Yksinäisen facebook kaverit

4,5

jotain 160 mutta ne on entisiä luokkalaisia ym joista en tunne juuri ketään... varmaankin alle 10 semmosta joiden kanssa olen ollut tekemisissä viimeisen puolen vuoden aikana.

31, mutt vain 4 joille uskallan lähettää yksityisviestin. Muut ovat joko entisiä luokkakavereita tai naamatuttuja.

Lisäkysymys kaikille, mikä on teidän peukkuennätys? Minun ennätys on 2 peukkua.

Parhaimmillaan olen saanut yhden tykkäyksen tilapäivitykseeni, tykkääjä oli oma äitini.

Paljoa naamakirjaan kiinnosta mennä koska ei tunne muutenkaan täällä ketään, kuinka siis voisi olla kavereita naamakirjassa.

En ole koskaan uskaltanut mennä Facebookkiin, sillä pelkään liikaa sitä että kaikki saavat tietää kuinka vähän minulla oikeastaan onkaan niitä kavereita.

Jos laittaisin sinne tilin, niin saisin ehkä kokoon jotain 20-30 "kaveria", mutta suurin osa noista olisi jotain vanhoja koulukavereita/tuttuja joiden kanssa ei oikeasti ole paljoa edes ollut koulun päättymisen jälkeen. Ehkä 2 tai 3 ihmistä tuolla listalla olisi sellaisia joita tapaisi edes silloin tällöin.

136. Vanhoja koulukavereita, vanhoja ja uusia työkavereita ja sukulaisia. Mutta rehellisesti sanottuna ei yhtään ainutta tosi ystävää, joka olisi täysin samalla aaltopituudella.

56, aika vähän mutta tunnen kaikki hyvin.

3,4 kaveria, ennen oli 89,3 kaveria vaan ei enää.

Mulla on 444. tosin suurin osa on ulkomaalaisia koska pelaan farmville ja empire & allies pelejä ja niissä tarvii olla kavereita.

Noi FB pelit ovat vihonviimeinen keksintö. Koko homma perustuu vain kavereiden määrään ja uusien hankkimiseen, ei niissä muuten pärjää. En hyväksyisi kaveriksi ketään sellaista, jonka kanssa en ole koskaan ollut missään tekemisissä. Sen seurauksena ainakin noi pelit saa unohtaa.

Omalla kaverilistalla on nyt jotain n. 25 tyyppiä. Jos jättäisi jäljelle vain ne, joiden kanssa on edes jollain tasolla tekemisissä edes kerran kuussa, jäljelle jäisi ehkä 5 ihmistä. Muut ovat jostain muinaisista koulu- ja työjutuista tuttuja eikä me olla vaihdettu sanaakaan naamakirjakaveruudesta huolimatta (eikä mua edes kiinnosta). Ois pitäny kieltäytyä niistä kaveripyynnöistä heti alkujaan, mutta ei vaan kehdannu.

Mulla on puoltoistasataa "ystävää" ja yks johon oikeesti oon yhteydessä joskus! JUHUU ENKAT!!!!!!!!!!!!!!!!!!

En ole enää ollut aikoihin fb:ssä. Huomasin että se on ihan perseestä ja kaikki asiat alkavat menemään päin persettä kun fb:ssä notkuu. Lieneekö itsensä pääpaholaisen keksintöä koko fb.

Mulla on kaksi, joskus kolme. Kaikki olen itse pyytänyt, mua on vain kerran pyytänyt joku ihan uppo-outo vinkuintialainen vissiin vahingossa. Mutta ei mua kauheasti haittaa, käytän naamakirjaa lähinnä joidenkin nettikauppojen tarjousten ym. uutisten seuraamiseen. Joskus kurkkaan mitä entisille luokkalaisille tai muuten tuntemilleni kuuluu, mutta eivät he ole kavereitani, eikä siihen kaveruutta tarvita. Minua ei juurikaan hävetä kavereiden vähyys, enemmänkin hieman ihmettelen, miksi joku ottaa kavereiksi kaikenmaailman kumminkaimat.

Nyt on 31. Mullapa ei ole yhden yhtäkään sellasta ´´epätuttavapaskaa´´ niiku vanhoi luokkalaisii jolle en oo puhunu koskaa paitsi ehk pari sanaa. Jos lisäisin ystäväks kaikki random ihmiset joille oon kännis puhunu, jotka on ollu mun ylä-asteel ja aikasemmas lukios ja siinä mis oon nyt ja sit viel kaikki sukulaiset ni eiköhän niitä kavereita olis tuolla selkeesti yli 100. Joten turha leveillä sillä numerolla, niitä facebook-ystäviä on niin helvetin helppoa saada kunhan vaan käy kouluja ja ei ole täysin näkymätön.

Kahdeksan kpl. joista kaksi on oikeita kavereita ja loput on puoltuttuja.

Nyt 11, kasvaa pikkuhiljaa kun vanhat tutut ym äkkäilee mut sieltä.. itse en pyytele ketään kaveriksi, en kehtaa... Vain kaksi on sellaisia, joita en oikeassa elämässä ole koskaan tavannut, muutama sit sellanen, jotka vuosien jälkeen on taas innostunut pitämään yhteyttä facen kautta... kivahan sekin on :) Tulee ainakin vähän sellanen olo, etten nyt aivan yksin täs maailmassa ole :D Viisi niistä on sellaisia, että ihan IRL tapaillaan kans. :)

Itelläni ei ole yhtään... enää. Kuulostaa aika radikaalilta, mutta oon poistanut kaikki. Siis ihan kaikki. Profiili on olemassa ja entisellään, mutta kaverilistalla ei tällä hetkellä ole ristin sielua.

Tein näin joku aika sitten, koska en enää jaksanut käydä facebookissa, olin kyllästynyt siihen kuinka ihmiset (varsinkin itseäni nuoremmat) jatkuvasti päivittelevät tyhjänpäiväisyyksiä ja mainostavat itseään. Alusta alkaen tunsin itseni ulkopuoliseksi, olin 24 kun liityin siihen, ilmeisesti vanha koira ei enää opi uusille tempuille.

Pidän tosin itseäni introverttinä (kuten varmasti monet muutkin ystäväni) sekä mielialaltani ailahtelevana. Lakkasin hiljattain käyttämästä fb:tä koska tunsin että siellä olo meni päällekkäin muiden, tärkeämpien asioiden kanssa... kuten opiskelun. En pystynyt olemaan siellä vain max. puol tuntia päivässä tai jotain vastaavaa... aina se aika siellä venähti.

Plus nää kaikki vaalikeskustelut... hohhoijaa. No ok, pressa on nyt sitten valittu, itkekööt ne mun frendit sitten sitä kun vihreä valtakunnansovittelija ei voittanut.

Oon pahoillani jos tää viesti herätti paheksuntaa... liityin fb:hen joskus viime keväänä kun kaveri kävi kylässä ja päätettiin vihdoin luoda mulle profiili. Välillä siellä oli ihan kiva käydä, mutta pidemmän päälle ei. Mielestäni on surullista, että joidenkin ihmisten (joskin aika monenkin) sosiaalinen elämä on ottanut lähestulkoon kokonaan virtuaalisen muodon. Mielestäni varsinainen, todellinen elämä löytyy jostain ihan muualta kuin tietokoneen näytön takaa.

Todennäköisesti tuun vielä jossain vaiheessa lisäämään kaverini takas... joskaan kaikki tuskin jaksaa tai viitsiikään vastata.

0. kaverilistat ym. on turhaa paskaa, kuten ihmisetkin...facepuukilla voi tehdä niin paljon muutakin kivaa.

noin kolmisenkymmentä "kaveria"
joista kaksi on sellaisia joille voi jotain jutella, muut
ovat unohtaneet minut, olen useasti huomannut että minut on poistettu
myös facenbook ystävistä. ja jos muille puhuu niin ei sanota mitään takas.
tulee arvoton olo. ketkä oikeasti edes välittää.

En oo ikinä ollut facebookissa, ei oo mun juttu.
Joten ei oo yhtään fb-kaveria.

60, mutta vain kahta tapaan vapaa-ajalla. Silmänlumekavereita.

mulla 68 kaveria naamakirjassa ja niistä vain 4 on sellasia joiden kanssa pystyn jakamaan ilot ja surut,mutta en kasvotusten heitä usein nää koska asuvat niin kaukana minusta. asuin paikka kunnalla ei ole yhtään kaveria/ ystävää joten yksin ulkona kävelylle joudun menee mikäli kiinnostus sinne asti riittää... yleensä nukun vaan päivästä toiseen kaikki vapaa-aikani. töissä pitää käydä että jotenkin saa oman elantonsa hankittua,mutta aika tylsää on elämäni, sillä näin unen jossa en heränyt enää koskaan,eikä ketään kiinnostanut mitä minulle oli tapahtunut... siispä eipä täällä kukaan välitä kenestäkään oikeasti!!!! ja hyvin harva ihmien edes soittaa tai tekstailee mulle... olis tosi kivaa joskus että joku edes kysyis Hei mitä sulle kuuluu??? mut ei niin ei....

45, mutta suurin osa on just jtn ihan turhia naamatuttuja. voisin ihan hyvin poistaa kaikki paitsi 3, en pidä heihin yhteyttä, enkä nää koskaan, mutta välitän heistä silti ja haluan tietää miten heillä menee. ja sit tietysti muutamat sukulaiset.