Mitä teen

Minulla on sellainen pulma, että en osaa lähteä Helsinkiin /Uudellemaalle opiskelemaan ja töihin. Kynnys tuntuu valtavalta, eri syistä. Kuitenkin kaikki tuntuu olevan siellä. Tampereella on työpaikat vähissä, usein tarjolla on vain myyntitykin tai sekatoimisto/assistenttihommia. Onko mitään neuvoa tähän? Kaipaan toisaalta maaseudun rauhaa ja toisaalta olisi hyvä löytää kumppani/ uusia ihmisä elämään. Kuitenkin Helsingissä kouluihin on vaikea päästä sisään (korkeakoulu/yliopisto) ja Tampereellakin riittää hakijoita. Lisäksi opintolaina vaan kasvaisi. 30 on ikää. Opiskelemaan en halua pieneen paikkaan enää, koska olen yksin.

Myös ongelmana on että muotoilijan töitä ei olisi jatkossa Tampereen seudulla, turha hakea. Valokuvaus kiinnostaa. Tradenomi tai kauppatieteet voisi olla ok, mutta kiinnostus ei ole yhtä hyvä kuin taideaineisiin. Vaikka bisnes kiinnostaa ja siihen on vähän koulutusta jo. Toisaalta graafinen suunnittelu ei kannata koulutuksena, koska paikkoja ei ole työelämässä edes harjoitteluun. Siihen on pohjaa jo vähän. -Liikeideoita löytyy, mutta niitä kehitän vielä. Voihan niistä syntyä jotain, luulen näin.

En usko että ammatinvalintapsykologi osaa sanoa sen kummempaa ja päätökset pitää viimekädessä tehdä itse. Mutta jos jollekin tulee mieleen jotain uutta, olen kiitollinen. Minulla ei ketään jonka kanssa miettisin. Luulen että päädyn kuitenkin yrittäjyyteen, uuden ideointiin ja osittain taidepuoleen... mutta tiedän hyvin kuinka haastavaa se on. Allergisena en voi tehdä pölyäviä hommia, ne voin unohtaa. Uusia kontakteja kuitenkin voisin hakea niiltä aloilta ja asioista jotka minua kiinnostavat. Tai harrastusten myötä kehittää jotain. Kiitos lukijoille.

Teksti oli hieman monisanainen ja siksi sekava, mutta ehkä jotain selvää sai. :) Olen huomannut että Pirkanmaan alueella on vaikeaa saada kontaktia uusiin ihmisiin, aika monilla on valmiit kuviot. Olen kuitenkin positiivisella mielellä ja tässä iässä haluaisi päästä eteenpäin.