Varuskunnan loppu

Jos koko kansan pitää opiskella lapsuutensa ruotsikieltä ympäri Suomenmaata niin miksei ruotsinkieliset voi opiskella suomenkieltä armeija aikanaan. Kommunikointi tositilanteessa olisi paljon helpompaa, kun ei tarvisisi kahdella kielellä kaikkea. Maksaa, maksaa ja maksaa paljon tämä nykyinen ja tulossa oleva systeemi!

Oikaistaampa arvon historiantutkijaa.

Suurin osa suomenruotsalaisista taisteli Hangon rintamalla......

Tuo kaatuneitten määrä ei ole mikään mittari, sillä suhteellisesti eniten kaatui juutalaisia, koska niitä oli niin vähän tässä maassa.

Ja koska olemme virallisesti kaksikielinen maa, niin myös ruotsinkielisillä pitää olla oma joukko-osasto.....

Olisiko kiukuttelusi samaa luokkaa, jos Suomen toinen virallinen kieli olisi saame ?

Suomalaiset haluavat tukea vierasta armeijaa.

60 000 armeijan virkailijaa on saanut kestitä kerran vuodessa 45:ttä tuttavaansa kreikkalaisessa luksusravintolassa.

Laskuharjoitus: illallisen hinta 50 € (varmaan aliarvioitu tämäkin)

50 € x 46 x 60000 = 138 M€

Siis ihan humputteluun 140 miltsiä ja varmaan enemmänkin, koska ohjelma puuttuu arviosta ja varmaan siellä on kaviaariakin syöty. Miksi me tuemme tällaista?

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/jaatteenmaki-kreikkalaisille-ratkaiskaa-itse-ongelmanne/art-1288448096070.html

Typerä kommentti.

Vankeinhoitolaitos tarvitsee lisää tilaa. Nyt on sitä tarjolla niin Keuruulla kuin muillakin paikkakunnilla, joista armeija loppuu. Latehan on jo aiemminkin yrittänyt saada vankilaa Haapamäelle. Siinähän se sitten olisi.

VHL rules kirjoitti:

Vankeinhoitolaitos tarvitsee lisää tilaa. Nyt on sitä tarjolla niin Keuruulla kuin muillakin paikkakunnilla, joista armeija loppuu. Latehan on jo aiemminkin yrittänyt saada vankilaa Haapamäelle. Siinähän se sitten olisi.

Hei nykyvankilatkin ovat vapaampia ja mukavampia kuin esim. keuruun varuskuntakin??

VHL rules kirjoitti:

Vankeinhoitolaitos tarvitsee lisää tilaa. Nyt on sitä tarjolla niin Keuruulla kuin muillakin paikkakunnilla, joista armeija loppuu. Latehan on jo aiemminkin yrittänyt saada vankilaa Haapamäelle. Siinähän se sitten olisi.

Vankeinhoitolaitoskin joutuu säästämään, puhuivat joidenkin avovankiloiden sulkemisesta. Lopullinen naula Haapamäen avovankilahankkeelle oli käräjäoikeuden puuttuminen paikkakunnalta. Vankilahanke oli vuosina 1981-1993, eikä toteutunut, vaikka suunnittelu oli tehty ja tonttimaa vankeinhoitolaitoksen.

Kapiaiset eivät saa kenkää, satavarmasti. Siviilit irtisanotaan, satavarmasti.

Suomenruotsalaisten sankari teot talvi- ja jatkosodassa.

http://www.saunalahti.fi/~eiry/eiry004.html

16. Suomenruotsalaisten sota

"Puskasta ampuvan jv-miehen valhe." Näin suomenruotsalainen upseeri Benedict Zilliacus yrittää väittää valheeksi sen, mitä virallinen sotahistoria kertoo.

Talvisota

Talvisodassa joulukuun 23. päivän hyökkäyksessä Kannaksen ainoan suomenruotsalaisen joukko-osaston pataljoona kääntyi annetusta suunnasta 90 ja joutui taisteluun rinnalla etenevän suomalaisen joukon kanssa. Oman selityksensä mukaan se joutui ylivoimaisen vihollisen sivustahyökkäyksen kohteeksi ja palasi takaisin vajaan tunnin kuluttua. (Sotatieteen laitos Sotahistorian toimisto: Talvisodan historia, osa 2, s. 74. WSOY 1991.)

Suomalaiset joukot jatkoivat hyökkäystä 8 tuntia ja alkoivat vetäytyä vasta ylemmän johdon käskystä. Tämän jälkeen suomenruotsalaisille ei enää hyökkäystehtävää annettu.

Summassa Lähteen lohkolla suomalainen pataljoona oli pitänyt asemansa tammikuun alusta lähtien. Vastaiskuilla se oli karkottanut asemiin murtautuneen vihollisen. Yöllä 8.--9. helmikuuta pataljoonan rippeet luovutti asemat tuoreelle suomenruotsalaiselle pataljoonalle, joka seuraavana päivänä pakeni asemista ja jätti ne viholliselle. Näin murtui pääpuolustuslinja. (Talvisodan historia, osa 2. s. 138.)

Kulunut suomalainen pataljoona naapurilohkolla joutui samanlaisen painostuksen kohteeksi, mutta piti asemansa vielä neljä vuorokautta torjuen ruotsalaisten pakenemisesta johtuneen sivustauhankin. Se jätti asemansa vasta ylemmän johdon käskystä.

Suomenruotsalaisille ei enää tämän jälkeen voitu antaa vastuullista puolustustehtävääkään, selviää talvisodan historiasta.

Jatkosota

Jatkosodan hyökkäysvaiheessa Kannaksen ainoa suomenruotsalainen joukko JR 24 osallistui Länsi-Kannaksen taisteluihin. Kertaakaan se ei suorittanut annettua tehtävää loppuun saakka selviää jatkosodan historiasta.

Porlammin-Yläsommeen taisteluissa se jopa harhautti ylempää sodanjohtoa. Se ilmoitti katkaisseensa vihollisen perääntymistien, kuten annettu tehtävä edellytti. Todellisuudessa tie oli avoin ja vihollisen käytössä. Ylempi johto suunnitteli jatkotoimet tämän väärän tilanneilmoituksen perusteella. Kului neljä vuorokautta ennen kuin se sai tietää asian oikean laidan.

Hallbäck, Heinricks, Winell olivat tämän suomenruotsalaisen joukon suomenruotsalaiset johtajat pataljoonasta divisioonaan. (Sotatieteen laitos, Suomen sota 1941-1945, osa 3. ss. 282 - 284 ja 294.).

17. D:n suomenruotsalaiset rykmentit JR 13 ja JR 61 tuotiin etulinjaan 3.9.41. Ne saivat tehtäväkseen vallata Säntämän kannaksen, mutta niiden eteneminen pysähtyi aina "vihollisen kiivaaseen tuleen". Ne olivat erilaisia kuin suomalaiset joukot. (Suomen sota 1941--45, osa 2.)

Perääntymisvaiheessa JR 61 tuotiin puolustukseen Kivisillansalmelle 22.6.44. Vihollinen yritti täällä hyökkäystä kahtena päivänä, mutta tykistö torjui sen hyökkäykset heti alkuunsa. Sen jälkeen sota jatkui täällä rauhallisena asemasotana. (Suomen sota 1941--45, osa 7, s. 319 ja 493.)

Rykmentin tappiot koko sodan aikana olivat vain 1/10 suomalaisten tappioista.

Syväriltä samaan aikaan tuotu JR 13 joutui liikuntasotaan suomalaisten joukkojen mukana. Jokaisesta puolustusasemasta nämä suomenruotsalaiset poistuivat ilman lupaa, ainoatakaan hyökkäyskäskyä ne eivät noudattaneet, selviää jo mainitusta sodan historiasta.

Stefan W kirjoitti:

Suomenruotsalaisten sankari teot talvi- ja jatkosodassa.

http://www.saunalahti.fi/~eiry/eiry004.html

16. Suomenruotsalaisten sota

"Puskasta ampuvan jv-miehen valhe." Näin suomenruotsalainen upseeri Benedict Zilliacus yrittää väittää valheeksi sen, mitä virallinen sotahistoria kertoo.

Talvisota

Talvisodassa joulukuun 23. päivän hyökkäyksessä Kannaksen ainoan suomenruotsalaisen joukko-osaston pataljoona kääntyi annetusta suunnasta 90 ja joutui taisteluun rinnalla etenevän suomalaisen joukon kanssa. Oman selityksensä mukaan se joutui ylivoimaisen vihollisen sivustahyökkäyksen kohteeksi ja palasi takaisin vajaan tunnin kuluttua. (Sotatieteen laitos Sotahistorian toimisto: Talvisodan historia, osa 2, s. 74. WSOY 1991.)

Suomalaiset joukot jatkoivat hyökkäystä 8 tuntia ja alkoivat vetäytyä vasta ylemmän johdon käskystä. Tämän jälkeen suomenruotsalaisille ei enää hyökkäystehtävää annettu.

Summassa Lähteen lohkolla suomalainen pataljoona oli pitänyt asemansa tammikuun alusta lähtien. Vastaiskuilla se oli karkottanut asemiin murtautuneen vihollisen. Yöllä 8.--9. helmikuuta pataljoonan rippeet luovutti asemat tuoreelle suomenruotsalaiselle pataljoonalle, joka seuraavana päivänä pakeni asemista ja jätti ne viholliselle. Näin murtui pääpuolustuslinja. (Talvisodan historia, osa 2. s. 138.)

Kulunut suomalainen pataljoona naapurilohkolla joutui samanlaisen painostuksen kohteeksi, mutta piti asemansa vielä neljä vuorokautta torjuen ruotsalaisten pakenemisesta johtuneen sivustauhankin. Se jätti asemansa vasta ylemmän johdon käskystä.

Suomenruotsalaisille ei enää tämän jälkeen voitu antaa vastuullista puolustustehtävääkään, selviää talvisodan historiasta.

Jatkosota

Jatkosodan hyökkäysvaiheessa Kannaksen ainoa suomenruotsalainen joukko JR 24 osallistui Länsi-Kannaksen taisteluihin. Kertaakaan se ei suorittanut annettua tehtävää loppuun saakka selviää jatkosodan historiasta.

Porlammin-Yläsommeen taisteluissa se jopa harhautti ylempää sodanjohtoa. Se ilmoitti katkaisseensa vihollisen perääntymistien, kuten annettu tehtävä edellytti. Todellisuudessa tie oli avoin ja vihollisen käytössä. Ylempi johto suunnitteli jatkotoimet tämän väärän tilanneilmoituksen perusteella. Kului neljä vuorokautta ennen kuin se sai tietää asian oikean laidan.

Hallbäck, Heinricks, Winell olivat tämän suomenruotsalaisen joukon suomenruotsalaiset johtajat pataljoonasta divisioonaan. (Sotatieteen laitos, Suomen sota 1941-1945, osa 3. ss. 282 - 284 ja 294.).

17. D:n suomenruotsalaiset rykmentit JR 13 ja JR 61 tuotiin etulinjaan 3.9.41. Ne saivat tehtäväkseen vallata Säntämän kannaksen, mutta niiden eteneminen pysähtyi aina "vihollisen kiivaaseen tuleen". Ne olivat erilaisia kuin suomalaiset joukot. (Suomen sota 1941--45, osa 2.)

Perääntymisvaiheessa JR 61 tuotiin puolustukseen Kivisillansalmelle 22.6.44. Vihollinen yritti täällä hyökkäystä kahtena päivänä, mutta tykistö torjui sen hyökkäykset heti alkuunsa. Sen jälkeen sota jatkui täällä rauhallisena asemasotana. (Suomen sota 1941--45, osa 7, s. 319 ja 493.)

Rykmentin tappiot koko sodan aikana olivat vain 1/10 suomalaisten tappioista.

Syväriltä samaan aikaan tuotu JR 13 joutui liikuntasotaan suomalaisten joukkojen mukana. Jokaisesta puolustusasemasta nämä suomenruotsalaiset poistuivat ilman lupaa, ainoatakaan hyökkäyskäskyä ne eivät noudattaneet, selviää jo mainitusta sodan historiasta.

jatkuu: Muutama esimerkki JR 13:n toiminnasta:

25.6. sen komppania poistui taakse ilman taistelukosketusta, luvattomasti, varmuuden vuoksi. (Osa 7, s. 342.)

26.6 JR 13:n II pataljoona ei noudattanut käskyä lähteä hyökkäykseen suomalaisten pataljoonien kanssa, vaan pysyi asemissaan. Tästä syystä suomalaistenkin eteneminen valui hukkaan. (Osa 7, ss. 353--354.)

27.6. JR 13:n III pataljoona hajosi ilman taistelua ja häipyi taakse. Suomalaiset määrättiin hoitamaan sen tehtäviä oman hommansa ohella. (Osa 7, s. 366)

28.6. JR 13:n II pataljoona lähti metsiä myöten pakoon ja jätti raskaat aseensa vaikka ei ollut edes kosketuksessa viholliseen. Jälleen ilman lupaa. (osa 7, s. 378.)

Perääntymisvaiheessa lyötiin hajalle suomalaisiakin joukkoja, mutta aiheettomasti ja ilman lupaa ne eivät asemiaan jättäneet. Hyökkäykseen ne lähtivät aina käskyn mukaisesti.

Tällainen on kertomus niistä suomenruotsalaisista, jotka eivät lähteneet käpykaartiin. Käpykaartilaisista kertoo Matts Andersenin kirja Flykten västerut. (Sahlgren Förlag 1987.)

"Kesällä 1944 karkureista 62 % oli ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta. Närpiöstä katosi Ruotsiin ja metsän kätköihin 292 asukasta ja Korsnäsistä 184, eli 4,8 % asukkaista. Joistakin kylistä lähtivät kaikki asekuntoiset miehet."

Suurten sotilasvaltioiden tutkimuksissa on selvinnyt, että kyky voittaa pelkonsa sodassa ja hoitaa tehtävänsä, on suoraan verrannollinen yksilön ja joukon yksilöiden älykkyyteen. (Vertaa ruotsinkielisten alemmat pääsyvaatimukset lukioihin ja akateemisiin opintoihin.)

Suomenruotsalaiset eivät hyväksy virallisen sotahistorian tietoja, vaan ovat perustaneet "projektiryhmän" kirjoittamaan mieleisensä selvityksen ruotsinkielisten joukkojen toiminnasta sodissamme. Ryhmä määrittelee tehtäväkseen osoittaa, että suomenruotsalaiset ovat sotineet "vähintään yhtä uhrautuvin mielin, kuin kaikki muutkin". (Sotaveteraani 28.9.93.) He haluavat kirjoittaa historiaa Kustaa II Aadolfin ohjeen mukaisesti.

Ryhmään kuuluvat Lars Stenström, Carl-Fredrik Meinander, Bror-Erik Sahlstedt, Göran Stjernschantz ja Nils Nykvist.

Epäilemättä siitä tulee selvitys, jonka mukaan suomenruotsalaiset ovat olleet vähintään yhtä hyviä kuin alempirotuiset suomalaiset.

http://keskustelu.plaza.fi/ajassa/kotimaa/1718809/suomenruotsalaisten-sankari-teot-talvi-ja-jatkosodassa/

Stefan W kirjoitti:

jatkuu: Muutama esimerkki JR 13:n toiminnasta:

25.6. sen komppania poistui taakse ilman taistelukosketusta, luvattomasti, varmuuden vuoksi. (Osa 7, s. 342.)

26.6 JR 13:n II pataljoona ei noudattanut käskyä lähteä hyökkäykseen suomalaisten pataljoonien kanssa, vaan pysyi asemissaan. Tästä syystä suomalaistenkin eteneminen valui hukkaan. (Osa 7, ss. 353--354.)

27.6. JR 13:n III pataljoona hajosi ilman taistelua ja häipyi taakse. Suomalaiset määrättiin hoitamaan sen tehtäviä oman hommansa ohella. (Osa 7, s. 366)

28.6. JR 13:n II pataljoona lähti metsiä myöten pakoon ja jätti raskaat aseensa vaikka ei ollut edes kosketuksessa viholliseen. Jälleen ilman lupaa. (osa 7, s. 378.)

Perääntymisvaiheessa lyötiin hajalle suomalaisiakin joukkoja, mutta aiheettomasti ja ilman lupaa ne eivät asemiaan jättäneet. Hyökkäykseen ne lähtivät aina käskyn mukaisesti.

Tällainen on kertomus niistä suomenruotsalaisista, jotka eivät lähteneet käpykaartiin. Käpykaartilaisista kertoo Matts Andersenin kirja Flykten västerut. (Sahlgren Förlag 1987.)

"Kesällä 1944 karkureista 62 % oli ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta. Närpiöstä katosi Ruotsiin ja metsän kätköihin 292 asukasta ja Korsnäsistä 184, eli 4,8 % asukkaista. Joistakin kylistä lähtivät kaikki asekuntoiset miehet."

Suurten sotilasvaltioiden tutkimuksissa on selvinnyt, että kyky voittaa pelkonsa sodassa ja hoitaa tehtävänsä, on suoraan verrannollinen yksilön ja joukon yksilöiden älykkyyteen. (Vertaa ruotsinkielisten alemmat pääsyvaatimukset lukioihin ja akateemisiin opintoihin.)

Suomenruotsalaiset eivät hyväksy virallisen sotahistorian tietoja, vaan ovat perustaneet "projektiryhmän" kirjoittamaan mieleisensä selvityksen ruotsinkielisten joukkojen toiminnasta sodissamme. Ryhmä määrittelee tehtäväkseen osoittaa, että suomenruotsalaiset ovat sotineet "vähintään yhtä uhrautuvin mielin, kuin kaikki muutkin". (Sotaveteraani 28.9.93.) He haluavat kirjoittaa historiaa Kustaa II Aadolfin ohjeen mukaisesti.

Ryhmään kuuluvat Lars Stenström, Carl-Fredrik Meinander, Bror-Erik Sahlstedt, Göran Stjernschantz ja Nils Nykvist.

Epäilemättä siitä tulee selvitys, jonka mukaan suomenruotsalaiset ovat olleet vähintään yhtä hyviä kuin alempirotuiset suomalaiset.

http://keskustelu.plaza.fi/ajassa/kotimaa/1718809/suomenruotsalaisten-sankari-teot-talvi-ja-jatkosodassa/

Lindemanin sotaleffakin satua:

Rantaruotsalaisten sotasaavutukset jatkosodassa olivat todellisuudessa hieman erilaisia kuin tämä Lindmanin elokuva antaa ymmärtää. Talvisodassa he kunnostautuivat seuraavalla tavalla:
Talvisodassa joulukuun 23. päivän hyökkäyksessä Kannaksen ainoan suomenruotsalaisen joukko-osaston pataljoona kääntyi annetusta suunnasta 90 ja joutui taisteluun rinnalla etenevän suomalaisen joukon kanssa. Oman selityksensä mukaan se joutui ylivoimaisen vihollisen sivustahyökkäyksen kohteeksi ja palasi takaisin vajaan tunnin kuluttua. (Sotatieteen laitos Sotahistorian toimisto: Talvisodan historia, osa 2, s. 74. WSOY 1991.)
Suomalaiset joukot jatkoivat hyökkäystä 8 tuntia ja alkoivat vetäytyä vasta ylemmän johdon käskystä. Tämän jälkeen suomenruotsalaisille ei enää hyökkäystehtävää annettu.
Summassa Lähteen lohkolla suomalainen pataljoona oli pitänyt asemansa tammikuun alusta lähtien. Vastaiskuilla se oli karkottanut asemiin murtautuneen vihollisen. Yöllä 8.--9. helmikuuta pataljoonan rippeet luovutti asemat tuoreelle suomenruotsalaiselle pataljoonalle, joka seuraavana päivänä pakeni asemista ja jätti ne viholliselle. Näin murtui pääpuolustuslinja. (Talvisodan historia, osa 2. s. 138.)
Kulunut suomalainen pataljoona naapurilohkolla joutui samanlaisen painostuksen kohteeksi, mutta piti asemansa vielä neljä vuorokautta torjuen ruotsalaisten pakenemisesta johtuneen sivustauhankin. Se jätti asemansa vasta ylemmän johdon käskystä.
Suomenruotsalaisille ei enää tämän jälkeen voitu antaa vastuullista puolustustehtävääkään, selviää talvisodan historiasta.
Jatkosodassa he kunnostautuivat jälleen:
Jatkosodan hyökkäysvaiheessa Kannaksen ainoa suomenruotsalainen joukko JR 24 osallistui Länsi-Kannaksen taisteluihin. Kertaakaan se ei suorittanut annettua tehtävää loppuun saakka selviää jatkosodan historiasta.
Porlammin-Yläsommeen taisteluissa se jopa harhautti ylempää sodanjohtoa. Se ilmoitti katkaisseensa vihollisen perääntymistien, kuten annettu tehtävä edellytti. Todellisuudessa tie oli avoin ja vihollisen käytössä. Ylempi johto suunnitteli jatkotoimet tämän väärän tilanneilmoituksen perusteella. Kului neljä vuorokautta ennen kuin se sai tietää asian oikean laidan.
Hallbäck, Heinricks, Winell olivat tämän suomenruotsalaisen joukon suomenruotsalaiset johtajat pataljoonasta divisioonaan. (Sotatieteen laitos, Suomen sota 1941-1945, osa 3. ss. 282 - 284 ja 294.).
17. D:n suomenruotsalaiset rykmentit JR 13 ja JR 61 tuotiin etulinjaan 3.9.41. Ne saivat tehtäväkseen vallata Säntämän kannaksen, mutta niiden eteneminen pysähtyi aina "vihollisen kiivaaseen tuleen". Ne olivat erilaisia kuin suomalaiset joukot. (Suomen sota 1941--45, osa 2.)
Perääntymisvaiheessa JR 61 tuotiin puolustukseen Kivisillansalmelle 22.6.44. Vihollinen yritti täällä hyökkäystä kahtena päivänä, mutta tykistö torjui sen hyökkäykset heti alkuunsa. Sen jälkeen sota jatkui täällä rauhallisena asemasotana. (Suomen sota 1941--45, osa 7, s. 319 ja 493.)
Rykmentin tappiot koko sodan aikana olivat vain 1/10 suomalaisten tappioista.
Syväriltä samaan aikaan tuotu JR 13 joutui liikuntasotaan suomalaisten joukkojen mukana. Jokaisesta puolustusasemasta nämä suomenruotsalaiset poistuivat ilman lupaa, ainoatakaan hyökkäyskäskyä ne eivät noudattaneet, selviää jo mainitusta sodan historiasta.
Muutama esimerkki JR 13:n toiminnasta:
25.6. sen komppania poistui taakse ilman taistelukosketusta, luvattomasti, varmuuden vuoksi. (Osa 7, s. 342.)
26.6 JR 13:n II pataljoona ei noudattanut käskyä lähteä hyökkäykseen suomalaisten pataljoonien kanssa, vaan pysyi asemissaan. Tästä syystä suomalaistenkin eteneminen valui hukkaan. (Osa 7, ss. 353--354.)
27.6. JR 13:n III pataljoona hajosi ilman taistelua ja häipyi taakse. Suomalaiset määrättiin hoitamaan sen tehtäviä oman hommansa ohella. (Osa 7, s. 366)
28.6. JR 13:n II pataljoona lähti metsiä myöten pakoon ja jätti raskaat aseensa vaikka ei ollut edes kosketuksessa viholliseen. Jälleen ilman lupaa. (osa 7, s. 378.)
Perääntymisvaiheessa lyötiin hajalle suomalaisiakin joukkoja, mutta aiheettomasti ja ilman lupaa ne eivät asemiaan jättäneet. Hyökkäykseen ne lähtivät aina käskyn mukaisesti.
Tällainen on kertomus niistä suomenruotsalaisista, jotka eivät lähteneet käpykaartiin. Käpykaartilaisista kertoo Matts Andersenin kirja Flykten västerut. (Sahlgren Förlag 1987.)
"Kesällä 1944 karkureista 62 % oli ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta. Närpiöstä katosi Ruotsiin ja metsän kätköihin 292 asukasta ja Korsnäsistä 184, eli 4,8 % asukkaista. Joistakin kylistä lähtivät kaikki asekuntoiset miehet."

Tökein temppu tehtiin evakkojen asuttamisessa. Yhdestäkään rantaruotsalaisesta talosta ei lohkaistu edes perunamaata näille kotinsa ja omaisuutensa menettäneille suomalaisille.

stefan W kirjoitti:

Lindemanin sotaleffakin satua:

Rantaruotsalaisten sotasaavutukset jatkosodassa olivat todellisuudessa hieman erilaisia kuin tämä Lindmanin elokuva antaa ymmärtää. Talvisodassa he kunnostautuivat seuraavalla tavalla:
Talvisodassa joulukuun 23. päivän hyökkäyksessä Kannaksen ainoan suomenruotsalaisen joukko-osaston pataljoona kääntyi annetusta suunnasta 90 ja joutui taisteluun rinnalla etenevän suomalaisen joukon kanssa. Oman selityksensä mukaan se joutui ylivoimaisen vihollisen sivustahyökkäyksen kohteeksi ja palasi takaisin vajaan tunnin kuluttua. (Sotatieteen laitos Sotahistorian toimisto: Talvisodan historia, osa 2, s. 74. WSOY 1991.)
Suomalaiset joukot jatkoivat hyökkäystä 8 tuntia ja alkoivat vetäytyä vasta ylemmän johdon käskystä. Tämän jälkeen suomenruotsalaisille ei enää hyökkäystehtävää annettu.
Summassa Lähteen lohkolla suomalainen pataljoona oli pitänyt asemansa tammikuun alusta lähtien. Vastaiskuilla se oli karkottanut asemiin murtautuneen vihollisen. Yöllä 8.--9. helmikuuta pataljoonan rippeet luovutti asemat tuoreelle suomenruotsalaiselle pataljoonalle, joka seuraavana päivänä pakeni asemista ja jätti ne viholliselle. Näin murtui pääpuolustuslinja. (Talvisodan historia, osa 2. s. 138.)
Kulunut suomalainen pataljoona naapurilohkolla joutui samanlaisen painostuksen kohteeksi, mutta piti asemansa vielä neljä vuorokautta torjuen ruotsalaisten pakenemisesta johtuneen sivustauhankin. Se jätti asemansa vasta ylemmän johdon käskystä.
Suomenruotsalaisille ei enää tämän jälkeen voitu antaa vastuullista puolustustehtävääkään, selviää talvisodan historiasta.
Jatkosodassa he kunnostautuivat jälleen:
Jatkosodan hyökkäysvaiheessa Kannaksen ainoa suomenruotsalainen joukko JR 24 osallistui Länsi-Kannaksen taisteluihin. Kertaakaan se ei suorittanut annettua tehtävää loppuun saakka selviää jatkosodan historiasta.
Porlammin-Yläsommeen taisteluissa se jopa harhautti ylempää sodanjohtoa. Se ilmoitti katkaisseensa vihollisen perääntymistien, kuten annettu tehtävä edellytti. Todellisuudessa tie oli avoin ja vihollisen käytössä. Ylempi johto suunnitteli jatkotoimet tämän väärän tilanneilmoituksen perusteella. Kului neljä vuorokautta ennen kuin se sai tietää asian oikean laidan.
Hallbäck, Heinricks, Winell olivat tämän suomenruotsalaisen joukon suomenruotsalaiset johtajat pataljoonasta divisioonaan. (Sotatieteen laitos, Suomen sota 1941-1945, osa 3. ss. 282 - 284 ja 294.).
17. D:n suomenruotsalaiset rykmentit JR 13 ja JR 61 tuotiin etulinjaan 3.9.41. Ne saivat tehtäväkseen vallata Säntämän kannaksen, mutta niiden eteneminen pysähtyi aina "vihollisen kiivaaseen tuleen". Ne olivat erilaisia kuin suomalaiset joukot. (Suomen sota 1941--45, osa 2.)
Perääntymisvaiheessa JR 61 tuotiin puolustukseen Kivisillansalmelle 22.6.44. Vihollinen yritti täällä hyökkäystä kahtena päivänä, mutta tykistö torjui sen hyökkäykset heti alkuunsa. Sen jälkeen sota jatkui täällä rauhallisena asemasotana. (Suomen sota 1941--45, osa 7, s. 319 ja 493.)
Rykmentin tappiot koko sodan aikana olivat vain 1/10 suomalaisten tappioista.
Syväriltä samaan aikaan tuotu JR 13 joutui liikuntasotaan suomalaisten joukkojen mukana. Jokaisesta puolustusasemasta nämä suomenruotsalaiset poistuivat ilman lupaa, ainoatakaan hyökkäyskäskyä ne eivät noudattaneet, selviää jo mainitusta sodan historiasta.
Muutama esimerkki JR 13:n toiminnasta:
25.6. sen komppania poistui taakse ilman taistelukosketusta, luvattomasti, varmuuden vuoksi. (Osa 7, s. 342.)
26.6 JR 13:n II pataljoona ei noudattanut käskyä lähteä hyökkäykseen suomalaisten pataljoonien kanssa, vaan pysyi asemissaan. Tästä syystä suomalaistenkin eteneminen valui hukkaan. (Osa 7, ss. 353--354.)
27.6. JR 13:n III pataljoona hajosi ilman taistelua ja häipyi taakse. Suomalaiset määrättiin hoitamaan sen tehtäviä oman hommansa ohella. (Osa 7, s. 366)
28.6. JR 13:n II pataljoona lähti metsiä myöten pakoon ja jätti raskaat aseensa vaikka ei ollut edes kosketuksessa viholliseen. Jälleen ilman lupaa. (osa 7, s. 378.)
Perääntymisvaiheessa lyötiin hajalle suomalaisiakin joukkoja, mutta aiheettomasti ja ilman lupaa ne eivät asemiaan jättäneet. Hyökkäykseen ne lähtivät aina käskyn mukaisesti.
Tällainen on kertomus niistä suomenruotsalaisista, jotka eivät lähteneet käpykaartiin. Käpykaartilaisista kertoo Matts Andersenin kirja Flykten västerut. (Sahlgren Förlag 1987.)
"Kesällä 1944 karkureista 62 % oli ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta. Närpiöstä katosi Ruotsiin ja metsän kätköihin 292 asukasta ja Korsnäsistä 184, eli 4,8 % asukkaista. Joistakin kylistä lähtivät kaikki asekuntoiset miehet."

Tökein temppu tehtiin evakkojen asuttamisessa. Yhdestäkään rantaruotsalaisesta talosta ei lohkaistu edes perunamaata näille kotinsa ja omaisuutensa menettäneille suomalaisille.

Lauri on neuvotellut ja maininnut joka kerran kun on ollut ehdokkaana kunnallisvaaleissa kuinka hän on pitänyt Keuruun varuskunnan puolta.Nyt on nähtävissä niiden neuvotteluiden tehokkuus, aivan yhtä tyhjän kanssa eikä se usko vieläkään ainakaan jos luki kommentteja suur-keuruun sanomista. Turhan puhuja ja saanut paljo ääniä muka varuskunnan puolesta puhujana

Täysin samaa mieltä :: " HUPU.TUPU JA LUPU" eli väyrynen.pekkarinen ja juoksupoika oinonen ovat tuhonneet valtiomme omaisuutta ja mummunmarkkoja euroineen omiin taskuihin jo niin suuret määrät. älkää äänestäkö em. heppuja.ovat yhteiskuntamme elättejä kärkipäästä.

Maura tirjake kirjoitti:

Täysin samaa mieltä :: " HUPU.TUPU JA LUPU" eli väyrynen.pekkarinen ja juoksupoika oinonen ovat tuhonneet valtiomme omaisuutta ja mummunmarkkoja euroineen omiin taskuihin jo niin suuret määrät. älkää äänestäkö em. heppuja.ovat yhteiskuntamme elättejä kärkipäästä.

Jos epäillään et ovat akuankat rikoksella saanneet tiluksia. järkätään heppujen tiluksille ja naapurin maille RAJANKÄYNTI keväällä.

Varuskuntaan sopisi nyt vapaaehtoisen maanpuolustuksen valtakunnallinen koulutuskeskus, reserviläisten harjoittelualue ja ampumahiihtostadion.

Ideat peliin kirjoitti:

Varuskuntaan sopisi nyt vapaaehtoisen maanpuolustuksen valtakunnallinen koulutuskeskus, reserviläisten harjoittelualue ja ampumahiihtostadion.

Ruotsinkieliset voitaisiin vapauttaa koko armeijasta kuten Jehovan todistajat. Tosipaikan tullen kun ei näytä oikein apuakaan olevan. (Kts. edellisiä faktoja) Eikä noita niin paljoa muutenkaan ole. Säästyneillä rahoilla, jotka kaksikielisestä koulutuksesta ja näistä bara för Pelle Svensson hulabaloo-varuskunnista säästyisivät voitaisiin ohjata sitten sinne missä maanpuolustushenkeä vielä riittää.
Jätetään Dragsvikin rantaan joku pelastusjolla, millä voivat sitten soutaa Ruotsiin pakoon kun on tilanne päällä.

Keskiviikkona oli yleisötilaisuus jossa sai uusia toimintaideoita tuoda esille ja uusien työpaikkojen luontia miettiä, mutta kuinka monta oli paikalla niistä kolmesta sadasta joille työpaikkoja nyt etsitään ?