Tuntuu kuin olisi kulunut ikuisuus... yhtä ylä- ja alamäkeä... minä silti rakastan sinua, mutta rakastatkohan sinä minua... en tiedä liekö tämä rakkaus aina kovin järkevää, on laitettava asioita tärkeysjärjestykseen, oma elämä.... järjellä... tunteet...mutta se tärkeysjärjestys ei aina ole niin yksinkertainen ja suoraselitteinen.
minun on kuitenkin jollain tavalla saatava tietää onko tunteilleni vastakaikua.. vaikka olisikin, en tiedä voinko koskaan kyetä päästämään sinua niin lähelle, tuskin voit milloinkaan ymmärtää... selviäisinkö vain helpommalla jos en ottaisi sinuun yhteyttä, mutta minun on tehtävä niin, minun on varmistettava asian laita. Ennenkaikkea kaipaan sitä sisäistä rauhaa, ymmärrystä näihin tunteisiin...keneen voin luottaa jollen sinuun... onko luottamuksemme vielä voimassa vaikka kohtaamisestamme on aikaa... joskus toivon, että sinä olisit täälä palstalla, lukemassa viestini. Silloin jos herään aamulla kyyneliin, raskaisiin aatoksiin,
tai silloin kun herään onnellisena niistä hyvistä hetkistä joita meillä on ollut. Ne vievät minua niin monesti eteenpäin, joskus turvaan muistoihin
kauniisiin sellaisiin
jossa sinä hymyilet tai hyräilet
syöt mansikoita
olet läsnä. Joskus ne asiat, että sinulla on ymmärtämys juurikin jollain tavalla samanlaisesta tiestä kuin jota minä kuljen
joskus pimeydessä vailla valoa
kuin ulkopuolisena
Voi miten haluaisin että tähän asiaan olisi yksinkertainen ratkaisu, kun voisimme kertoa toisillemme avoimesti tunteistamme
voisimmekin elää onnellisina, ilman petoksen tuoman pelon tuskaa
liekö se mahdotonta. ?
minun on kuitenkin jollain tavalla saatava tietää onko tunteilleni vastakaikua.. vaikka olisikin, en tiedä voinko koskaan kyetä päästämään sinua niin lähelle, tuskin voit milloinkaan ymmärtää... selviäisinkö vain helpommalla jos en ottaisi sinuun yhteyttä, mutta minun on tehtävä niin, minun on varmistettava asian laita. Ennenkaikkea kaipaan sitä sisäistä rauhaa, ymmärrystä näihin tunteisiin...keneen voin luottaa jollen sinuun... onko luottamuksemme vielä voimassa vaikka kohtaamisestamme on aikaa... joskus toivon, että sinä olisit täälä palstalla, lukemassa viestini. Silloin jos herään aamulla kyyneliin, raskaisiin aatoksiin,
tai silloin kun herään onnellisena niistä hyvistä hetkistä joita meillä on ollut. Ne vievät minua niin monesti eteenpäin, joskus turvaan muistoihin
kauniisiin sellaisiin
jossa sinä hymyilet tai hyräilet
syöt mansikoita
olet läsnä. Joskus ne asiat, että sinulla on ymmärtämys juurikin jollain tavalla samanlaisesta tiestä kuin jota minä kuljen
joskus pimeydessä vailla valoa
kuin ulkopuolisena
Voi miten haluaisin että tähän asiaan olisi yksinkertainen ratkaisu, kun voisimme kertoa toisillemme avoimesti tunteistamme
voisimmekin elää onnellisina, ilman petoksen tuoman pelon tuskaa
liekö se mahdotonta. ?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olisikin ollut minulle, täsmäsi niin hyvin muttei ollut... ei viime viikosta ikuisuutta ole aikaa.
Kaunis kirjoitus, oli se sitten kenelle tahansa.
http://www.youtube.com/watch?v=pqKpENnGbWg