kasvaa, metsikkö valtaa alaa, talvellakin sen oksissa sama sointi, ikävä luoksesi, tuntea sinut sylissäni ja miten sydän huutaa - ihossani on sen kaiku.
Kaipuun puu
rakkautesi jano
10241
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
voi miten kaunis teksti,hyvin koskettavaa.Kiitos!
Raivaa tuo metsikkö sanasi miekalla,tunkeudu läpi ikävän usvasta..hänen luokseen. Tee se ennenkuin talven pakkashuurut oksista haipuu, päljon ennen kevään airuita. Jos vain haluat hänet syliisi, haluat sydämeesi rauhan..kuuntele hetki hiljaa....kuinka kaikuun vastaa toisen ihon kaipuu.
Olen niin hyödytön, hyödytön ilman sinua, rakkaani. En jaksa keskittyä, kaikki jää, haluan uneksia tieni luoksesi ja rakastaa, RAKASTAA!
Olen niin turhautunut askartelemaan elämäni parissa, kun palan vain halusta päästä lähellesi, saada sinut takaisin. Kun et vain olisi toisen oma ja saisin osoittaa tämän kaiken hehkun sinulle, repiä pois tämän tyyneyden maskin ja näyttää todellisen sisimmän luontoni, tulen joka ei sammu. Ilman sinua elämäni on harmaata, katkeavaa asetaattia.
Olen aina sinun...... ;)
En ymmärrä. Jos sinulla on noin upeita ajatuksia, miksei se rakkaasi kelpuuta sinua..? Kukapa ei haluaisi kokea tuollaista roihua? Eksääsikö kaipaat?
Niin se vaan joskus menee. Tilanteet ovat liian monimutkaisia ja vaikeita, ajoitus ei ole kohdillaan, tulee väärinkäsityksiä, asiat lähtevät käsistä, kaikki menee päin honkia ja pitkän ajan kuluttuakin huomaat kaipaavasi ja ajattelevasi vain sitä yhtä tiettyä ihmistä, eikä kenenkään toisen seura tunnu samalta.
Jos ihmissuhteet ja rakkaus olisivat helppoja, niin näillä palstoilla olisi huomattavan paljon vähemmän kävijöitä.
Niin samaa mieltä.
Janoissaan (rakkaudenko?) täällä raataa.... :)
Auttaisiko siihen kahvi tai vesi..... veisikö se tunteen pois...? Mene ja tiedä.
Kahvi ei ainakaan auta, sillä se vain tuo mieleen yhteiset kaffehetket.
Vain koukuttajan seurasta on apua koukkuun jääneelle, ja oireita lievittää täällä huutelu kylmää viimaa vasten. Dementia vapauttaa sitten viimeistään, jos ei sitä ennen viikatemies armahda. Uusi rakkauskaan ei ole patenttiratkaisu. Mutta c'est la vie. Jos ei voita rakkaudessa, niin ehkä sitten lotossa.
Runo vaikutti. En yleensä viehäty korupuheista tai edes rakkaudesta, koska puheet unohtuvat ja rakkaus on illuusio. On kaunista lukea, kun joku puhuu rakkaastaan kaipaavasti. Jos minä olisin runojen kohde, en ajattelisi näin kyynisesti, sillä olisi rakkaudesta ylitsevuotava...
Koukuttaja on laitettava sitten siihen koukkuun.
Olisin lottomiljönääri moneen kertaan jos kaikki outoudet mitä elämässäni on sattunut laskettaisiin.