Riittääkö 900 kilometriä vuodessa?

7*45min=5h15min
5h*25km/h=125km

Eli UKK-instituutin mukaan ikäisesi tulee ajaa reilut 125km viikossa, jos liikunta on vain pyöräilyä.

"Kilometrimäärä ei ole ratkaiseva tekiä. Pyöräilyn rasittavuuteen vaikuttaa mm. se millaisella pyörällä ajaa ja millaisessa maastossa/tiellä ajaa. Jos ajaa maantiepyörällä (eli pyörätyypillä josta usein kuuluu sanottavan kilpapyörä) niin kilometrejä tarvitaan huomattavasti enemmän saman rasittavuuden aikaansaamiseksi kuin esim. "mummiksella" ajettaessa. Hyvä pintaisella tiellä tasaisessa maastossa kilometrejä tulee melkein itsestään, kun taas huonopintaisella tiellä ... . Yksi mittari voisi olla pyöräilyyn käytetty aika. Tosin ei sekään sano juuri mitään onko pyöräilyn määrä riittävää hyvän kunnon ylläpitämiseksi."

Kilpapyörällä saa ihan yhtä rasittavan pyöräilyn aikaiseksi kuin mummiksellakin, samassa ajassa vain tulee enemmän kilometrejä kuin mummiksella, muuta eroa ei ole.

20 kirjoitti:

"Kilometrimäärä ei ole ratkaiseva tekiä. Pyöräilyn rasittavuuteen vaikuttaa mm. se millaisella pyörällä ajaa ja millaisessa maastossa/tiellä ajaa. Jos ajaa maantiepyörällä (eli pyörätyypillä josta usein kuuluu sanottavan kilpapyörä) niin kilometrejä tarvitaan huomattavasti enemmän saman rasittavuuden aikaansaamiseksi kuin esim. "mummiksella" ajettaessa. Hyvä pintaisella tiellä tasaisessa maastossa kilometrejä tulee melkein itsestään, kun taas huonopintaisella tiellä ... . Yksi mittari voisi olla pyöräilyyn käytetty aika. Tosin ei sekään sano juuri mitään onko pyöräilyn määrä riittävää hyvän kunnon ylläpitämiseksi."

Kilpapyörällä saa ihan yhtä rasittavan pyöräilyn aikaiseksi kuin mummiksellakin, samassa ajassa vain tulee enemmän kilometrejä kuin mummiksella, muuta eroa ei ole.

Lue lisää

"Kilpapyörällä saa ihan yhtä rasittavan pyöräilyn aikaiseksi kuin mummiksellakin, samassa ajassa vain tulee enemmän kilometrejä kuin mummiksella, muuta eroa ei ole."

Kyllä, aivan niin.

a.s kirjoitti:

"Kilpapyörällä saa ihan yhtä rasittavan pyöräilyn aikaiseksi kuin mummiksellakin, samassa ajassa vain tulee enemmän kilometrejä kuin mummiksella, muuta eroa ei ole."

Kyllä, aivan niin.

Lue lisää

Olisikohan noin?

Kysyn vain ;) kirjoitti:

Olisikohan noin?

Kyllä sillä "kilpapyörällä" tulee käytännössä enemmän rasittavia lenkkejä tehtyä.Nopeutta saa helposti ylläpidettyä ja vauhtia ja rasitusta tulee eri tavalla. Lisäksi pelkkä kilpurilla ajaminen vaatii paremman lihaskunnon kuin mummopyörällä lipputankoasennossa ajaminen.

Mummopyörällä taas runko notkuu joka puolelta ja välitykset loppuu kesken kovemmassa vauhdissa.... Ei mummiksella ajaen riitä motivaatio vauhdin pitämiseen.

Rasittavampi kirjoitti:

Kyllä sillä "kilpapyörällä" tulee käytännössä enemmän rasittavia lenkkejä tehtyä.Nopeutta saa helposti ylläpidettyä ja vauhtia ja rasitusta tulee eri tavalla. Lisäksi pelkkä kilpurilla ajaminen vaatii paremman lihaskunnon kuin mummopyörällä lipputankoasennossa ajaminen.

Mummopyörällä taas runko notkuu joka puolelta ja välitykset loppuu kesken kovemmassa vauhdissa.... Ei mummiksella ajaen riitä motivaatio vauhdin pitämiseen.

Lue lisää

Melkein sitten ymmärsit, mistä on kyse. ;)

Parempi mitata kirjoitti:

Melkein sitten ymmärsit, mistä on kyse. ;)

tämä palsta vaan on täynnä kaikenlaisia joka asiaan kommentoivia ääliöitä. Siihen joukkoon itsekin kuulut.

Monipuolisuus on hyvä asia! Liian moni nuori harrastaa vain yhtä lajia.

Maastopyörä on tyypillinen nuorison valinta, ei välttämättä paras tässä(kään) tapauksessa. Pyöräilyllä on ehkä hyvä ajaa ns. PK lenkkejä osana tuota kokonaisuutta. Pitkiä lenkkejä peruskestävyysalueella. Käytäthän sykemittaria ja pidäthän jonkinlaista harjoituspäiväkirjaa?

Alkup. Maantiepyöräi kirjoitti:

Monipuolisuus on hyvä asia! Liian moni nuori harrastaa vain yhtä lajia.

Maastopyörä on tyypillinen nuorison valinta, ei välttämättä paras tässä(kään) tapauksessa. Pyöräilyllä on ehkä hyvä ajaa ns. PK lenkkejä osana tuota kokonaisuutta. Pitkiä lenkkejä peruskestävyysalueella. Käytäthän sykemittaria ja pidäthän jonkinlaista harjoituspäiväkirjaa?

Lue lisää

Liikunnassa pitää olla ilo mukana varsinkin kuntoliikunnassa. Sykemittareita ei tarvita eikä harjoituspäiväkirjan pito ole tarpeellista. Kuntoliikunta ja huippuurheilu on kaksi eriasiaa. Kuntoliikuntaa harrastavan ei tarvitse eikä pidäkkään näyttää huippuurheilijalta eikä kuntoliikuntaa harrastavan tarvitse käyttää huippuurheilijoiden välineitä ja menetelmiä.

Niin ja maastopyörä on aivan ok valinta pyöräksi vaikka nimimerkki Alkup. Maantiepyöräi ei pidä maastopyöristä.

a.s kirjoitti:

Liikunnassa pitää olla ilo mukana varsinkin kuntoliikunnassa. Sykemittareita ei tarvita eikä harjoituspäiväkirjan pito ole tarpeellista. Kuntoliikunta ja huippuurheilu on kaksi eriasiaa. Kuntoliikuntaa harrastavan ei tarvitse eikä pidäkkään näyttää huippuurheilijalta eikä kuntoliikuntaa harrastavan tarvitse käyttää huippuurheilijoiden välineitä ja menetelmiä.

Niin ja maastopyörä on aivan ok valinta pyöräksi vaikka nimimerkki Alkup. Maantiepyöräi ei pidä maastopyöristä.

Lue lisää

Hyvä a.s. olen kyllä jyrkästi eri mieltä. Liikunnass on järkevän tason ylläpitäminen hyvin tärkeää. Sykemittari on helppo ja halpa tapa seurata rasitustasoa. Ei kovin tarkka, mutta riittää kuntoilijalle.

Suurin riski on, että huomatessaan liikkuvansa liian vähän, lähtee repimään liikaa! Sen takia jonkinlaisen harjoituspäiväkirjan pitäminen on äärimmäisen tärkeää juuri vähän kuntoilevalle, mutta kuntoliikunnan merkityksen ymmärtäneelle. Huippu-urheilija tuntee kroppansa paljon paremmin ja voi treenata ainakin välillä ihan fiilispohjalta.

Koulujen terveyskasvatuksen nimellä kulkeva aine on täysin ala-arvoisesti suunniteltu. Kannattaa ottaa oppia vastaavasta aineesta vaikka USA:sta, jossa parhaissa kouluissa oppilaille opetetaan ihan perusteet kuntoliikunnasta.

Harjoituspäiväkirjaksi kelpaa ruutuvihkokin, jolla seuraa liikuntaansa. Monet nuoret toki käyttävät jotain sopivaa kännykkäohjelmaa tuohon. Niitä on lukuisia eri lajeihin ja hyviä multisportvaihtoehtojakin. Tärkeintä on seurata sitä, ettei yritä liikaa!

Pidän maastopyöristä, minullakin on sellainen. Maastopyörä vain ei ole kovin hyvä valinta ainoaksi polkupyöräksi, koska sillä paukauttaa rasitustasot helposti aivan överiksi. Jos omistaa vain yhden polkupyörän, on mantie-, retki- tai cyclocrospyörä parempi valinta.

Alkup. Maantiepyöräi kirjoitti:

Hyvä a.s. olen kyllä jyrkästi eri mieltä. Liikunnass on järkevän tason ylläpitäminen hyvin tärkeää. Sykemittari on helppo ja halpa tapa seurata rasitustasoa. Ei kovin tarkka, mutta riittää kuntoilijalle.

Suurin riski on, että huomatessaan liikkuvansa liian vähän, lähtee repimään liikaa! Sen takia jonkinlaisen harjoituspäiväkirjan pitäminen on äärimmäisen tärkeää juuri vähän kuntoilevalle, mutta kuntoliikunnan merkityksen ymmärtäneelle. Huippu-urheilija tuntee kroppansa paljon paremmin ja voi treenata ainakin välillä ihan fiilispohjalta.

Koulujen terveyskasvatuksen nimellä kulkeva aine on täysin ala-arvoisesti suunniteltu. Kannattaa ottaa oppia vastaavasta aineesta vaikka USA:sta, jossa parhaissa kouluissa oppilaille opetetaan ihan perusteet kuntoliikunnasta.

Harjoituspäiväkirjaksi kelpaa ruutuvihkokin, jolla seuraa liikuntaansa. Monet nuoret toki käyttävät jotain sopivaa kännykkäohjelmaa tuohon. Niitä on lukuisia eri lajeihin ja hyviä multisportvaihtoehtojakin. Tärkeintä on seurata sitä, ettei yritä liikaa!

Pidän maastopyöristä, minullakin on sellainen. Maastopyörä vain ei ole kovin hyvä valinta ainoaksi polkupyöräksi, koska sillä paukauttaa rasitustasot helposti aivan överiksi. Jos omistaa vain yhden polkupyörän, on mantie-, retki- tai cyclocrospyörä parempi valinta.

Lue lisää

Kuntoliikkujalle sykemittari on lähinnä lelu, jonka tarpeellisuus on lähinnä kauppiaiden ja markkinamiesten aikaansaannosta. Tuskin kovinmoni kuntoliikkuja oikeasti ymmärtää sykemittarista saaduista tiedoista yhtäänmitään. Ihmiset ovat yksilöllisiä ja siten sykemittarin käyttö vaatii kroppansa tuntemista, jotta siitä saisi todellista hyötyä.

a.s kirjoitti:

Kuntoliikkujalle sykemittari on lähinnä lelu, jonka tarpeellisuus on lähinnä kauppiaiden ja markkinamiesten aikaansaannosta. Tuskin kovinmoni kuntoliikkuja oikeasti ymmärtää sykemittarista saaduista tiedoista yhtäänmitään. Ihmiset ovat yksilöllisiä ja siten sykemittarin käyttö vaatii kroppansa tuntemista, jotta siitä saisi todellista hyötyä.

Lue lisää

Ei sykemittarin antaman tiedon analysointi ole kovin vaikeaa. Oleellista on tietää kynnykset. Moderneissa mittareissa ihan halvimpia lukuunottamatta on järkevät, helppokäyttöiset testit kynnysarvojen määrittämiseen. Toki käymällä kuntotestissä saa tarkemmat arvot, mutta en pidä sitä välttämättömänä perus kuntoilijalle.

Kun tietää raja-arvonsa, niin voi suunnitella liikuntansa järkevästi niin, että siitä saa tehot irti. Esimerkiksi: jos alkuperäisellä kysyjällä viikottainen tanssitunti menee vk-alueelle, mitä se hyvinkin voi olla, niin pyöräilyn ja kävelyn rooli on pk.

Jälleen palataan siihen, että lukiossa terveystieto nykymuodossaan on täysin ala-arvoisesti suunniteltu. Tuossa oppisisällössä pitää olla juuri liikuntaan liittyvät perusasiat. Nyt se on täysin huuhaa oppikokonaisuus.

Alkup. Maantiepyöräi kirjoitti:

Ei sykemittarin antaman tiedon analysointi ole kovin vaikeaa. Oleellista on tietää kynnykset. Moderneissa mittareissa ihan halvimpia lukuunottamatta on järkevät, helppokäyttöiset testit kynnysarvojen määrittämiseen. Toki käymällä kuntotestissä saa tarkemmat arvot, mutta en pidä sitä välttämättömänä perus kuntoilijalle.

Kun tietää raja-arvonsa, niin voi suunnitella liikuntansa järkevästi niin, että siitä saa tehot irti. Esimerkiksi: jos alkuperäisellä kysyjällä viikottainen tanssitunti menee vk-alueelle, mitä se hyvinkin voi olla, niin pyöräilyn ja kävelyn rooli on pk.

Jälleen palataan siihen, että lukiossa terveystieto nykymuodossaan on täysin ala-arvoisesti suunniteltu. Tuossa oppisisällössä pitää olla juuri liikuntaan liittyvät perusasiat. Nyt se on täysin huuhaa oppikokonaisuus.

Lue lisää

Jos tarpeettomat "lelut" saavat liikkumaan niin sitten ne on ok, mutta tarpeellisia ne eivät ole kuntoliikkujalle. Sykemittarin antamia tietoja ja niiden analysointia ei kuntoliikkuja todellisuudessa tarvitse. Kuntoilu on todellisuudessa yksinkertaista miksi siitä pitää tehdä vaikeaa? Pyäräily on kuntoilu tarkoituksessa yksinkertaista miksi siitäkin pitää tehdä vaikeaa? Huom! kilpaurheilu on eri asia, joten kilpapyöräilykin on eriasia kuin tarkoittamani kuntoliikunta.

a.s kirjoitti:

Jos tarpeettomat "lelut" saavat liikkumaan niin sitten ne on ok, mutta tarpeellisia ne eivät ole kuntoliikkujalle. Sykemittarin antamia tietoja ja niiden analysointia ei kuntoliikkuja todellisuudessa tarvitse. Kuntoilu on todellisuudessa yksinkertaista miksi siitä pitää tehdä vaikeaa? Pyäräily on kuntoilu tarkoituksessa yksinkertaista miksi siitäkin pitää tehdä vaikeaa? Huom! kilpaurheilu on eri asia, joten kilpapyöräilykin on eriasia kuin tarkoittamani kuntoliikunta.

Lue lisää

Kokenut kilpaurheilija tuntee kroppansa paremmin, kuin aloitteleva kuntourheilija. Kummalle on siis enemmän hyötyä sykemittarin antamasta tiedosta?

Alkup. Maantiepyöräi kirjoitti:

Kokenut kilpaurheilija tuntee kroppansa paremmin, kuin aloitteleva kuntourheilija. Kummalle on siis enemmän hyötyä sykemittarin antamasta tiedosta?

Kokeneelle kilpaurheilijalle on enemmän hyötyä sykemittarista kuin aloittavalle kuntourheilijalle.

a.s kirjoitti:

Kokeneelle kilpaurheilijalle on enemmän hyötyä sykemittarista kuin aloittavalle kuntourheilijalle.

Mietipä asiaa vielä kerran. Kumpi tuntee kroppansa paremmin?

Alkup. Maantiepyöräi kirjoitti:

Mietipä asiaa vielä kerran. Kumpi tuntee kroppansa paremmin?

Kokenut kilpaurheilija tuntee kroppansa paremmin kuin aloitteleva kuntourjeilija, joten kokeneelle kilpaurheilijalle on hyötyä sykemittarin antamista tiedoista. Kyseisiä tietoja aloitteleva kuntourheilija ei tarvitse muuhunkun kavereille kehuskeluun eli ...

a.s kirjoitti:

Kokenut kilpaurheilija tuntee kroppansa paremmin kuin aloitteleva kuntourjeilija, joten kokeneelle kilpaurheilijalle on hyötyä sykemittarin antamista tiedoista. Kyseisiä tietoja aloitteleva kuntourheilija ei tarvitse muuhunkun kavereille kehuskeluun eli ...

Lue lisää

Lue vastauksesi uudelleen. Johtopäätöksesi on väärä.

Joo, siis ei kirjoitti:

Lue vastauksesi uudelleen. Johtopäätöksesi on väärä.

???

a.s kirjoitti:

???

Lue tuo vasztauksesi uudelleen. Mikä meni pieleen?

Jep. Ja moni ihminen tajuaa lopulta tuon. Aloittaa aktiivisen liikunnan. Aloittaa sen valitetavasti liian kovaa.

Juuri tämän takia päiväkirja ja sykemittari ovat tärkeitä siinä vaiheessa, kun tajuaa liikkuvansa liian vähän. Esimerkiksi Polar tarjoaa tyydyttävän sähköisen treenipäiväkirjan mittarin ostajalle.

Alkuperäinen kysyjä ei ole täsmentänyt tanssin ja kävelyn määrää. Kun nuo laittaa päiväkirjaan muutaman viikon ajalta, saa käsityksen, miten paljon oikeasti liikkuu. Samalla selviää, mitä osuutta kannattaa tukea pyöräilemällä.

Alkup. Maantiepyöräi kirjoitti:

Jep. Ja moni ihminen tajuaa lopulta tuon. Aloittaa aktiivisen liikunnan. Aloittaa sen valitetavasti liian kovaa.

Juuri tämän takia päiväkirja ja sykemittari ovat tärkeitä siinä vaiheessa, kun tajuaa liikkuvansa liian vähän. Esimerkiksi Polar tarjoaa tyydyttävän sähköisen treenipäiväkirjan mittarin ostajalle.

Alkuperäinen kysyjä ei ole täsmentänyt tanssin ja kävelyn määrää. Kun nuo laittaa päiväkirjaan muutaman viikon ajalta, saa käsityksen, miten paljon oikeasti liikkuu. Samalla selviää, mitä osuutta kannattaa tukea pyöräilemällä.

Lue lisää

Normaalisti liikkuvalle sykemittari on turha lelu, enkä näe treenipäiväkirjaakaan tarpeellisena. Useille ihmisille juuri tuollainen varusteluun ja kaikenlaisen suunnitteluun keskittyminen tappaa täysin kiinnostuksen kuntoiluun. Ja sykemittari pikemminkin saa usein treenaamaan liikaa. Jos sykemittarin mukaan treeni on sopivan kova, mutta oman tunteen mukaan vauhtia on liikaa, haistata pitkät sykemittarin lukemalle ja höllennä vauhtia.

Itselläni on sykemittari, mutta se on jäänyt homehtumaan kaappiin, koska tajusin, että siitä on pelkkää harmia. Nuorempana pidin jonkin verran treenipäiväkirjaa, mutta en silloinkaan ymmärtänyt mitä hyötyä siitä oli (koska minua ei kilpaileminen kiinnostanut, eikä oikeastaan edes omat urheilutuloksetkaan) ja oikeastaan vain kirjasin siihen treenit, mutta mitään käyttöä sillä ei ikinä ollut. Menen lenkille, kun minua huvittaa ja menen niin pitkän lenkin kuin minua huvittaa ja viis veisaan, mitä edellisten päivien treenit ovat olleet. Ja päätän lenkin pituuden ja reitin vasta lenkin aikana.

En ymmärrä muutenkaan, miksi kuntoilu pitää tehdä niin vaikeaksi. Jos haluaa kuntoilla, voi aivan hyvin vain kuntoilla ilman mitään tarkempia suunnitelmia ja varusteita ja vain kuunnella omaa kehoaan. Lähes kaikki enemmänkin kuntoilevat eivät mitään sykemittareita tai ihmeellisiä varusteita tai treenipäiväkirjoja tai mitään suunnittelua muutenkaan ole ikinä käyttäneet ja aivan hyvin se on onnistunut. Eikä normaalissa kuntourheilussa ylipäätään ole mitään merkitystä, kuinka kauan on urheillut pk- tai vk-alueella, eikä oikeastaan tarvitse edes tietää mitä nuo asiat tarkoittaa. Kuntourheilussa tärkeintä on hauskuus, ei luvut. Jos kuntoilu olisikin hieman liian kevyttä, ei siitä ole suurempaa haittaa, eihän kuntourheilussa kilpailla ketään vastaan, ei edes itseään vastaan. Tärkeintä on, että ylipäätään kuntoilee ja se on hauskaa. Jos hauskuus katoaa, tuskin kuntoiluakaan jaksaa kovin kauan harrastaa.

Täysin turhia kirjoitti:

Normaalisti liikkuvalle sykemittari on turha lelu, enkä näe treenipäiväkirjaakaan tarpeellisena. Useille ihmisille juuri tuollainen varusteluun ja kaikenlaisen suunnitteluun keskittyminen tappaa täysin kiinnostuksen kuntoiluun. Ja sykemittari pikemminkin saa usein treenaamaan liikaa. Jos sykemittarin mukaan treeni on sopivan kova, mutta oman tunteen mukaan vauhtia on liikaa, haistata pitkät sykemittarin lukemalle ja höllennä vauhtia.

Itselläni on sykemittari, mutta se on jäänyt homehtumaan kaappiin, koska tajusin, että siitä on pelkkää harmia. Nuorempana pidin jonkin verran treenipäiväkirjaa, mutta en silloinkaan ymmärtänyt mitä hyötyä siitä oli (koska minua ei kilpaileminen kiinnostanut, eikä oikeastaan edes omat urheilutuloksetkaan) ja oikeastaan vain kirjasin siihen treenit, mutta mitään käyttöä sillä ei ikinä ollut. Menen lenkille, kun minua huvittaa ja menen niin pitkän lenkin kuin minua huvittaa ja viis veisaan, mitä edellisten päivien treenit ovat olleet. Ja päätän lenkin pituuden ja reitin vasta lenkin aikana.

En ymmärrä muutenkaan, miksi kuntoilu pitää tehdä niin vaikeaksi. Jos haluaa kuntoilla, voi aivan hyvin vain kuntoilla ilman mitään tarkempia suunnitelmia ja varusteita ja vain kuunnella omaa kehoaan. Lähes kaikki enemmänkin kuntoilevat eivät mitään sykemittareita tai ihmeellisiä varusteita tai treenipäiväkirjoja tai mitään suunnittelua muutenkaan ole ikinä käyttäneet ja aivan hyvin se on onnistunut. Eikä normaalissa kuntourheilussa ylipäätään ole mitään merkitystä, kuinka kauan on urheillut pk- tai vk-alueella, eikä oikeastaan tarvitse edes tietää mitä nuo asiat tarkoittaa. Kuntourheilussa tärkeintä on hauskuus, ei luvut. Jos kuntoilu olisikin hieman liian kevyttä, ei siitä ole suurempaa haittaa, eihän kuntourheilussa kilpailla ketään vastaan, ei edes itseään vastaan. Tärkeintä on, että ylipäätään kuntoilee ja se on hauskaa. Jos hauskuus katoaa, tuskin kuntoiluakaan jaksaa kovin kauan harrastaa.

Lue lisää

Minä alleviivaisin tuosta vuodatuksesta tämän kohdan: "En ymmärrä muutenkaan". Siinä kieltämättä kiteytyy tuon vuodatuksen keskeisin ydin.

Normaali ihminen, joka osaa lukea ja pystyy ymmärtämään lukemansa, kykenee myös ymmärtämään parikymppisenä liikunnan teoriaa sen verran, että pystyy tekemään mallin mukaan järkevän ohjelman itselleen. Jos ei osaa lukea tai ei kykene ymmärtämään lukemaansa, on tilanne tietysti toinen.

Kuntoliikunnan keskeisin osa on aloittelijalle riittävä peruskuntoharjoitteiden määrä. Kun innostutaan, on yleisin virhe lähteä liian lujaa ja liian paljon. Unohdetaan niin tärkeät lepopäivät ja vedetään koko ajan täysillä. Sykemittari on hyvä apuväline, se rauhoittaa treenejä. Päiväkirja taas auttaa huomaamaan, jos ei ole riittävästi lepopäiviä.

Alkup. Maantiepyöräi kirjoitti:

Minä alleviivaisin tuosta vuodatuksesta tämän kohdan: "En ymmärrä muutenkaan". Siinä kieltämättä kiteytyy tuon vuodatuksen keskeisin ydin.

Normaali ihminen, joka osaa lukea ja pystyy ymmärtämään lukemansa, kykenee myös ymmärtämään parikymppisenä liikunnan teoriaa sen verran, että pystyy tekemään mallin mukaan järkevän ohjelman itselleen. Jos ei osaa lukea tai ei kykene ymmärtämään lukemaansa, on tilanne tietysti toinen.

Kuntoliikunnan keskeisin osa on aloittelijalle riittävä peruskuntoharjoitteiden määrä. Kun innostutaan, on yleisin virhe lähteä liian lujaa ja liian paljon. Unohdetaan niin tärkeät lepopäivät ja vedetään koko ajan täysillä. Sykemittari on hyvä apuväline, se rauhoittaa treenejä. Päiväkirja taas auttaa huomaamaan, jos ei ole riittävästi lepopäiviä.

Lue lisää

Hysteerisen teoreettinen ajattelu kaikesta tappaa kyllä ilon kaikesta vapaa-ajan toiminnasta. Minä fillaroin 150 km viikossa säässä kuin säässä enkä ole ikinä tuntenut tarvetta millekkään mittareille, liikunnan tuoma hyvä olo on riittänut.

camuli kirjoitti:

Hysteerisen teoreettinen ajattelu kaikesta tappaa kyllä ilon kaikesta vapaa-ajan toiminnasta. Minä fillaroin 150 km viikossa säässä kuin säässä enkä ole ikinä tuntenut tarvetta millekkään mittareille, liikunnan tuoma hyvä olo on riittänut.

Lue lisää

Siinä on iso ero, ajatko tuon 150km yhdtenä päivänä vai joka päivä rapiat 20km. Siinä on myös todella iso ero, millä sykealueella tuon ajat!

Alkup. Maantiepyöräi kirjoitti:

Siinä on iso ero, ajatko tuon 150km yhdtenä päivänä vai joka päivä rapiat 20km. Siinä on myös todella iso ero, millä sykealueella tuon ajat!

Eri asia jos treenaa johonkin tarkoituksella mutta mun kunto on noussut hyvin ilman mittareitakin ja lisäksi säästynyt iso summa matkakuluja.

camuli kirjoitti:

Eri asia jos treenaa johonkin tarkoituksella mutta mun kunto on noussut hyvin ilman mittareitakin ja lisäksi säästynyt iso summa matkakuluja.

Oletko ihan varma? Juuri työmatkaliikunnassa on iso riski, että homma menee överiksi. Ajetaan/juostaan viisi päivää vikossa, eli ei ole riittäviä lepojaksoja. Tutulla reitillä yritetään aina uutta ennätystä, eli ajetaan aivan liian lujaa. Väitän, että sykemittarista ja kuormituksen seurannasta päiväkirjalla on hyötyä juuri työmatkaliikkujille!

Sykemittari sopii pyöräilyssäkin hienosti kuntoliikunnan tason määrittämiseen. Kilpaurheilijat mittaavat suoritustaan pyöräilyssä nykyään tehomittareilla. Halvempia versioita on jo ihan harrastelijasarjoissa ajavilla. Yksi parhaista on suomalaisen Polarin ja ranskalaisen LOOKin yhteistyötä.

http://www.polar.fi/en/about_polar/news/Polar_and_LOOK_launch_together_power_pedals

Jos mennään vähän syvemmälle mittaukseen, niin kotimainen Firstbeat on edelläkävijä juuri kuntourheilijalle sopivassa sykemittauksessa. Sen teknologia varoittaa, jos et palaudu.

http://www.youtube.com/watch?v=YDhCXmIvdo0

Tuollaiset mittarit ja niihin liitetyt palvelut sopivat keski-ikäisille miehille, joilla on nuoriakin enemmän taipumusta unohtaa tarvittava lepo. Kuntoilevalle nuorelle riittää ihan perustieto kehostaan, jonka antaa mikä tahansa sykemittari ja mikä tahansa päiväkirja.

Älypuhelimen käyttö liikuntansa kirjaamiseen on helppoa ja halpaa. Esimerkiksi moniin Nokian puhelimiin saa ohjelmistoja ilmaiseksi tai muutamalla eurolla ja muutamalla kympillä sykevyön. Helppo tapa seurata rasitustasoa, kun liikunta on monipuolista, kuten alkuperäisellä kysyjällä. Liian paljon on yhtä huono juttu kuin liian vähän liikuntaa.

Alkup. Maantiepyöräi kirjoitti:

Oletko ihan varma? Juuri työmatkaliikunnassa on iso riski, että homma menee överiksi. Ajetaan/juostaan viisi päivää vikossa, eli ei ole riittäviä lepojaksoja. Tutulla reitillä yritetään aina uutta ennätystä, eli ajetaan aivan liian lujaa. Väitän, että sykemittarista ja kuormituksen seurannasta päiväkirjalla on hyötyä juuri työmatkaliikkujille!

Sykemittari sopii pyöräilyssäkin hienosti kuntoliikunnan tason määrittämiseen. Kilpaurheilijat mittaavat suoritustaan pyöräilyssä nykyään tehomittareilla. Halvempia versioita on jo ihan harrastelijasarjoissa ajavilla. Yksi parhaista on suomalaisen Polarin ja ranskalaisen LOOKin yhteistyötä.

http://www.polar.fi/en/about_polar/news/Polar_and_LOOK_launch_together_power_pedals

Jos mennään vähän syvemmälle mittaukseen, niin kotimainen Firstbeat on edelläkävijä juuri kuntourheilijalle sopivassa sykemittauksessa. Sen teknologia varoittaa, jos et palaudu.

http://www.youtube.com/watch?v=YDhCXmIvdo0

Tuollaiset mittarit ja niihin liitetyt palvelut sopivat keski-ikäisille miehille, joilla on nuoriakin enemmän taipumusta unohtaa tarvittava lepo. Kuntoilevalle nuorelle riittää ihan perustieto kehostaan, jonka antaa mikä tahansa sykemittari ja mikä tahansa päiväkirja.

Älypuhelimen käyttö liikuntansa kirjaamiseen on helppoa ja halpaa. Esimerkiksi moniin Nokian puhelimiin saa ohjelmistoja ilmaiseksi tai muutamalla eurolla ja muutamalla kympillä sykevyön. Helppo tapa seurata rasitustasoa, kun liikunta on monipuolista, kuten alkuperäisellä kysyjällä. Liian paljon on yhtä huono juttu kuin liian vähän liikuntaa.

Lue lisää

Mulla toi matka-aika on aika vakiintunut ja kuormitus tuntuu ihan sopivalta eli tältä pohjalta en oikein mittaria kaipaile. Hyötykuntoilu on mun juttu, mua ei saisi kirveelläkään kuntosalille kuntopyöräilemään.

camuli kirjoitti:

Mulla toi matka-aika on aika vakiintunut ja kuormitus tuntuu ihan sopivalta eli tältä pohjalta en oikein mittaria kaipaile. Hyötykuntoilu on mun juttu, mua ei saisi kirveelläkään kuntosalille kuntopyöräilemään.

Lue lisää

Hei Camuli

Ihan varmasti hyödyllistä liikkua työmatkalla. Itse käytän sykemittaria säännölisen epäsäännöllisesti juuri sen takia, etten aja liian kovaa. :) Aika moni paljonkin liikkunut työkaverini on sanonut, että mittari tasoittaa kummasti vauhtia. :D

Kokeile ja seuraa tuloksia hetken aikaa. ;) Voit yllättyä.

Jonkun verran liikunnasta noin yleisesti myös teoriassa ymmärtävänä tiedän, mitkä ovat yleisimmät virheet. Normaali valistunut nuori kykenee käsittelemään liikuntaa myös teoreettisella tasolla. Jos liikkuu vain fiilispohjalta, menee yleensä joko yli tai ali.

Kuntoliikunnassa on tavoitteellisuus hyvä motivaattori. On kyse sitten tanssi- tai pyöräilytapahtumasta vuoden kohokohtana. Ilahduttavan paljon olen mm. itse nähnyt nuoria kuntoajoissa.

Akilleenkantapää on tällä hetkellä koululaitos. Terveystieto, jonka pitäisi tuottaa oppilaalle ymmärrys kuntoliikunnan perusteista, on täysin ala-arvoinen oppisisällöltään.

Alkup. Maantiepyöräi kirjoitti:

Jonkun verran liikunnasta noin yleisesti myös teoriassa ymmärtävänä tiedän, mitkä ovat yleisimmät virheet. Normaali valistunut nuori kykenee käsittelemään liikuntaa myös teoreettisella tasolla. Jos liikkuu vain fiilispohjalta, menee yleensä joko yli tai ali.

Kuntoliikunnassa on tavoitteellisuus hyvä motivaattori. On kyse sitten tanssi- tai pyöräilytapahtumasta vuoden kohokohtana. Ilahduttavan paljon olen mm. itse nähnyt nuoria kuntoajoissa.

Akilleenkantapää on tällä hetkellä koululaitos. Terveystieto, jonka pitäisi tuottaa oppilaalle ymmärrys kuntoliikunnan perusteista, on täysin ala-arvoinen oppisisällöltään.

Lue lisää

..Ja jos näitä asioita lähestytään kuivan teoreettisesti niin syntyy monelle hylkimisreaktio. Jos heti lyödään tiskiin sykkeet ja päiväkirjat niin tulee pakkopullan maku. Mitä pyöräilyyn tulee niin ainakin vielä mun ikäluokka fiksaili fillareita kellareissa ihan senkin takia että joku kulkuneuvo piti saada alle.. kas siinä motivaattoria.

Sopivasti hikeä ja hengästymistä plus ruokavalio: kalaa, ruisleipää, runsaasti kasviksia ja hedelmiä.

Näillä eväillä kirjoitti:

Sopivasti hikeä ja hengästymistä plus ruokavalio: kalaa, ruisleipää, runsaasti kasviksia ja hedelmiä.

Riittävästi ruokaa, riittävästi liikuntaa on tietysti kaiken perusta. Mutta jos liikuntaa on joka päivä, ilman palautumista, ei ole tehokasta eikä edes kovin terveellistä.

Tutkijoiden suositus nuorille 13 - 18 vuotialille on muuten 1 - 2 tuntia päivässä.

http://www.ukkinstituutti.fi/ammattilaisille/terveysliikuntasuositukset/lasten_ja_nuorten_liikuntasuositukset

Minusta suositus on aika kova, jos sen ottaa kirjaimellisesti eikä pidä palauttavia päiviä. Kun lukuja katsoo tarkemmin, löytyy niistäkin ihan normaali jaksotus erilaisille treeneille.

Minä olen 56-vuotias mies ja pyöräilen vuodessa 6 000-8 000km. Minusta alle tuhannen kilometrin pyöräily ainoana liikuntasuoritteena vuodessa ei ole riittävä kenellekään. Pyöräilykauteni vaihtelee talven pituuden mukaan 8-12 kuukauteen. Lumien ja liukkaiden kelien aikana kävelen 5-10km:n lenkkejä joka päivä hyötyliikunta mukaanluettuna. Hyötyliikunta on hyvin tärkeä osa koko liikuntasuoritteesta etenkin talviaikaan. Vältän hissien ja rullaportaiden käyttöä, sillä juuri portaiden nousu on todella tehokasta liikuntaa enkä muutenkaan laske askeleitani!

ripax kirjoitti:

Minä olen 56-vuotias mies ja pyöräilen vuodessa 6 000-8 000km. Minusta alle tuhannen kilometrin pyöräily ainoana liikuntasuoritteena vuodessa ei ole riittävä kenellekään. Pyöräilykauteni vaihtelee talven pituuden mukaan 8-12 kuukauteen. Lumien ja liukkaiden kelien aikana kävelen 5-10km:n lenkkejä joka päivä hyötyliikunta mukaanluettuna. Hyötyliikunta on hyvin tärkeä osa koko liikuntasuoritteesta etenkin talviaikaan. Vältän hissien ja rullaportaiden käyttöä, sillä juuri portaiden nousu on todella tehokasta liikuntaa enkä muutenkaan laske askeleitani!

Lue lisää

Tuossa mennään toiseen ääripäähän. Tulet varmaan sairaaksi, jos et pääse kahteen päivään jollekin lenkille. Ei ole ihan tervettä tuokaan.