G:n ei saa olla mitään sanavirtaa.
Ite sain omasta työstäni parhaan arvosanan, tosin eihän tää "kandi" mikään gradu olekkaan. Olen huomannut että monet tyytyvät siteeraamaan ja pelailemaan lähteiden kanssa kohtuuttomasti saadakseen työlleen akateemisen muodon.
(En kyllä kehu kandiani, koska kirjoittajana tiedän että siinä on enemmän korjattavaa kun pystyn muiden töissä keskimäärin näkemään.)
Mielestäni akateemisuuden tulee lähteä kirjoittajasta itsestään, kyseenalaistaminen, aiheen monipuolinen argumentointi kiinnostaa minua kirjoittajana ja varmasti myös tarkastajia.
Kandin teossa minulla oli päämääränä luoda jotain uutta, otin riskejä tein ehkä hieman poikkeavia yhteenvatoja aiemmista kirjallisuuden johtopäätöksistä. Näitä johtapäätöksiä tuin omalla jopa tieteerajoja läpäisevällä argumentaatiolla.
Kirjoittaminen oli tuskaista, voin suorastaan pahoin kirjoittaessa pitkiä päiviä. Palkitsevaa oli vain horjuttaa teesejä, joita kirjallisuudessa oli esitetty.
Harmittaa vain joidenkin proffien kirjat, joita julkaistaan, päivitetään populismin vuoksi. Peräänkulutankin yleistä laadukkuutta, laadukkuuden vaikutus on eräs keskeisimmistä kulmakivistä akateemisessa keskustelussa.
Se miksi ohjaajien ja tarkastajien mielipiteet eivät kohtaa voi johtua akateemisuudesta, joista kummallakin on erilaiset näkemykset.
Toisaalta ristiriidat kuuluvat elämään ja niitä esiintyy !!! Käytännössä kannattaa pyrkiä valitsemaan tarkastava proffa etukäteen, näin voidaan vähentää henkilökemioden riskiä, tämän ei saisi kyllä vaikuttaa akateemiseen keskusteluun tai laatuun.
Kuitenkin opiskelijan tulee lähteä käytännössä spekulaatiossaan siitä mitä on, eikä siitä miten pitäisi olla. Itekkin taisin sortua vähän valitsemaan.
Kaks vuotta ja yli sata koossa. Ei toi määrä mitään kunhan saa tehä vähän töitä ohella et saa kissallekkin maitoa ja itelle vähän rokkaa.
Ite sain omasta työstäni parhaan arvosanan, tosin eihän tää "kandi" mikään gradu olekkaan. Olen huomannut että monet tyytyvät siteeraamaan ja pelailemaan lähteiden kanssa kohtuuttomasti saadakseen työlleen akateemisen muodon.
(En kyllä kehu kandiani, koska kirjoittajana tiedän että siinä on enemmän korjattavaa kun pystyn muiden töissä keskimäärin näkemään.)
Mielestäni akateemisuuden tulee lähteä kirjoittajasta itsestään, kyseenalaistaminen, aiheen monipuolinen argumentointi kiinnostaa minua kirjoittajana ja varmasti myös tarkastajia.
Kandin teossa minulla oli päämääränä luoda jotain uutta, otin riskejä tein ehkä hieman poikkeavia yhteenvatoja aiemmista kirjallisuuden johtopäätöksistä. Näitä johtapäätöksiä tuin omalla jopa tieteerajoja läpäisevällä argumentaatiolla.
Kirjoittaminen oli tuskaista, voin suorastaan pahoin kirjoittaessa pitkiä päiviä. Palkitsevaa oli vain horjuttaa teesejä, joita kirjallisuudessa oli esitetty.
Harmittaa vain joidenkin proffien kirjat, joita julkaistaan, päivitetään populismin vuoksi. Peräänkulutankin yleistä laadukkuutta, laadukkuuden vaikutus on eräs keskeisimmistä kulmakivistä akateemisessa keskustelussa.
Se miksi ohjaajien ja tarkastajien mielipiteet eivät kohtaa voi johtua akateemisuudesta, joista kummallakin on erilaiset näkemykset.
Toisaalta ristiriidat kuuluvat elämään ja niitä esiintyy !!! Käytännössä kannattaa pyrkiä valitsemaan tarkastava proffa etukäteen, näin voidaan vähentää henkilökemioden riskiä, tämän ei saisi kyllä vaikuttaa akateemiseen keskusteluun tai laatuun.
Kuitenkin opiskelijan tulee lähteä käytännössä spekulaatiossaan siitä mitä on, eikä siitä miten pitäisi olla. Itekkin taisin sortua vähän valitsemaan.
Kaks vuotta ja yli sata koossa. Ei toi määrä mitään kunhan saa tehä vähän töitä ohella et saa kissallekkin maitoa ja itelle vähän rokkaa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
no niin, rauhoitus nyt sen kandityösi kanssa ja palaa muiden koulutehtäviesi pariin.
eli gradua. Ei siinä sen kummempaa.
Koulua tuo opiskelu nimenomaan on toivois vaan vähän vivahteita enempi.
Ottaa vaan aivoon et porukka aina valittaa jotain gradun ohjaajia, jotka ovat reaalielämän momentti opiskelussa, eikö voi ajatella niinkin et noi kaikki jutut on osa elämää.
Jokainenhan tekee ratkaisunsa kaiketi itse.
Kunnon mielipide-erot ovat ihan jees, tykkään opiskelijana aina siitä et joku tiputtaa jalustalta. Samoin kun muussakin elämässä.
Jos aina valittaa ei voi voittaa .
Realismi on toivon mukaan eri asia kuin pessimismi !
Kannattaakohan kandintyöstä nyt ihan noin paljon nostaa metakkaa? Kirjota väitöskirja samaantyyliin ja tule uudestaan tänne mesomaan. Hyvän kandintyön tekee jokainen vähänkin järkevä vaikka vasemmalla kädellä.
niin kummonen ole.
Tuo oli vaan vähän sille, et porukka valittaa ohjaajia.
Minkä takia porukkaa panee ohjaajan pikkiin aina kaiken ?
Opettelisit nyt edes suomen kieltä ennenkuin mitään opinnäytteitä rupeat vääntämään. Teet aivan alkeellisia virheitä esim. yksiköissä ja monikoissa, esim.
>Konfliktit pelastaa tieteen !!!
"pelastaa! -muotoa käytetään, kun puhutaan yksikössä. Tämä kuuluisi olla "konfliktit pelastavat tieteen"
>G:n ei saa olla mitään sanavirtaa.
ei tuon G:n jälkeen mitään n:nää tule
>Mielestäni akateemisuuden tulee lähteä >kirjoittajasta itsestään, kyseenalaistaminen, >aiheen monipuolinen argumentointi kiinnostaa >minua kirjoittajana ja varmasti myös >tarkastajia.
>
Välimerkkejä puuttuu, mikä tekee rakenteesta sekavan. Hyppäät yhdestä asiasta toiseen kesken lauseen.
>Näitä johtapäätöksiä tuin omalla jopa >tieteerajoja läpäisevällä argumentaatiolla.
Olet käyttänyt genetiiviä, mutta et loppuun asti. Kuuluisi olla: "tuin argumentaatiollani"
>Harmittaa vain joidenkin proffien kirjat, joita >julkaistaan, päivitetään populismin vuoksi.
Sanan "kirjat" jälkeen ei välttämättä tarvita pilkkua, ja "ja"-sana puuttuu lauseesta.
>Peräänkulutankin yleistä laadukkuutta, >laadukkuuden vaikutus on eräs keskeisimmistä >kulmakivistä akateemisessa keskustelussa.
siis vaikutus on keskeisin kulmakivi? Täysin sekavaa tekstiä! "Laadukkuus" ei oikeastaan ole edes substantiivi, vaan suomeksi sanotaan "laatu". Eli haluat varmaan sanoa, että "peräänkuulutan yleistä laadukkuutta, koska laatu on yksi keskeisimpiä kulmakiviä akateemisessa keskustelussa".
Sääliksi käy kandityösi korjaajia.
Sisältö ilman oikeaa muotoa ei ole mitään ja oikea muoto ilman sisältöä sekään ei ole mitään. Hyvä että tälläkin palstalla on viranpuolesta joku oikolukija. Eihän kukaan tietenkään lue kirjoittamaansa näytettä läpi ennen palauttamista?
No sisältö ennen muotoa, näsäviisaus pois .
Noinko kivaa leikkitutkimuksen tekeminen oli? Sinulle tiedoksi, että "suurta tieteilyäsi" ei kyllä arvosteta, ennen kuin CV:si julkaisuosiosta löytyy tarpeeksi artikkeleita. Ehkä voit kutsua itseäsi tieteentekijäksi, kun olet Ison Kirjan vääntänyt.
Aivan ! Lähinnä pidän itseäni koulupoikana. Se on aivan selvää etten ole mikään tiedemies.
Mä oon huomannut et parhaat jutut tulee niiltä tieteen tekijöiltä, jotka on olleet ns "oikeissa töissä" ? Eiks oo vähän näin?
Artikkelit muiden näyttöjen kanssa kuuluvat usein keskiverto perusopiskelijaa pätevämmän elämään.
En tiedä mitä "oikeilla töillä" tarkoitat, joten vaikea antaa yksiselitteistä vastausta tuohonkaan. Lääketieteen puolella asia ei kyllä ihan niinkään ole, vaan parhaat läpyskät kyllä yleensä tulevat uratutkijoilta, mikä ei tietenkään sulje pois kliinistä työtä. Sen sijaan "vanhemmalla iällä lappua vääntämään" ryhtyvät kliinikot eivät yleensä keskinkertaista kummempia tutkimuksia saa aikaan. Tutkimukseen täytyy säilyttää tuntuma, ja vaikka olisikin vähän julkaiseva kliinikko, tärkeintä on, että ylipäätään julkaisee. Silloin tuntuma säilyy ja tutkimus pysyy laadukkaana. Tällä alalla ongelmana kylläkin tahtoo olla, että tutkimus vie mukanaan, ja ennen kuin huomaakaan, onkin jo dosentti ja kohta apulaisopettajakin...
En tiedä mitä "keskiverto perusopiskelijalla" tarkoitat, mutta kyllä meillä on aika yleistä, että kaikki tekevät enemmän tai vähemmän tutkimusta. Ehkä muilla aloilla väittämäsi saattaisi pitää paikkansakin...
Varmaan jokaisella tieteenalalla on erityispiirteensä.
Kauppatieteen välineet eroavat lääketieteen istrumenteistä.
Oikeilla töillä tarkoitin sitä, että henkilö on ollut kentällä töissä, suorittamassa. Tämä fakta on ilmentynyt henkilön käytännön persoonasta, ajatuksista tai jostain muusta. Ehkä parempi olisi puhua vuorovaikutuksen, empiirisen kokemuksen ja teorioiden merkityksestä. Vaikea sanoa suomeksi.
Hei, kauppatieteiden kandi. Itse tein kandityön nopeasti pois huonolla arvosanalla. Nyt painin gradun kanssa, ja luulisin että olen oivaltanut vähän saman asian, kun sinä jo sempun kanssa. Hommasta tulee mielenkiintoista, kun ottaa teoriat omikseen, repostelee niitä mielensä mukaan ja uskaltautuu käyttämään omia aivojaan tavoitteena oikeasti ratkaista tutkimusongelma, eikä vaan siteerata riittävän montaa lähdettä ja kikkailla jotain gradulta näyttävää.
Älyttömän negatiivista palautetta olet näköjään saanut täällä. "älä tule tänne juhlimaan ennen kuin väikkäri on hyväksytty" ja "mikäs sinäkin oikein luulet olevasi". Olispa mielenkiintoista lukea minkälaisia graduja noilta arvostelijoilta syntyy. Toki ideoitaan pitää tarkastella kriittisesti, ja yleensä tutkija itse on kaikista kriittisin omia ideoitaan kohtaan. Tolla kynnysmatto-asenteella ei kuitenkaan synny edes niitä ideoita, joita voisi sitten kritisoida ja parannella. Ei ihme, että gradun tekeminen näyttää olevan monelle niin tuskaa, jos ei uskalla luottaa omiin aivoihiinsa edes sen vertaa, että voisi myöntää saaneensa idean, vaan pitää kaikki hakea valmiina jonkun auktoriteetin kirjoittamana.
Kritiikki on rakentavaa.
Tää nyt vähän rönsyilee.
Mun mielestä asioiden tarkastelu omassa viitekehyksessään suppeasti on mielenkiintoista lähinnä vain silloin kun sitä voidaan tarkastella laajaa kokonaisuutta vasten.
Tää nyt on vähän kangertaen sanottu.
Mut jos pienestä osatekijästä luodaan tekijöiden summa, vaikkapa jokin ideaalimalli. Voi tämä malli jarruttaa tietyntyyppistä kokonaisuutta siten, että kokonaisuuden tehtävä häiriintyy. Kokonaisuus voi jopa tavallaan alkaa toimia itseään vastaan. Tämä perusdilemma näin kirveellä veistettynä.
Olen senverran tyhmä, etten osaa pukea aina ajatuksiani tiettyyn tieteelliseen, sanalliseen "formaattiin". Onneksi in casu ohjaaja halusi ymmärtää ajatukseni. Useat tieteenharjoittajat ovat niin näsäviisaita että haluavat jopa tietoisesti ymmärtää auditorion edessä kysyjän ajatukset väärin.
Olen miettinyt monesti mista moinen johtuu. Monesti se johtuu siitä, ettei puhuja osaa argumentoida, tai ei ymmärrä mitä kysytään. Tälläisellä nokakkuudella ohjaaja voi tyhmän lauman edessä nostaa staatustaan.
Pidän fiksuina niitä henkilöitä, jotka voivat keskittyä asiaan edes siinä määrin, että ymmärätävät sisällön ennen muotoa.
Fyysinen keskustelu on inhimillistä, vaikka faktat voivat olla kovia.