Ensin saa pelätä että ei tule raskaaksi, sen jälkeen saa pelätä keskenmenoa.
Sitten pelko kasvaa ja saa pelätä sikiön kasvun ja terveyden puolesta.
Saa pelätä että kuristuuko se napanuoraan ja nytkö on jokin hätä, kun sikiö ei liiku.
Saa pelätä että synnytys ei mene hyvin ja mitä vielä...
Sitten kun näistä on päästy, pelko siitä, että hengittääkö vauva ja mitäs kaikkea niitä pelkoja nyt raskauteen liittyykin...
Eli itselläni ainakin aivan järjetön pelko etenkin siitä, että vauva kuolee kohtuun ja jo pientä pelkoa siitä, että tapahtuu kätkytkuolema. Onhan se oma mieli pelkoa täynnä ja toiveita siitä, että kaikki menisi hyvin. Välillä sitä ajattelee, että kun raskausajan olen päässyt suht helpolla, niin kyllä vielä jotain ongelmia tulee..
Haluaisin keskustelua siitä, että miten selvitä peloista ilman, että antaa niille valtaa ja kaikkea keskustelua ja mielipiteitä raskauteen liittyen. Itse menossa esikoisen odotuksessa viikolla 29.
Sitten pelko kasvaa ja saa pelätä sikiön kasvun ja terveyden puolesta.
Saa pelätä että kuristuuko se napanuoraan ja nytkö on jokin hätä, kun sikiö ei liiku.
Saa pelätä että synnytys ei mene hyvin ja mitä vielä...
Sitten kun näistä on päästy, pelko siitä, että hengittääkö vauva ja mitäs kaikkea niitä pelkoja nyt raskauteen liittyykin...
Eli itselläni ainakin aivan järjetön pelko etenkin siitä, että vauva kuolee kohtuun ja jo pientä pelkoa siitä, että tapahtuu kätkytkuolema. Onhan se oma mieli pelkoa täynnä ja toiveita siitä, että kaikki menisi hyvin. Välillä sitä ajattelee, että kun raskausajan olen päässyt suht helpolla, niin kyllä vielä jotain ongelmia tulee..
Haluaisin keskustelua siitä, että miten selvitä peloista ilman, että antaa niille valtaa ja kaikkea keskustelua ja mielipiteitä raskauteen liittyen. Itse menossa esikoisen odotuksessa viikolla 29.
Vastaukset 3
Vanhimmat
On aivan normaalia että pelkää raskauden aikana vaikka mitä ja miettii vaikka mitä.... Mutta minulle on kerrottu näin että äidin mieli vaikuttaa lapseenkin... Kannattaisi ajatella positiivisesti ja nauttia siitä mikä on tulossa... Ja jos ultrassa on todettu olevan kaikki hyvin niin tuskin minä turhia miettisin... uskon että raskaus aikasi menee loppuun asti hyvin ja saat ihanan pienen vauvan.... Toivottavasti pääset ikävistä ajatuksistasi pois... Kannattaisi keksiä jotain muuta ajateltavaa tai tehtävää niin ei murehtisi asiaa niin usein!
Voimia! :)
Tuttu tunne, ihan samoja tuntemuksia kuin aloittajalla. Itselläni on raskausviikkoja 19. Aina on mahdollista, että jotakin sattuu. Ei ole itsestäänselvää raskautua ja kuitenkin lapsen voi menettää. Ajattelen, että realistinen suhtautuminen tulevaan on iha hyvä, sillä jos jotakin sattuu, niin pettymykset voivat olla todella kovat. Itse suhtaudun nöyryydellä raskauteen, joka oli suunnittelematon. Elämässä pitää ottaa vastaan se mikä tulee.
Pelko ei ole realistista, vaan irrationaalista. Pelko on toki normaali tunne, mutta jos se varjostaa raskautta, olisi ehkä hyvä käydä juttelemassa asiasta ammattilaisen kanssa.
Itsekin olen kokenut pelkotiloja raskauden suhteen, mutta ne ovat menneet ohi, kun olen käsitellyt ne. Tähän "helppoon" olotilaan päästäkseni olen joutunut oivaltamaan, että MINÄ en voi sille mitään, jos raskaus keskeytyy ja piste. Tokikin koetan elää terveellisesti ja luoda vauvalle mahdollisimman hyvät kasvuolosuhteet, mutta kaikki mikä sen yli - en voi niille mitään ja ne niille joille en voi mitään, nille en vain voi mitään ja piste. näinpä niiden murehtiminenkin on turhaa. Jos jotain käy, niin surra voi sitten.
Minä en osaa luoda uutta ihmisen alkua enkä voi tietää mitä sikiö milloinkin tarvitsee, joten jätän sen tehtävän mieluusti keholleni ja teen sen mitä minun "hommiini" kuuluu, eli kuuntelen kehoani -positiivisessa mielessä: jos jalkoja turvottaa, lähden liikkeelle. Jos selkää kivistää, teen sille jotain, jos tekee mieli kurkkua, menen ja syön kurkkua.
Aikaisemmin käyty vakava sairastuminen (ja pari muutakin vakavaa tapahtumaa) jo opetti ottamaan sen hetken, missä nyt eletään ja opin silloin luopumaan siitä, että yrittäisin kontrolloida kehoani ja annoin kehoni tehdä sen mitä sen pitää.
(uskon peloissa olevan kyse siitäkin, että henkilö yrittää kontrolloida liikaa, kun kuvittelee tietävänsä miten asian tulisi mennä. Kun asia ei sitten mene oman kuvitelman mukaan, tulee ahdistus ja pelko tuntemattoman edessä)