Sairaalloista laihduttamista, ahmimiskohtauksia ja tyhjentämistä

Olen 12 vuotias tyttö, olen laihduttanut vuoden aikana 13 kiloa ja haluaisin laihtua vielä ainakin seitsemän kiloa. Eli olen nyt 163cm/50kg. Olen jo pitkään halunnut olla anorektikko koska haluan laihtua. Noin puoltoist kuukautta sit oli sellane vaihe et en syöny YHTÄÄN MITÄÄN MUUTA kuin fitness muroja ja korkeintaan salaattia. Tätä kesti kuukauden. Olin todella ylpeä itsestäni. Dieetti kuitenkin päättyi siihen kun vanhempani pakottivat minut syömäännja uhkasivat lääkärill. olin todella lähellä pyörtyä, olin niin aliravittu että kun nousin ylös, tarvitsin tukea jotten kaatuisi ja silmäni vain sumenivat koko ajan. En ole ollut pitkään aikaan niin onnellinen kuin silloin. Voin sanoa että se oli yksi elämäninonnellisimmista kuukausista. En ollut ahdistunut, masentunut, olin niin onnellinen kuin niin aliravittu vain voi olla. Dieetin aikana laihduin viisi kiloa. Sen jälkeen olen yrittänyt kaikin keinoin taas pystyä laihduttamaan yhtä sairaaloisesti. Olen ottanut selvää anorektiasta, bulimiasta kaikesta mahdollidesta, eri dieeteistä. En kuitenkaan enää pystynyt olemaan syömättä, ennenmminkin syön taas enemmän kuin vuoteen. Koska huomasin etten voi enää olla syömättä, olen yrittäny hankkia bulimiaa. Väkisinkin. Aamuisin en syö mitään enkä myöskään koulussa. Syön päivittäin vasta puoli neljältä. Saan ahmimiskohtauksia, voin syödä esimerkiksi extra ison juustonaksu pussin, kokonaisen leivän, koko keksipaketin, oikeastan syön ihan mitä vaan, pääasia on että voin vain syödä. Olen pystynyt hillitsemään kohtauksia sen verran että koulussa en syö. Olen silti saanut ahmimiskohtauksen myös koulussa: kaikki ympärilläni söivät, ruoka ei todellakaan ollut mitään maukasta mutten voinut hillitä itseäni, hain ison lautasellisen ruokaa, ahmin sen nopeasti, hain lisää, ahmin senkin ja olisin hakenut lisääkin jos olisin ehtinyt. Olin ahdistunut koska en voinut enää hakea lisää ruokaa. Ahmimiskohtauksia tulee yleensä heti koulun jälkeen: heti koulu.n jäkkeen menen ksuppaan, ostamaan mahdollisimman lihottavaa ruokaa. Siitä seuraa erittöin ahdistunut olo lukuisten itsesyytösten kanssa. Aluksi en tehnyt asialle mitään mutta viime viikkoina olen alkanut napsia laksatiivilääkkeitä kuin karkkia. Tiedön niiden riippvuusvaikutuksen ja oikeastaan olen jäänyt niihin koukkuun henkisesti. Olen ottanut viikon ajan laksatiivia päivittäin, aluksi vain yhden, kun sen vaikutus lakkasi, kaksi ja sen jölkeen kolem. Nyt olen siinä pisteessä että olen syönyt kaappimme kaikki laksatiivit loppuun. Minulla on kauhe stressi siitä etten saa ruokaa ulos itsestäni oksentamalla, olen päivittäin harjoittanut sormet kurkkuun-tekniikkaa mutten osaa oksentaa. Joskus alan itkeä pettymyksestä itseeni, en osaa oksentaa. Eli onks mul bulimia? Ja toiseks saks laksatiivilääkkeit ala ikänen ilman reseptii? Ja mä en oikee tiiä miks laitoin tän tänne kai mä haluisin vaa jtn neuvoi...