Tämä on jälkijättöisesti esitetty kysymys ja moniosainen.
- 1900-luvun alussa Iida ja Veerti menivät naimisiin isännöiden sitten maataloa, joka Veertillä oli ollut ennen naimisiin menoa. Pian Veertti kuoli; häneltä ei jäänyt lapsia. Veertin sisarusten vaatimuksesta Ida joutui jättämään talon saamatta siitä mukaan juuri muuta kuin vaatteensa.
- 1910-luvun alussa Iida meni uudelleen naimisiin Aatun kanssa, joka myös omisti maatilan; kummallakaan ei ollut sitä ennen lapsia. Vuonna 1912 Iida synnytti Hildan, mutta menehtyi pian sen jälkeen.
- Samaisella 1910 luvulla Aatu meni uudelleen naimisiin Amalian kanssa. Avioliitosta syntyi 5 lasta, siis em. Hildan sisaruspuolta.
- 1940-luvulla Aatu alkoi suorittaa perinnönjakoa, nykyään puhuisimme ennakkoperinnöstä. Hän antoi Hildalle rahat lehmän ostoon pyytäen samalla allekirjoittamaan paperin, jossa Hilda ilmoitti olevansa tyytyväinen saamaansa perintöosuuteen.
- 1950-luvulla kuoli ensin Aatu, sitten toinen puoliso Amalia. Tällöin Hilda ei enää saanut perintöä, vaikka talossa oli karjaa ja metsää. Hilda itse kuoli vuonna 1958 jättäen jälkeensä puolison ja lapset.
Ajat ovat menneet, mutta kysytäänpä kuitenkin:
1. Olisiko Iidan, siis Hildan äidin, tuolloin pitänyt saada ensimmäisen avioliiton perusteella kyseinen tila? Missä vaiheessa oikeus lakkasi olemasta voimassa? Olisiko hänen tyttärensä Hilda voinut vielä vaatia äitinsä perusteella osuutta kyseisestä tilasta?
2. Menikö perinnönjako oikein Hildan ja hänen isänsä välillä? Olisiko Hildan vuorostaan pitänyt saada äitinsä poismentyä puolet tästä tilasta yhden kuudesosan sijasta? (Tähän tilaanhan olisi voinut sisältyä lisäksi omaisuus, jonka Iida olisi voinut saada ensimmäisestä avioliitostaan. - Nythän Hilda joutui tasaamaan perintöä sisarpuoltensa kanssa.) Missä vaiheessa Hilda olisi voinet vielä vaatia tätä oikeutta?
3. Yhteenlaskuna: Olisiko Hildan lopulliseksi perinnöksi pitänyt puolet äitinsä toisen avioliiton maatilasta, johon parhaassa tapauksessa olisi kuulunut myös (käytännössä) puolet omaisuudesta, jonka äiti olisi saanut ensimmäisestä avioliitosta? Tällöin hän olisikin ollut rikas! - Tosi asiassa Hilda kuoli ennenaikaisesti köyhän työmiehen muijana jättäen jälkeensä monilapsisen perheen.
Pahoittelen pitkää tarinaa, mutta mielenkiintoista olisi saada vastauksia. Tarina ei ole keksitty, mutta nimiä on muutettu. Monimutkainen tuo tarina on, mutta kyllä lakimies siitä selvän saisi, eihän se muuten lakimies olisi.
- 1900-luvun alussa Iida ja Veerti menivät naimisiin isännöiden sitten maataloa, joka Veertillä oli ollut ennen naimisiin menoa. Pian Veertti kuoli; häneltä ei jäänyt lapsia. Veertin sisarusten vaatimuksesta Ida joutui jättämään talon saamatta siitä mukaan juuri muuta kuin vaatteensa.
- 1910-luvun alussa Iida meni uudelleen naimisiin Aatun kanssa, joka myös omisti maatilan; kummallakaan ei ollut sitä ennen lapsia. Vuonna 1912 Iida synnytti Hildan, mutta menehtyi pian sen jälkeen.
- Samaisella 1910 luvulla Aatu meni uudelleen naimisiin Amalian kanssa. Avioliitosta syntyi 5 lasta, siis em. Hildan sisaruspuolta.
- 1940-luvulla Aatu alkoi suorittaa perinnönjakoa, nykyään puhuisimme ennakkoperinnöstä. Hän antoi Hildalle rahat lehmän ostoon pyytäen samalla allekirjoittamaan paperin, jossa Hilda ilmoitti olevansa tyytyväinen saamaansa perintöosuuteen.
- 1950-luvulla kuoli ensin Aatu, sitten toinen puoliso Amalia. Tällöin Hilda ei enää saanut perintöä, vaikka talossa oli karjaa ja metsää. Hilda itse kuoli vuonna 1958 jättäen jälkeensä puolison ja lapset.
Ajat ovat menneet, mutta kysytäänpä kuitenkin:
1. Olisiko Iidan, siis Hildan äidin, tuolloin pitänyt saada ensimmäisen avioliiton perusteella kyseinen tila? Missä vaiheessa oikeus lakkasi olemasta voimassa? Olisiko hänen tyttärensä Hilda voinut vielä vaatia äitinsä perusteella osuutta kyseisestä tilasta?
2. Menikö perinnönjako oikein Hildan ja hänen isänsä välillä? Olisiko Hildan vuorostaan pitänyt saada äitinsä poismentyä puolet tästä tilasta yhden kuudesosan sijasta? (Tähän tilaanhan olisi voinut sisältyä lisäksi omaisuus, jonka Iida olisi voinut saada ensimmäisestä avioliitostaan. - Nythän Hilda joutui tasaamaan perintöä sisarpuoltensa kanssa.) Missä vaiheessa Hilda olisi voinet vielä vaatia tätä oikeutta?
3. Yhteenlaskuna: Olisiko Hildan lopulliseksi perinnöksi pitänyt puolet äitinsä toisen avioliiton maatilasta, johon parhaassa tapauksessa olisi kuulunut myös (käytännössä) puolet omaisuudesta, jonka äiti olisi saanut ensimmäisestä avioliitosta? Tällöin hän olisikin ollut rikas! - Tosi asiassa Hilda kuoli ennenaikaisesti köyhän työmiehen muijana jättäen jälkeensä monilapsisen perheen.
Pahoittelen pitkää tarinaa, mutta mielenkiintoista olisi saada vastauksia. Tarina ei ole keksitty, mutta nimiä on muutettu. Monimutkainen tuo tarina on, mutta kyllä lakimies siitä selvän saisi, eihän se muuten lakimies olisi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Vastauksien antamisen suurin ongelma lienee se että pitäisi jostain saada tietoa noiden ko.aikojen lainsäädännöstä joka perintöjuttujen osalta veikkaan poikkesi huomattavasti nykyisestämme. Itse en jaksa nyt asiaa selvittää mutta jos joku perintöoikeuden historiaan perehtynyt täältä löytyy niin kuuntelen mielelläni vastaukset.
Yleisellä tasolla kommenttina että tarina kuullostaa jotenkin tutulta ja varmaan kuvaa aikansa oikeuskäsityksiä. Ainakin Iidan kohtelu Veertin sukulaisten taholta kuullostaa sopivan hyvinkin sen ajan oikeuskäsityksiin, eikä Hildankaan kohtelu lienee niin kovin harvinaista ole muutenkaan tuona aikana. Vähän vastaavista asiosta (sisarpuolten eriarvoinen kohtelu) näkee aina silloin tällöin tässä ammatissa aika surullisiakin riitoja kun maata jaetaan. Samalla joskus tulee kuulleeksi näiden ihmiskohtaloitakin.
Ainakin avioliitot on solmittu vanhan avioliittolain aikana, joka suhtautui omaisuuden jakoon osituksessa hyvin eri tavalla kuin nykyinen.
Vanhojen avioliittojen (naimisiin ennen lakimuutosta) purkautumisiin pätivät vanhan lain säädökset.
"1. Olisiko Iidan, siis Hildan äidin, tuolloin pitänyt saada ensimmäisen avioliiton perusteella kyseinen tila?"
Ennen vuoden 1965 perintökaarta leski ei perinyt puolisoaan. Siten perintö meni Veertin sisaruksille.
Aviopuolisoiden keskinäisessä varallisuussuhteissa sovellettiin lakia aviopuolisoiden omaisuus- ja velkasuhteista (AOL). Sen mukaan puolisoilla oli kahdenlaista omaisuutta: yksityistä omaisuutta ja yhteistä omaisuutta. Perimällä saatu kiinteä omaisuus oli aina yksityistä omaisuutta. Sellaiseen omaisuuteen ei ollut puolisolla ns. naimaosaa. Naimaosan nojalla puoliso sai puolet ainoastaan yhteisestä omaisuudesta, jota Iidalla ja Veertillä ei juuri tainnut olla.
Iidalle ei siis kuulunut juuri mitään Veertin kuoltua.
"2. Menikö perinnönjako oikein Hildan ja hänen isänsä välillä?"
Antamasi tiedot ovat niukat tältä osin. Jos tulkitaan Hildan allekirjoittama ilmoitus siitä, että hän oli tyytyväinen perintöosuuteensa rahaoista lehmän ostoon saatuaan, Hildan tekemäksi perinnöstä luopumiseksi, ei Hildalle enää kuulunut mitään Aatun kuolinpesästä.
Arvelisin kaiken menneen oikein. Lisätiedot saattaisivat muuttaa käsitystä.
Hildan oma äitihän ei myöskään ollut voinut saada naimaosan nojalla puolisonsa kiinteää omaisuutta, jos se oli peritty. Tätäkään kautta Hilda ei siten saa mitään.
Kiitokset asiaan perehtymisestä ja varsin syvällisestä vastauksesta!
Näyttää siltä, että kaikki on sujunut siten, ettei ainakaan lakia ole olennaisesti rikottu, joskin jossitteluun voisi olla aihetta, mihin muuten myös edellä vastannut nimim. Maanmittari jo vähän viittasikin.
Niin, lainmukaisuushan ei ole aina sama kuin oikeudenmukaisuus....
Eikä oikeudenmukaisuus tarkoita samaa eri aikoina.