Luin noita tekstejä ison liudan ja tuli kovin syyllinen ja surullinen olo...Minulta kysyttiin joku aika sitten, onko minulla lapsia ja vastasin hetken mietittyäni ettei ole...mutta entä oikeasti.. Oikeasti en tiedä! Sain keskenmenon viime syksynä ja tunnen edelleen syyllisyyttä siitä, sillä koin sen olleen jonkilainen rangaistus siitä, että olin tehnyt aikaisemmin abortin (vaikkakin katunut sitäkin syvästi)... Keskenmenon jälkeen kuitenkin tuntui, että nyt on kaikki mennyt pieleen mikä vain mennä voi...enempää ei maailma voi p*skaa niskaan kaataa...olin jo vuoden sisällä pettänyt,tehnyt abortin,menettänyt kolme ystävääni onnettomuudessa,eronnut kihlatustani ja sitten vielä saanut keskenmenon...Mietin, olisiko nyt helpompi olla jos olisi edes jostain asiasta avautunut jollekin..puhunut tai edes itkenyt... Joten onko minulla edes oikeutta ajatella, että olen äiti jollekin pienelle enkelille, joka tapasi minut, mutta pelästyi?
Minäkö jonkun äiti?
Tearless
2561
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ymmärrän ajatuksesi, nimittäin itse olen käynyt läpi samoja ajatuksia. Keskenmenosi taisi olla viimeinen niitti ja siksi nyt arvioit elämääsi uudestaan.
Olen pahoillani kaikesta tapahtuneesta, enkä pysty kirjoittamaan sanoja, jotka lohduttaisi. Keskenmenosta voin kertoa vain sen verran, että olen sen juuri itse kokenut ja kärsin menetyksestä vielä. Päässäni pyörii vain kysymyksiä, olinko kenties huono äitivalinta tälle pikkuiselle, enkö ollutkaan valmis äitiyteen jne. Oma pieni enkelini on nyt tuolla jossain, mutta ei siksi, etteikö tahtonut minua äidikseen, vaan siksi, ettei jaksanut elää. Vielä ei ollut tarkoitus.
Sinulle sanon vain, että kaikella tapahtuneella on tarkoituksensa. Vaikka elämässäsi on tapahtunut muitakin järkyttäviä asioita, pääsee niistä yli ajan kanssa. Uskon myös, että sinulle siunaantuu ihana lapsi, kun on sen aika. Ikävä kyllä keskenmenoille ei mitään voi... vaikka mitä antaisi, ei menetystä saa takaisin.
Jos haluat purkaa mieltäsi, kuuntelen mielelläni. En taida osata auttaa, mutta toivon parempaa mieltä sinulle. Lähetän täältä sinulle voimahalin ja lämpimän rutistuksen; kaikki kääntyy hyväksi.
Aivan uskomatonta, että noin vahvoja ihmisiä on kuin sinä olet! Vaikka olet itse kokenut kovia jaksat silti kannustaa ja lohduttaa muita... kanssasi olisi mukavaa vaihtaa ajatuksia ja jakaa voimia...