Edellisessä viestiketjussa käsiteltiin Tolkienin huumoria tai sen puutetta kirjoissa. Omasta mielestäni kirjoissa on myös huumoria, mutta se on aivan oman laistaan, hienostunutta ja älykästä. Löydän kirjoista humoristisesti aseteltuja vastakohtia:
- Siitä miten örkit pakenevat Helmin syvänteestä metsään, joka onkin entti-armeija.
- Klonkun touhuilusta (Ruuanlaitto Samin kanssa).
- Gimlin ja Legolasin toverillisesta tappolukukilpailusta.
- Gandalfin kaksijakoisesta suhtautumisesta hobitteihin.
Lisäksi englantilaista tapojenrikkomishuumoria voi löytää Hobitin Beorni-kääpiö-tapaamisesta ja Konnun hobittien suhtautumisesta Bilboon. Vastaavaa piilotettua huumoria voi löytää monien muiden kirjailijoiden kirjoista (Aleksis Kivi).
- Siitä miten örkit pakenevat Helmin syvänteestä metsään, joka onkin entti-armeija.
- Klonkun touhuilusta (Ruuanlaitto Samin kanssa).
- Gimlin ja Legolasin toverillisesta tappolukukilpailusta.
- Gandalfin kaksijakoisesta suhtautumisesta hobitteihin.
Lisäksi englantilaista tapojenrikkomishuumoria voi löytää Hobitin Beorni-kääpiö-tapaamisesta ja Konnun hobittien suhtautumisesta Bilboon. Vastaavaa piilotettua huumoria voi löytää monien muiden kirjailijoiden kirjoista (Aleksis Kivi).
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sam vitsailee kirjassa aika paljonkin. Ja tuollaista samallaista huumoria on kirja täynnä. Ja joku tyhmä voi nauraa ei huumorillekkin (kuten minä).
Yleensä englantilainen huumori on lähellä sydäntäni, mutta Tolkienin teksteistä en juurikaan ole löytänyt huumoria, joka minulle kolahtaisi. Johtunee etelä-afrikkalaisesta kasvatuksesta ;)
Mitähän-ne-itikat-syövät-kun-niillä-ei-ole-hobittia-tarjolla -tyyliset vitsit ovat suorastaan huonoja. Puhumattakaan lapsellisesta örkintappokisasta. Hoh-hoijaa...
Mnjoo... Näin ajateltuna Tolkienkin tarjosi toisinaan likimain Legalos-skeittalun tasoisia typeryyksiä.
Mutta, nyt kun sanoit, niin nimenomaan tuo Frodo-Sam-Smeagol-yhdistelmän toimiminen ja Smeagolin skitsofreniset itseväittelyt olivat kyllä huvittavia! Ihan oikeasti.
Oikeassakin elämässä on samanlaisia asioita.
Elämän raakuus koitetaan pukea vähän hauskempaan muotoon.
Mitä raaemmat hommat sitä rankemmat huvit.
Laskivathan lentäjätkin pudotuksensa.
Onhan tuo sama "laskeminen" esim Asterixsissa kerättävillä roomalaiskyparillä.
Voi veljet kun nauroinkin noille jutuille...
Minusta livoimaisesti suurin osa Tolienin huumorista sisältyy henkilöiden välisiin kanssakäymisiin ja keskusteluihin. Vitsin ymmärtääkseen täytyy tuntea hahmot jo aika hyvin, mutta ensikertalaisille on kyllä tarjolla yksinkertaisempaa huumoria, joka näkyy selvästi. Tokien itse oli sitä mieltä, että hänellä on varsin simppeli huumorintaju ja erityisesti ironiaa hän vältteli täysin tietoisesti. Kuka on sanonut, että yksinkertaiset vitsit ovat huonoja? Minä ainakin jaksan hihittää aina uudestaan esimerkiksi sille kohtaukselle Hobitin alussa, jossa Gandalf vaatii Bilboa selittämään, mitä "hyvää huomenta" oikein tarkoittaa :) Jos joutuu oikein etsimällä etsimään huumoria Tolkienin teksteistä, niin siinä tapauksessa varmaankin omaa aika erilaisen huumorintajun kuin kirjailija itse. Kirjathat ovat tupaten täynnä hauskoja juttuja.