Hei, olen 19 vuotias nuori nainen. Minulla on ollut masennusta 13 vuotiaasta asti, jolloin todettiin myös paniikkihäiriö. Sain hyperventilaatiokohtauksia sillointällöin, aikuisiässä lisääntyivät huomattavasti. Äidillä kaksisuuntainen mielialahäiriö ja isällä paniikkihäiriö..
Vuosi sitten ahdistuin pahasti, ja minulle määrättiin masennuslääkkeet. Lopetin ne muutama kk sitten. Nyt olen huomannut, että sairastan varmastikkin hypokondriaa eli luulotautia. Pelkään jatkuvasti sairastavani jotakin vakavaa sairautta! Pienemmätki oireet yhdistän johonkin syöpään ym. Todella ahdistavaa! En haluaisi aloittaa masennus/paniikkihäiriölääkkeitä uudestaan, koska haluaisin tulla toimeen ilman. Järki sanoo, että olen terve, mutta en vain voi mitään pakonomaisille ajatuksille.. Tämä häiritsee ihan hirveästi elämääni, koska en voi keskittyä kunnolla mihinkään, kun ajatukset harhailevat. Olen huomannut, että pelot tulevat yleensä silloin, kun on hirveä stressi.
Kuulisin mielelläni muita samaa sairastavien kokemuksia ja neuvoja :/
Vuosi sitten ahdistuin pahasti, ja minulle määrättiin masennuslääkkeet. Lopetin ne muutama kk sitten. Nyt olen huomannut, että sairastan varmastikkin hypokondriaa eli luulotautia. Pelkään jatkuvasti sairastavani jotakin vakavaa sairautta! Pienemmätki oireet yhdistän johonkin syöpään ym. Todella ahdistavaa! En haluaisi aloittaa masennus/paniikkihäiriölääkkeitä uudestaan, koska haluaisin tulla toimeen ilman. Järki sanoo, että olen terve, mutta en vain voi mitään pakonomaisille ajatuksille.. Tämä häiritsee ihan hirveästi elämääni, koska en voi keskittyä kunnolla mihinkään, kun ajatukset harhailevat. Olen huomannut, että pelot tulevat yleensä silloin, kun on hirveä stressi.
Kuulisin mielelläni muita samaa sairastavien kokemuksia ja neuvoja :/
Vastaukset 2
Vanhimmat
sama täällä...mulla on auttanut riittävä määrä käyntejä lääkärillä..kun tarpeeksi monta kertaa on sanottu ettei ole fyysistä vikaa niin pakotin itseni uskomaan siihen.
Harjoittelen itseni kanssa olla ajattelematta aina pahinta.
Olet ehkä oppinut katastrofi-ajattelun koska vanhempasikin ovat sairastelleet...?
Äitini oli ihan hysteerinen...mutta minun ei ole pakko olla,voin valita toisin!
Luepa myös Ben Furmanin kirja Perhosia vatsassa,siinä käsitellään hyvin myös hypokondriaa.
Kaikki positiivinen rauhoittaa,pidä huolta itsestäsi,etkä voi tehdä enempää kuin parhaasi.Olen itse alkanut ajattelemaan että jos sairastun niin sittenpähän sairastun.Voinhan myös PARANTUA!! Ei syöpäkään enää ole automaattisesti kuolemantuomio.Ajattele kuinka moni elää kroonisen vaikean sairauden kanssa ja silti ovat positiivisia ja yrittävät elää mahdollisimman hyvää elämää.Itse totesin että olenpa itsekäs...olenhan kuitenkin terve vaikka luulen olevani sairas...kävelen,teen työtä,olen perheeni kanssa,minulla on ystäviä,nukun hyvin,ruoka maistuu,kipuja ei ole.....joten mitä ihmettä...aika hyvinhän tässä on asiat.
Tähän pääsy vaatii toki vähän työtä itsensä kanssa.tiedän varsin hyvin että kun se luulo on päällä niin ei se ihan heti sieltä häviä,mutta tsemppiä,olet jo tiedostanut asian joten olet oikessa suunnassa.
Kiitos paljon viestistäsi. Tuntuu hyvältä, kun kuulee ettei ole yksin tämänkaltaisten asioiden kanssa. Itsekin tiedosta sen aina välillä, että asiani ovat hyvin, mutta silti toisinaan pakkoajatukset ottavat vallan. :/ Jotenkin kokoajan täytyy olla jotakin mitä pelätä, tai olla varpaillaan joka asiassa. Itselläni sairauden pelko alkoi pahasti noin 1.5 v sitten ku leuan alla imusolmukkeissa oli patti. Lääkäri sanoin, että on varmaan vain joku viruksen aiheuttama tulehdus. Laittoin kuitenkin laajaan verenkuvaan ettei oo mikää verisyöpä. Vaikka sanoi että ei todellakaan usko et on. No siinä sit makasin monta päivää ja itkin ja varauduin jo pahimaan :o Ei ollu onneks, vaikee oli uskoa lääkäriäkään ensin. Sit alko jatkuva sairastelu, flunssan oireita kokoajan, kuumeilua ym. Mitään ei löytynyt. Otettiin sit mm. HIV testi, ja taas, olin täysin varma et mul on se! Sit on käyty reumat ja suusyövät ym läpi. Turhauttavaa. Keskenmenon jälkeen joka kk "raskausoireita"...Täytyisi vaan osaa elää joka päivä täysillä, murehtia vasta sitten, kun oikeasti on siihen syytä! :) Hienoa, että osaat ajatella noin positiivisesti, tsemppiä sullekkin!