistyä.