Huomasin olevani ihastunut työpaikallani olevaan työharjoittelijaan. Aluksi en pitänyt häntä mitenkään erikoisena, nyt huomasin että ajattelen häntä todella usein ja viihdyn hänen seurassaan todella hyvin. Huomasin että olen ihastunut häneen tavalla jota en ole kokenut PITKÄÄN aikaan. Silti yritän laittaa jäitä hattuuni ja unohtaa nuo tunteet. Olen hänen ohjaajansa ja muutenkin koen ettei kannata edes yrittää mitään. Itse olen kolmekymppinen ja hän kai n22v. Olen sinkku, hänen tilannettaan en tiedä. Haluan tarjota hänelle hyvän työharjoittelu mahdollisuuden josta hän saa mahdollisimman paljon irti, siksi pidän ajatukseni omana tietonani. En halua mutkistaa asioita. Silti en voi olla ajattelematta häntä, ja usein huomaan myös merkkejä hänen kiinnostumisestaa. Toki ne voivat olla vain omia toiveitani. Hän hakeutuu usein minun seuraan, juttelee kaikesta maan ja taivaan välillä, kyselee kaikkea ja kun näemme vaikka parinpäivän jälkeen taas hän tulee todella iloisena luokseni kun näkee minut.
Hänen harjoittelu loppuu kohta joten hän lähtee pois. Ennen sitä en ainakaan halua tehdä mitään, ja luulen että parempi muutenkin unohtaa koko juttu.
Hänen harjoittelu loppuu kohta joten hän lähtee pois. Ennen sitä en ainakaan halua tehdä mitään, ja luulen että parempi muutenkin unohtaa koko juttu.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olin joku aika sitten työharjottelussa. Tunsin samalla tavalla kuin yllä kuvailet. Halusta, toiveista huolimatta se ei olisi ollut oikein sopivaa. Ajattelin, että harjoittelusta jää ihana muisto. Kävi kuitenkin niin, etten saa "sinua" mielestäni. Olo on todella tyhjä, kaipaava ja huomaan liian usein ajattelevani tätä miestä.
Oletko mies vai nainen?
Sillä ei ole merkitystä. Tämä palsta on vain loistava paikka purkaa tunteita loukkaamatta ketään. Säilyttääkseni anonyymiteetin ja jättäen tekemättä itsestäni täysin typerän muiden silmissä en koe tarpeelliseksi kertoa enempää asioita, jotka eivät tunteisiin liity.
Mikä ei tietenkään tarkoita, etten hetkeäkään haluaisi kertoa. Toki vain yhdelle henkilölle...
Jos ketjun aloittaja vielä käy täällä, olisi mukava kuulla miten harjoittelijan kanssa kävi..?
wou..itselläni sama tilanne mutta päinvastoin, siis olen työharjoittelijana, työharjoitteluni loppuu kohta ja olen ihastunut työssäohjaajaani.. ihan sydän sykähti kun toivoin niin että olisit "pomoni" heheh, melkolailla vielä täsmäs toi sun kirjotus vaikka en kyllä tiedä hänen tarkkaa ikäänsä.. enkä usko että olet hän, mutta oli silti jotenkin lohduttavaa lukea, että jollain on käynyt puolestaan noin päin.. ihastuminen ei tunne sääntöjä tai rajoja :) Itse olen myös päättänyt olla toimimatta, työsuhdekontaktin säilyttääkseni, ollakseni sotkematta asiaan mitään muuta. Mutta outo tilanne jossa en ole ennen ollut!
No, voi hyvä ystävä. Tarkista SORMET. Ennekuin pyydät sitä treffeille.