KRP:lle hatunnosto
22.12.2011 20:29 Arto Lehkamo
ilmoita asiaton viesti
On eräs ammattikunta jota arvostan tavattomasti. He ovat keskusrikospoliisin tutkijat. Poliiseja on moneen lähtöön ja joskus on tullut jollekin kiukuteltuakin typerän ( minun mielestäni siis ) liikennesakon takia. Juice Leskinenkään ei kovin paljoa poliiseista pitänyt; omistihan hän jopa pari lauluakin heille; mm. pilvee pilvee ja poliisikouluun.
Harrastan rikoshistoriaa ja tämän sekä erään muun syyn takia olen ollut pari kertaa viime vuosien aikana KRP:n tiloissa jututamassa heidän huippututkijoitaan ja voin sanoa, että siinä on ammattikunta jolle todella nostan hattua. AL Pacinoa lainatakseni: "rikospoliisin ammatti on viheliäinen; saat kuunnella kahdeksan tuntia päivässä pelkkiä valheita: en se minä ollut....se oli joku toinen * Tämä varmaan alkaa pidemmän päälle jurppia toden teolla ja herääkin kysymys: kuka sellaista jaksaa - vieläpä pienellä palkalla?
Suomessa murha ei vanhene koskaan ja se on hyvä asia. Toisaalta se kuormittaa KRP:n tutkijoita, sillä heillä on periaatteellinen tutkintavelvollisuus vanhoihinkin tapauksiin. Mm. Bodom-järven kolmoismurha vuodelta 1960 on periytynyt tutkijalta toiselle vuosikymmenten saatossa ja materiaalia on parin suuren arkistokaapin verran. Kuulustelupöytäkirjoja, ilmiantoja, tutkintapyyyntöjä, unia, näkyjä, vihjeitä ja tunnustuksiakin. Ja se teltta! Tosin murhassa pelkkä tunnustus ei riitä, vaan tunnustuksen pitää olla lainjassa teknisen tutkinnan kanssa. Esim. Bodomin tunnusti heti tuoreeltaan kymmenen ihmistä joista pari jouduttiin kuskaamaan valkotakkisten setien luokse heti kättelyssä. Oikea tekijä ei ollut tunnustajien joukossa. Tuohon aikaan poliisi lörpötteli liian laveasti murhan yksityiskohtia lehdistölle ja tästä oli etua mahdolliselle väärälle tunnustajalle ja haittaa tutkijoille. Mutta nykyään on toisin: poliisi on hyvin vaitonainen murhan yksityiskohdista ja kun heillä on oikea tekijä edessään ja hän sanoo jotain sellaista minkä vain KRP:n tutkija ja tekijä tietävät, on prosessi siitä eteenpäin paljon helpompaa. Sen tiedän, että esim. Bodomissa poliisilla on jotain sellaista mitä ei ole vuodettu lehdistölle ja jonka vain tutkija ja tekijä tietävät. On siis pieni ihme, että tällainen detalji löytyy, ottaen huomioon sen, että tuon ajan tiedotus oli edellämainittua "lörpöttelyä."
Jos normaali rikospoliisi ei kykene juttua selvittämään kohtuuajassa, siirtyy asia KRP:lle ja he laittavat oman tutkijansa asialle. Näin kävi mm. Ulvilan tapauksessa ja monessa muussa vastaavassa. Vaikka Suomessa on erittäin korkea henkirikosten selvittämisprosentti, on silti selvittämättömiä tapauksia jokaiselta viime vuosikymmeneltä aina viime vuosisadan alkuun asti. Tunnetuimpia avoimia tapauksia on Kyllikki Saaren tapaus vuodelta 1953. Tunnettu avoin keissi on myös Susanne Lindholmin tapaus vuodelta 1976. Kuvankaunis lentokenttävirkailija joutui raiskatuksi ja tapetuksi oman asuintalonsa kellarissa palatessaan hotelli Hesperian yökerhosta kävellen kotiinsa, eräänä kauniina kesäyönä.
Mutta on viime vuosina muutama vanha tapaus selvinnytkin: nyt viimeksi selvisi Raija Juutilan tapaus 18 vuoden takaa.
Vanhan murha selvittäminen on tarkkaa palapeliä, jossa palaset on rakennettava hyvin huolella, jotta näyttö pitää aina oikeuteen asti. Raijan tapauksessa ruumiin löytyminen silloisen aviomiehen omistaman teollisuuskiinteistön pihalta sinetöi koko jutun ja häkki heilahtaa murhaajallle takuuvarmasti. Murhassa on oleellinen seikka motiivi: kauna, katkeruus, viha, kateus, rahanhimo....siinä muutama yleisimmistä. Myös riittävävan raa'alla tavalla tehty tappo luokitellaan murhaksi. Lisäksi vaaditaan tilaisuus itse tekoon. Tekijä sensijaan koettaa hankkia itselleen epätoivoisesti alibia, jotta välttyisi vankilalta. Toisin kuin amerikkalaisissa jännäreissä, Suomessa epäillyllä ei ole velvollisuutta osoittaa syyttömyyttään, vaan poliisilla on velvoite osoittaa syyllisyys. Joskus siinä on todella paljon tekemistä, sillä tunnettu tosiasiahan on, että esim. liivimiehet tuppaavat olemaan kovin harvasanaisia kuulustelutilanteissa.
Itse selvittelin aikoinani harraastusmielessä Bodom -järven kolmoismurhaa ennen kuin se ketään kiinnosti. Keissi oli täysin unohdettu jopa lehdistön taholta. Nettiin ilmaantui kuitenkin minun lisäkseni muutaman kymmenen "amatöörinuuskijan" verkosto ja muutama nettisaittikin perustettiin tämän asian ympärille. Jos jaksan joulunpyhinä kirjoittaa vapaavuoroon blogin "murhaajan haastattelu" niin siinä voin hieman kertoa eräästä erittäin mielenkiintoisesta Bodomin epäillystä, joka on suurelle yleisölle täysin tuntematon, mutta jota poliisi piti kaikken potentiaalisimpana tekijänä ennenkuin Nils Gustafsson pidätettiin. Sain tämän erittäin mielenkiintoisen henkilön kamerani eteen eräällä syrjäisellä, liki hylätyllä talolla keskellä ei mitään, eräänä synkkänä päivänä jokunen vuosi sitten......
http://artolehkamo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/92091-krplle-hatunnosto
22.12.2011 20:29 Arto Lehkamo
ilmoita asiaton viesti
On eräs ammattikunta jota arvostan tavattomasti. He ovat keskusrikospoliisin tutkijat. Poliiseja on moneen lähtöön ja joskus on tullut jollekin kiukuteltuakin typerän ( minun mielestäni siis ) liikennesakon takia. Juice Leskinenkään ei kovin paljoa poliiseista pitänyt; omistihan hän jopa pari lauluakin heille; mm. pilvee pilvee ja poliisikouluun.
Harrastan rikoshistoriaa ja tämän sekä erään muun syyn takia olen ollut pari kertaa viime vuosien aikana KRP:n tiloissa jututamassa heidän huippututkijoitaan ja voin sanoa, että siinä on ammattikunta jolle todella nostan hattua. AL Pacinoa lainatakseni: "rikospoliisin ammatti on viheliäinen; saat kuunnella kahdeksan tuntia päivässä pelkkiä valheita: en se minä ollut....se oli joku toinen * Tämä varmaan alkaa pidemmän päälle jurppia toden teolla ja herääkin kysymys: kuka sellaista jaksaa - vieläpä pienellä palkalla?
Suomessa murha ei vanhene koskaan ja se on hyvä asia. Toisaalta se kuormittaa KRP:n tutkijoita, sillä heillä on periaatteellinen tutkintavelvollisuus vanhoihinkin tapauksiin. Mm. Bodom-järven kolmoismurha vuodelta 1960 on periytynyt tutkijalta toiselle vuosikymmenten saatossa ja materiaalia on parin suuren arkistokaapin verran. Kuulustelupöytäkirjoja, ilmiantoja, tutkintapyyyntöjä, unia, näkyjä, vihjeitä ja tunnustuksiakin. Ja se teltta! Tosin murhassa pelkkä tunnustus ei riitä, vaan tunnustuksen pitää olla lainjassa teknisen tutkinnan kanssa. Esim. Bodomin tunnusti heti tuoreeltaan kymmenen ihmistä joista pari jouduttiin kuskaamaan valkotakkisten setien luokse heti kättelyssä. Oikea tekijä ei ollut tunnustajien joukossa. Tuohon aikaan poliisi lörpötteli liian laveasti murhan yksityiskohtia lehdistölle ja tästä oli etua mahdolliselle väärälle tunnustajalle ja haittaa tutkijoille. Mutta nykyään on toisin: poliisi on hyvin vaitonainen murhan yksityiskohdista ja kun heillä on oikea tekijä edessään ja hän sanoo jotain sellaista minkä vain KRP:n tutkija ja tekijä tietävät, on prosessi siitä eteenpäin paljon helpompaa. Sen tiedän, että esim. Bodomissa poliisilla on jotain sellaista mitä ei ole vuodettu lehdistölle ja jonka vain tutkija ja tekijä tietävät. On siis pieni ihme, että tällainen detalji löytyy, ottaen huomioon sen, että tuon ajan tiedotus oli edellämainittua "lörpöttelyä."
Jos normaali rikospoliisi ei kykene juttua selvittämään kohtuuajassa, siirtyy asia KRP:lle ja he laittavat oman tutkijansa asialle. Näin kävi mm. Ulvilan tapauksessa ja monessa muussa vastaavassa. Vaikka Suomessa on erittäin korkea henkirikosten selvittämisprosentti, on silti selvittämättömiä tapauksia jokaiselta viime vuosikymmeneltä aina viime vuosisadan alkuun asti. Tunnetuimpia avoimia tapauksia on Kyllikki Saaren tapaus vuodelta 1953. Tunnettu avoin keissi on myös Susanne Lindholmin tapaus vuodelta 1976. Kuvankaunis lentokenttävirkailija joutui raiskatuksi ja tapetuksi oman asuintalonsa kellarissa palatessaan hotelli Hesperian yökerhosta kävellen kotiinsa, eräänä kauniina kesäyönä.
Mutta on viime vuosina muutama vanha tapaus selvinnytkin: nyt viimeksi selvisi Raija Juutilan tapaus 18 vuoden takaa.
Vanhan murha selvittäminen on tarkkaa palapeliä, jossa palaset on rakennettava hyvin huolella, jotta näyttö pitää aina oikeuteen asti. Raijan tapauksessa ruumiin löytyminen silloisen aviomiehen omistaman teollisuuskiinteistön pihalta sinetöi koko jutun ja häkki heilahtaa murhaajallle takuuvarmasti. Murhassa on oleellinen seikka motiivi: kauna, katkeruus, viha, kateus, rahanhimo....siinä muutama yleisimmistä. Myös riittävävan raa'alla tavalla tehty tappo luokitellaan murhaksi. Lisäksi vaaditaan tilaisuus itse tekoon. Tekijä sensijaan koettaa hankkia itselleen epätoivoisesti alibia, jotta välttyisi vankilalta. Toisin kuin amerikkalaisissa jännäreissä, Suomessa epäillyllä ei ole velvollisuutta osoittaa syyttömyyttään, vaan poliisilla on velvoite osoittaa syyllisyys. Joskus siinä on todella paljon tekemistä, sillä tunnettu tosiasiahan on, että esim. liivimiehet tuppaavat olemaan kovin harvasanaisia kuulustelutilanteissa.
Itse selvittelin aikoinani harraastusmielessä Bodom -järven kolmoismurhaa ennen kuin se ketään kiinnosti. Keissi oli täysin unohdettu jopa lehdistön taholta. Nettiin ilmaantui kuitenkin minun lisäkseni muutaman kymmenen "amatöörinuuskijan" verkosto ja muutama nettisaittikin perustettiin tämän asian ympärille. Jos jaksan joulunpyhinä kirjoittaa vapaavuoroon blogin "murhaajan haastattelu" niin siinä voin hieman kertoa eräästä erittäin mielenkiintoisesta Bodomin epäillystä, joka on suurelle yleisölle täysin tuntematon, mutta jota poliisi piti kaikken potentiaalisimpana tekijänä ennenkuin Nils Gustafsson pidätettiin. Sain tämän erittäin mielenkiintoisen henkilön kamerani eteen eräällä syrjäisellä, liki hylätyllä talolla keskellä ei mitään, eräänä synkkänä päivänä jokunen vuosi sitten......
http://artolehkamo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/92091-krplle-hatunnosto
Vastaukset 19
Vanhimmat
Eiköhän Hintriika-nimimerkki tuon Bodom-keskustelun avannut Klakissa 2000 ?
Tämä mielikuva minulla on.
Mikä äijä toi epäilty sitten oli? Se porilainen vai?
taitaa ollaitte tuominen.Totuus kuitenkin se että millä tavalla poliisi on näihin muutamiin rikoksiin yrittänyt "tehdä" syyllistä tekee poliisista ala-arvoisen roiston
..."murhaajan haastattelu" niin siinä voin hieman kertoa eräästä erittäin mielenkiintoisesta Bodomin epäillystä, joka on suurelle yleisölle täysin tuntematon, mutta jota poliisi piti kaikken potentiaalisimpana tekijänä ennenkuin Nils Gustafsson pidätettiin...
Eli??
Poliisihan on kertonut kaikkien epäiltyjen nimet. Joku vaan yrittää päteä tai viedä huomion Nissestä.
Taitaa olla sama mies, josta mainittiin "Ei vanhene koskaan" ohjelmassa.
Kyllä tällainen henkilö on ollut olemassa - ja on mahdollisesti vieläkin elossa. Hän oli erään KRP:n silloisen Bodom-tutkijan ykkösepäilty. Sittemmin juttu siirtyi Tuomiselle ja Tuominen nosti Nissen liki ainoaksi epäillyksi.
oli joku joka sai alibin kertomalla olleensa sisarensa luona.Sisarta ei löydetty väestökirjanpidosta mutta eihä se alibia heikentänyt
Kuka tämä epäilty on?
Olisiko ollut tämä "kulkuri Lonka". Hänestä osaisi kertoa Muuralan palstan veteraaneihin kuulunut nimim. Kekkonen. Lonka oli pitkään poliisin suurimpia epäiltyjä.
Olen kuullut tuosta Lonkasta.Gyllström ja Assmann ovat kuitenkin edelleen parhaat tekijäehdokkaat.
Ei ollut Lonka. Kekkonen tietää ketä tarkoitan, mutta hän itse ei tätä henkilöä saanut selville. Tosin en itsekään häntä keksinyt vaan eräs "amatöörinuuskija" antoi hieman vihiä ja selvittipä jopa asuinpaikankin.
Tämä henkilö on nk. "fyysisen vamman mies." Alan jermut kyllä tietävät.....
Mutta ainoaa syytettyä ei tarvinnut keksiä.
joku piti keksiä sijaissyylliseksi kun murhaaja on ollut kylmäpotilaana jo kymmeniä vuosia.
MINÄ NE TAPOIN!!!!!!!!!!!!!!!
ei assi ei gylle
vaan NISSE
ei nisse
vaan GYLLE
NISSE
vai sittenkin Häkkisen CISSE?
:))) ja Remu rumpalina ja Albert vainaa kahvassa :)))