Raiteiltaan suistunut suomalainen lastensuojelu on mietityttänyt minua periaatteiltaan viime vuosina paljonkin, eikä vähiten sen suhteen, millaisia ylimitoitettuja vaatimuksia vanhemmille asetetaan. Kirjoittamaan aiheesta minut sait viereisessä ketjussa oleva seuraava viesti:
"kato peiliin26.12.2009 21:31-1 SULJE
Onhan se toki niiiin aiheetonta, kun vain yksi lapsi näki polttoitsemurhan...."
Siis vakavasti häiriintynyt tai äkilliseen mielenhäiriöön joutunut henkilö heittää syttyvää nestettä päälleen ja sytyttää tulen. Kaikki tapahtuu 10 sekunnissa toisten silmien edessä... Olen 100-prosenttisen varma, että jos tuollaisen voisi ennakoida, niin joka ikinen vanhempi kiikuttaisi lapset näkemästä sitä, EIKÄ HALUAISI NÄHDÄ ITSEKÄÄN! Erittäin arveluttavaa sosiaalityöntekijöiltä käyttää tuollaista minkäänlaisena - edes osittaisena - huostaanottoperusteena.
Samanlaisia odottamattomia tapahtumia on esim. kun koko perhe tai vanhempi joutuu rikoksen kohteeksi; ja silti olen vuosien mittaan kuullut lukemattomista tapauksista, jolloin viranomaiset käyttävät tilannetta huostaanottoperusteena.
Ehkä eniten julkisuutta on saanut tapaus, jossa rikolliset tunkeutuivat perheen kotiin ilmeisesti ryöstötarkoituksessa. Perheen toinen lapsi huostaanotettiin, huom! ei toista, jonka omaishoitaja äiti oli lapsen syöpäsairauden takia. Siis toinen huostaanotettiin, vaikka koko perhe näki samalla tavalla rikoksen.
Viranomaishulluus on mennyt niin pitkälle, että aina ilmeisesti oletetaan rikollinen, itsemurhan tekijä tms. jotenkin perheen läheiseksi tutuksi, mikä ei missään tapauksessa pidä paikkaansa! Näin tv:ssä haastattelun, jossa vanhempi nainen kertoi vammoistaan, jotka hän sai kun keskellä kaupunki ihmisruuhkassa aivan ventovieras mies iski häntä lujaa kasvoihin, eikä tekijää saatu ikinä kiinni edes. Jos tuollakin naisella olisi ollut lapsia mukana, heidät olisi ilmeisesti huostaanotettu.
Yllä kerrotun perheen tapauksessa onni onnettomuudessa oli se, että tekijät saatiin kiinni ja rikos käsiteltiin käräjäoikeudessa, jonka papereista ilmeni myös se, että perhe ei mitenkään tuntenut rikollisia ennestään, vaikka sosiaalitoimessa joka ainut asia halutaan niin käsittääkin. Mutta sen perusteellahan lapsia ei tietysti vielä kotiuteta, vaan pitää odottaa erikseen hallinto-oikeuskäsittely, joka päättää, mitä päättää, siellähän harvemmin lapsen todelinen etu toteutuu. Tässä tapauksessa onneksi toteutui ja huostaanotto purettiin, mutta silti lapsi joutui olemaan laittomasti, viranomaisten väärien päätelmien takia huostaanotettuna toista vuotta.
"kato peiliin26.12.2009 21:31-1 SULJE
Onhan se toki niiiin aiheetonta, kun vain yksi lapsi näki polttoitsemurhan...."
Siis vakavasti häiriintynyt tai äkilliseen mielenhäiriöön joutunut henkilö heittää syttyvää nestettä päälleen ja sytyttää tulen. Kaikki tapahtuu 10 sekunnissa toisten silmien edessä... Olen 100-prosenttisen varma, että jos tuollaisen voisi ennakoida, niin joka ikinen vanhempi kiikuttaisi lapset näkemästä sitä, EIKÄ HALUAISI NÄHDÄ ITSEKÄÄN! Erittäin arveluttavaa sosiaalityöntekijöiltä käyttää tuollaista minkäänlaisena - edes osittaisena - huostaanottoperusteena.
Samanlaisia odottamattomia tapahtumia on esim. kun koko perhe tai vanhempi joutuu rikoksen kohteeksi; ja silti olen vuosien mittaan kuullut lukemattomista tapauksista, jolloin viranomaiset käyttävät tilannetta huostaanottoperusteena.
Ehkä eniten julkisuutta on saanut tapaus, jossa rikolliset tunkeutuivat perheen kotiin ilmeisesti ryöstötarkoituksessa. Perheen toinen lapsi huostaanotettiin, huom! ei toista, jonka omaishoitaja äiti oli lapsen syöpäsairauden takia. Siis toinen huostaanotettiin, vaikka koko perhe näki samalla tavalla rikoksen.
Viranomaishulluus on mennyt niin pitkälle, että aina ilmeisesti oletetaan rikollinen, itsemurhan tekijä tms. jotenkin perheen läheiseksi tutuksi, mikä ei missään tapauksessa pidä paikkaansa! Näin tv:ssä haastattelun, jossa vanhempi nainen kertoi vammoistaan, jotka hän sai kun keskellä kaupunki ihmisruuhkassa aivan ventovieras mies iski häntä lujaa kasvoihin, eikä tekijää saatu ikinä kiinni edes. Jos tuollakin naisella olisi ollut lapsia mukana, heidät olisi ilmeisesti huostaanotettu.
Yllä kerrotun perheen tapauksessa onni onnettomuudessa oli se, että tekijät saatiin kiinni ja rikos käsiteltiin käräjäoikeudessa, jonka papereista ilmeni myös se, että perhe ei mitenkään tuntenut rikollisia ennestään, vaikka sosiaalitoimessa joka ainut asia halutaan niin käsittääkin. Mutta sen perusteellahan lapsia ei tietysti vielä kotiuteta, vaan pitää odottaa erikseen hallinto-oikeuskäsittely, joka päättää, mitä päättää, siellähän harvemmin lapsen todelinen etu toteutuu. Tässä tapauksessa onneksi toteutui ja huostaanotto purettiin, mutta silti lapsi joutui olemaan laittomasti, viranomaisten väärien päätelmien takia huostaanotettuna toista vuotta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eikä huostaanotto ole yhtään perustellumpi, jos ex-puoliso käy esim. äidin kimppuun kun perhe on vaikkapa kauppa- tai tarhamatkalla. On puhuttu paljon, miten puutteelinen lainsäädäntö on suojelemaan perhettä ex-puolison väkivallalta, lähestymiskielto ei riitä, siihen suunnitellaan vasta nyt lisätoimia ja tiukennuksia perheen turvaksi.
Olen vahvasti sitä mieltä, että eron jälkeen perheellä on oltava oikeus ja mahdollisuus viettää aivan tavallista, normaalia elämää, ulkona on voitava liikkua lasten kanssa turvallisin mielin ja ilman huostaanottopelkoa, jos joku kilahtanut sattuu kimppuun käymään. Aivan käsittämättömiä vaatimuksia huoltajaa kohtaan, hänen pitäisi kyetä olemaan vastuussa myös toisten ihmisten käytöksestä ja jos hän ei siihen kykene, niin lapset huostaanotetaan. Eikä sekään aina riitä, jos rikolliset sattuvat kotiin murtautumaan...
Sekä suomalaiset että ulkomaiset tutkimukset osoittavat, että perheen äiti joutuu helpoiten henkirikoksen uhriksi heti eron jälkeen. Mielestäni äiti on tehnyt voitavansa itsensä ja lasten suojelemiseksi kun on eronnut väkivaltaan taipuvasta miehestä. Ja sen pitäisi riittää! Mutta ei ole suomalaissossujen mielestä riittänyt ainakaan toistaiseksi.
Mutta voi luojan kiitos, että nyt Suomessakin on herätty tajuamaan lähestymiskiellon riittämättömyys ja suurin asia on se, että myös vainoamiseen on kiinnitetty huomiota vihdoinkin! Se kun ei ole ollut rangaistava teko tässä maassa ollenkaan, vaikka aihetta olisi.
Sekö sitten olisi parempi, että lapset pidetään jatkuvasti kotona turvalukkojen takana, että he eivät vain ikinä sattuisi näkemään mitään järkyttävää? Ei minkäänlaisia onnettomuuksia, väkivallantekoja, rikoksia
Milloinkahan kuullaan ensimmäinen uutinen, että lapset on huostaanotettu siksi, kun perhe joutui liikenneonnettomuuteen? Tämä meno kun jatkuu, niin vielä kuullaan siitäkin, vaikka kumpikaan vanhemmista ei olisi mitenkään onnettomuutta aiheuttanutkaan.
Ja aina löytyy järjettömiä huostahulluja, jotka huutavat siinäkin tilanteessa, että: "Kyllä lapset piti saada turvaan tuollaisilta vanhemmilta, jotka eivät tuon paremmin pystyneet lapsistaan huolta pitämään!"
Missä se sellainen sijaishuollon paikka olikaan, jossa lapset ovat absoluuttisessa turvassa kaikilta onnettomuuksilta, haavereilta, rikollisilta, väkivallantekijöiltä...
Nainen olen.6.2.2012 08:190 SULJE
Mielenkiintoista :
Kun yrittäjälle myönnetään alkoholin anniskelulupa, hänen taustansa selvitetään perusteellisesti. Kun yrittäjä perustaa perhekodin, johon asutetaan kovia kokeneita lapsia, näin ei tehdä.
Ristiriitaista ja käsittämätöntä, mutta totta - kuten sekin, että lapsilla ylipäätään tehdään bisnestä.
Suomessa ammatillisen perhekotihoidon määrä on viime vuosina kasvanut samalla kun perhehoitoon sijoitettujen lasten määrä on laskenut.
Koska termit eivät tässä tapauksessa avaudu kovin helposti, yritän selventää. Helppoa se ei ole, koska ammatillisen perhekodin käsitettä ei ole määritelty laissa.
Erään määrittelyn mukaan ammatillinen perhekotihoito voi tarkoittaa yrittäjää, joka pyörittää hyvinkin laitosmaista yksikköä tai vaikkapa maalaistaloa keskellä peltoa.
Perhehoito tarkoittaa puolestaan kotia, joka ottaa suojiinsa sijoitusta tarvitsevan lapsen.
Kunnalle perhehoito tulee edulliseksi, sillä perhehoidosta maksettavat palkkiot ovat naurettavan pieniä. Ammatilliset perhekodit voivat tehdä kovaakin voittoa. Niiden pyörittämisestä on puhuttu jopa parhaiten voittoa tuottavana sosiaalihuollon bisneksenä. Perhehoitopaikkoja ei vain ole riittävästi.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan sijaishuollon järjestelmä on viime vuosina siirtynyt yhä enemmän yksityisten bisneksentekijöiden käsiin. Ei vain laitoshuoltoon, vaan myös sijaisperhehoitoon on tullut uusia yksityisiä yritystoimijoita.
Eva Gottbergin (2011) selvityksen mukaan, kun yksityiset toimijat on kunnissa hankintalain mukaisesti kilpailutettu, on saatettu jopa ohittaa yksittäisen lapsen tarpeet ja etu.
Sijoitettavien lasten määrän kasvaessa on syntynyt palveluntarjoajan markkinat. Uusia kunnallisia lastensuojelulaitoksia ei kuntiin ole haluttu perustaa ehkä jopa ideologisista syistä. On ajateltu, että perhehoito olisi lapsen kannalta laitosta parempi vaihtoehto, mutta perhehoidon puuttuessa on vaihtoehdoksi jäänyt vain kilpailutuksen kautta hankittu yrityspohjainen sijoituspaikka.
Eduskunnassa käsitellään tällä hetkellä lastensuojelulain pykälää, jolla parannettaisiin perhehoitajien tilannetta muun muassa järjestämällä heille pakollisena ennakkovalmennusta ja tukea. Parannusta on tulossa myös palkkioihin ja sijaisjärjestelyihin.
Tämä kaikki lisää toivottavasti perheiden halua ja mahdollisuuksia ottaa kotinsa suojaan huostaan otettu lapsi tai nuori.
Ja vaikka perhehoitoa saataisiin lisättyä huomattavasti, kuntien omia lastensuojelulaitoksia pitää silti edelleen olla. Vaikka niitä kutsutaan vanhakantaisesti laitoksiksi, ovat ne parhaissa tapauksissa hyvin kodinomaisia paikkoja, joissa on aina joku paikalla tukemassa ja kuuntelemassa ja jossa hyvinkin vaikeista ongelmista kärsivä lapsi tai nuori saa parhaan mahdollisen tuen.
Siitä pitää mielestäni käydä vielä perustavanlaatuinen keskustelu, sallitaanko bisneksenteko lapsilla tulevaisuudessakin? EU:n tasolta on linjattu, että tietyn palvelun turvaaminen voidaan katsoa yhteiskunnallisesti niin tärkeäksi, että sillä ei saa tehdä bisnestä. Jo vilkaisu ammatillisten perhekotien vuorokausikustannuksiin kertoo hintahaitarin laajuudesta. Halvalla ja kalliilla saa ja mikä erikoisinta kunnat ovat pakotettuja ostamaan niin halvalla kuin kalliilla. Kysyntää on enemmän kuin tarjontaa.
Ja tämän kaiken keskellä seisoo lapsi jolla on jo ihan tarpeeksi muitakin ongelmia.