Teillä on ehkäisy kielletty ja tuolla aikaisemmin masturbaatiokeskustelu käy kiihkeänä puolesta ja vastaan. Perhe on arvossaan mikä tietty on hieno juttu.
Mutta mutta... miten yksinäiset aikuiset, joilla ei puolisoa ole? Entä ne perheet (vaimot), jotka eivät jostain syystä jaksa enempää lapsia. Selibaatti varmaan on yksi vaihtoehto. Vai voiko edes yrittää ns. varmoja päiviä tai laskea lakanaan? Kiitos ja pyydän asiallisuutta :)
Mutta mutta... miten yksinäiset aikuiset, joilla ei puolisoa ole? Entä ne perheet (vaimot), jotka eivät jostain syystä jaksa enempää lapsia. Selibaatti varmaan on yksi vaihtoehto. Vai voiko edes yrittää ns. varmoja päiviä tai laskea lakanaan? Kiitos ja pyydän asiallisuutta :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
keskusteltu valtavan paljon, joten kelaileppa taapäin, niin varmasti löydät aiheeseen liittyvää tietoa ja keskustelua.
Yksinäisillä naisilla ja miehillä on olo hirveän hankalaa, se on varma. Jokaisen täytyy itse tehdä nämä ratkaisunsa omantuntonsa mukaan, koska rajaa ei voi vetää, milloin saa poiketa ja milloin ei.
Ketään ei voi lähteä yksilöllisesdti neuvomaan tai muuten tekee väärin.
Jokainen tehköön ratkaisunsa omana sisäisenä perheasianaan, eikä siitä kannata lähteä ulospäin huutelemaan.
Oon lueskellu nuita aikasempia kirjoituksia eikä niistää mitään tolkkua loppujen lopuksi saa. Tuntuu olevan, ettei sääntöjä ole, mutta silti kaikki elää samalla tavalla. Ota siitä sitten selvää :)
Siinä vaiheessa kun itselläni alkoi ajatukset kulkemaan sitä rataa, että mitä minä tässä elämässä olen jne niin minua ahdisti se ettei vl:n kesken ollut yhtenäistä linjaa. Eroja on mm. alueellisestikin Suomessa. Pohjoisessa ollaan tiukempia kuin etelässä. Ja tosiaan kun itse ei monia asioita kokenut siten kuin minulle oli kotonani opetettu tietoisesti, tai vähemmän tietoisesti, niin paras oli erota tästä vakaumuksesta. Mutta silloin tuntui hassulta, että jotkin asiat jotka minä silloin aikoinani koin syntinä, joku muu sitä ei kokenut. Ja oli joitain juttuja toisinpäinkin.
Mutta olen huomannut että kyllä tämäkin vakaumus ajan mittaa muuttuu "löysemmäksi". Joitain juttuja, joita näen nuorempien sisarusteni tekevän tms. ei olisi tullut kuuloonkaan, että minun ollessa murrosiässä (n.15v sitten)semmoista olisi katsottu "hyvällä silmällä". Esimerkkinä voin sanoa mm. pitkähköt hiukset pojilla.
tuo ei vastaa kyllä seurakunnan käsitystä näistä asioista sitten millään tavalla. Kyllähän molempiin asioihin(ehkäisy&itsetyydytys) on tiukan kielteinen kanta kaikkialla vl-seurakunnissa, niin etelässä kuin pohjoisessakin.
Miten on asiasi, Reinhard? Koet Suviseuratkin välttämättömäksi pahaksi ja joksikin pyhiinvaellusmatkaksi.
Nim. Ihmettelen
Tosi on, vaikkei sitä vanh.lestadiolaisten keskuudessa tunnusteta, että eroja löytyy pohjois-ja eteläsuomen väliltä. Nuoremman polven eli nuoret perheiden keskuudessa jo puhutaan eri asioita (mm. voiko ehkäistä luonnollisilla menetelmillä - lapsia sopivassa suhteessa / järjesn käyttö on sallittua tai voiko mennä naimisiin epäuskoisen kanssa kun potentiaali uskovaisten keskuudessa on vähäinen), joista vielä silloin kun reilu 10v sitten kuuluin joukkoon oli erittäin selvä ja tiukka käsitys - vastaus oli silloin ei.
Tästä aikoinaan oli jo viitteitä - n. 10v sitten - että nuorison keskuudessa tällaista jo puhuttiin. On kuulemma nykyisin hyvin yleistä varsinkin eteläisen suomen alueella. Itse entisenä uskovaisena en edelleenkään ymmärrä miten on mahdollista / kannattaa mennä naimisiin epäuskoisen kanssa, koska elämäntavat jo ovat niin erilaiset. Se kuulema on jo mahdollissta - olen omin korvin sen vanhoilislestadioilaisilta tuttaviltani kuullut.
Kieltämättä kun olen keskustellut isäni kanssa asiasta - joka sattuu olemaan vanh.lest saarnamies ja pappi - hän ei hyväksy näitä ja pitää erittäin vaarallisena ajan ilmiönä sitä että näin todellakin on. Olenkin ajatellut että vanhemman polven ihmiset eivät hyväksy, mutta liikkeen sisällä nuoremmassa polvessa on jo joukko jotka ajatteleva väljemmin asioita.
Totta se siis vain on.
Seuroissa kuultua
Kirjoittanut: sanankuulija
Eilen oli sellainen seurapuhe, ettei nukuttanut ollenkaan.Puhe oli tällä kertaa monipuolinen ja syvällinen. Koetan tässä muistella eilistä hyvää seurapuhetta.
Lohikäärme pyyhkäisi hännällään ilmestyskirjassa osan taivan tähdistä pois. Puhuja selvitti sen tarkoittavan, että aikoinaan eriseurojen syntyvaiheissa osa uskovaisista eksyi Jumalan valtakunnasta lähtien eriseuraan.
Puhuja jatkoi, että eriseurat eivät ole koskaan jatkaneet kasvuaan, vaan heidän joukossaan vallitsee kylmä henki ja eripura.
Vain Jumalan valtakunnassa on lämmin henki, muissa seuroissa on kylmää.
Olettehan nähneet, ettei näissä eri lestadiolaislahkoissa tapahdu mitään kehitystä, vaan ne näivettyvät.
Jumalan valtakunnan rajoja ei ole piirretty viivoittimilla, vaan ne rajat kulkee Jumalan lasten mielissä ja sieluissa. Siksi Jumalan valtakuntaa ei näe savi silmillä ja epäuskoisen on sitä vaikea löytää.
Puhuja muistutti myös entisistä hoitokokouksista, kuinka niissä oli kysymys taistelusta pimeyden henkivaltoja vastaan.
Me uskovaiset haluamme elää rauhassa kaikkien kanssa, jos se vaan muille passaa, mutta että käymme myös taisteluun, jos kimppuumme hyökätään, aivan samalla tavoin, kuin puolustaudumme isänmaamme kimppuun käyvää vastaan.
Itse Jumala on kanssamme sotimassa ja meillä on valtuutus torjua vihollisen kavalat juonet, jollaisia eri seurain aikakaudet ovat olleet.
Ne ovat suoraan sanottuna Sielunvihollisen yrityksiä eksyttää oikeat uskovaiset ja nämä, jotka ovat antaneet viholliselle vallan, ovat vikapäitä suureen syntiin, joista heidän olisi tullut tehdä parannus, mutta paaduttivat sydämensä.
Meitä puhujia hoidetaan myös. Jos teille kuulijoille ei vastaa henkeen puhe, te saatte tulla siitä sanomaan.
Uskonraittius ei tarkoita ruumiin raittiutta, vaan sielun raittiutta. Siten esim. tupakointi ei kuulu hengen raittiuteen, puhuja tähdentää.
Me ei voida alkaa puhumaan toisarvoisista asioista, koska tämä ruumis maatuu ja lahoaa, mutta kuolematon sielu tarvitsee eläväksi tekevää hengen ravintoa. No nyt ymmärrän, miksi tupakointia ei pidetä pahana, ajattelen.
Mutta viinasta tulee paha meno ja se kuuluu näin ollen hengelliseen raittiuteen.
Puhuja pohtii sitä kohtaa, jossa Jeesus kuollessaan astui alas tuonelaan ja saarnasi hengille,jotka aikoinaan eivät olleet kuuliaisia.
Tästä ne maailman eksyttäjät, mormonit, ovat selittäneet, että kuolleillekkin pitää julistaa parannuksen sanomaa.
Voi miten ne on eksyttäneet.
Puhuja keksii selityksen. Jeesus sovitti synnit myös vanhantestamentin ajan uskoneilta ja saarnasi heille tuonelassa myös sovituksen lupausta.
Sitten puhuja siirtyy kehumaan internettiä, joka on Jumalan keksimä välikappale saada levitettyä hyvää sanomaa jokaiseen maailman kolkkaan.
Lähetystyötä ei välttämättä tarvitse lähteä paikan päälle julistamaan, kun sen tekee internet.
Uskovaisena ei pysty elämään, ellei ole seurakuntayhteydessä. Jos siis seurakäynnit harvenee, usko alkaa samalla näivettyä.
Me ei käydä tavan vuoksi seuroissa, vaan saamme hengenravintoa. Siksi olisi tärkeää, että me kävisimme sellaisten sisarten ja veljien luona, jotka eivät sairauden tai muun syyn vuoksi pysty käymään seuroissa. Me viemme heille uskon valoa ja lämpöä itsessämme, kun käymme toisten uskovaisten luona.
Puhuja kertoo, miten epäuskoinen on rauhaton ja ei voi hyvin. He tappelee juovuspäissään ja tekevät kauhistuttavia tekoja.
Joka päivä saamme lukea murhista ja raaoista pahoinpitelyistä, minkä aiheuttaa epäusko ja sielunvihollisen talutusnuorassa oleminen.
Epäusko saa aikaan sen, että perheet hajoaa, tämän maailman nautinnollinen elämä ei tuo onnea, vaikka viihdettä on tarjotaan tuutin täydeltä.
On vain yksi lintukoto, jonne me tänäkin tapanin iltana olemme vähälukuisena kokoontuneet.
Me ymmärrämme, että näin joulun aikana on ollut paljon hartaus tilaisuuksia, joissa me uskovaisinakin olemme käyneet ja emme ole jaksaneet tänne täysilukuisena saapua.
Täällä Jumalan lasten seuroissa on aina lämmin tunnelma. Saatamme kokea yksinäisyyttä ja tuntea, ettei meitä kukaan täällä huomaa, mutta siitä huolimatta saat sinä laitimmaisenkin tuntoinenkin uskoa syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Kukaan ei näkyvällä tavalla usko, eikä puhujakaan tällä kertaa tunne itseään laitimmaisen tuntoiseksi, koskapa ei muista pyytää anteeksi seurakunnalta.
Niin että kyllä sitä seurapuhetta jäi makustelemaan ja miettimään. Sehän puheen tarkoitus onkin, herättää kuulijaa miettimään, missä mennään. Jos puhe ei herätä mitään kuulijan ajatuksissa ja tunnoissa, se ei ole vastannut henkeen.