Miehelläni on edellisestä suhteesta kertynyt huikea velka maksamattomia elatuapuja. Jos lapsia tekee niin tokihan täytyy vastuu kantaa, ei siinä mitään.
Entinen puoliso on todella hakala neuvottelemaan mistään. Mies on ollut työttömänä ja olemme eläneet minun palkallani. En tiennyt pitkään aikaan hänen elatusasioistaan, luulin niiden olevan kunnossa, koska niistä ei puhuttu.
Asian tultua julki, olen itsekin ollut järkyttynyt, miten pystyy velkansa hoitamaan. Puolisona olen tietysti yrittänyt auttaa kaikella mahdollisella tavalla, neuvomalla sen mitä osaa ja auttamalla konkreettisesti. Yrittänyt tukea henkisesti, tsempata. Mutta ei mies on vetäytynyt kuoreensa, on ahdistunut. Eipä sitä voi väkisin ketään auttaa jos toinen ei halua. Oma parisuhde on ihan rempallaan, koska mies purkaa omaa pahaa oloaan tietysti minuun, eli olen hänen sylkykuppinsa. Joskus huokailee ja tuskailee ja myöntää että inhoaa itseään sellaisena ja pelkää että suhteemme loppuu. On paljon poissa kotoa, enkä todellakaan tiedä missä aikaan viettelee. Meillä on kuitenkin omatkin lapset hoidettavana.
Olen keskittynyt omaan elämääni ja lapsiini. Paras vaihtoehto on varmaan olla ihan vaan hiljaa ja antaa toiselle aikaa, puhuu kun puhuu, pyytää apua jos pyyttää apua. Mutten loputtomiin jaksa katsella toisen kettuilua. Minähän en ole syyllinen hänen ja ex:n välisiin rahasotkuihin (luojalle kiitos) enkä myöskään ole vastuussa eihän lapsia koskeviin ongelmiinsa.
Rahahuolien lisäksi on ongelmana se, että entinen ei anna lapsia meidän kotiimme. Mies on todella väsynyt tappelemaan jokaisesta asiasta mikä koskee lapsia. Itse olen ollut neutraali ja on saanut olla lastensa kanssa exän luona, vaikka se himan mieltä kaivertaakin. En ole riidellyt, en ole asettanut mitään ehtoja. Olen antunut vapaat kädet tehdä mitä tekee.
On se sitten kumma kun yrittää parhaansa tukea ja ymmärtää niin itsehän siitä sitten kärsii.
Puolisoiden tulee tukea toisiaan, enkä halua antaa periksi, mutta kohta on varmaan pakko kun en enää jaksa olla kaikkien sylkykuppina.
Entinen puoliso on todella hakala neuvottelemaan mistään. Mies on ollut työttömänä ja olemme eläneet minun palkallani. En tiennyt pitkään aikaan hänen elatusasioistaan, luulin niiden olevan kunnossa, koska niistä ei puhuttu.
Asian tultua julki, olen itsekin ollut järkyttynyt, miten pystyy velkansa hoitamaan. Puolisona olen tietysti yrittänyt auttaa kaikella mahdollisella tavalla, neuvomalla sen mitä osaa ja auttamalla konkreettisesti. Yrittänyt tukea henkisesti, tsempata. Mutta ei mies on vetäytynyt kuoreensa, on ahdistunut. Eipä sitä voi väkisin ketään auttaa jos toinen ei halua. Oma parisuhde on ihan rempallaan, koska mies purkaa omaa pahaa oloaan tietysti minuun, eli olen hänen sylkykuppinsa. Joskus huokailee ja tuskailee ja myöntää että inhoaa itseään sellaisena ja pelkää että suhteemme loppuu. On paljon poissa kotoa, enkä todellakaan tiedä missä aikaan viettelee. Meillä on kuitenkin omatkin lapset hoidettavana.
Olen keskittynyt omaan elämääni ja lapsiini. Paras vaihtoehto on varmaan olla ihan vaan hiljaa ja antaa toiselle aikaa, puhuu kun puhuu, pyytää apua jos pyyttää apua. Mutten loputtomiin jaksa katsella toisen kettuilua. Minähän en ole syyllinen hänen ja ex:n välisiin rahasotkuihin (luojalle kiitos) enkä myöskään ole vastuussa eihän lapsia koskeviin ongelmiinsa.
Rahahuolien lisäksi on ongelmana se, että entinen ei anna lapsia meidän kotiimme. Mies on todella väsynyt tappelemaan jokaisesta asiasta mikä koskee lapsia. Itse olen ollut neutraali ja on saanut olla lastensa kanssa exän luona, vaikka se himan mieltä kaivertaakin. En ole riidellyt, en ole asettanut mitään ehtoja. Olen antunut vapaat kädet tehdä mitä tekee.
On se sitten kumma kun yrittää parhaansa tukea ja ymmärtää niin itsehän siitä sitten kärsii.
Puolisoiden tulee tukea toisiaan, enkä halua antaa periksi, mutta kohta on varmaan pakko kun en enää jaksa olla kaikkien sylkykuppina.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Niin, asia on juuri niin kuin sanoit. Miehellä on omat asiat nämä joihin et voi puuttua.
Mutta.
Mies on selvästi masentunut ja ahdistunut. Joten siihen kannattaa kyllä kiinnittää huomiota. Ja sinun itsesi pitää itsestäsi huolta, se on masentuneen läheisen tärkein tehtävä.
Jos haluat auttaa niin etsi paikkakuntasi mielenterveystoimiston sekä lastenvalvojan yhteystiedot ja jätä pöydälle. Nimittäin aivan selvästi miehesi tarvitsee apua. Avun hakeminen on hänen aikuisen ihmisen omalla vastuulla.
Kerro terveiset että paskakuopasta on muutkin nousseet, siellä on tikapuut mutta niitä ei näe ennen kuin hakee apua heiltä joilla on tarjota jotakin kongreettista.
Tuo oli päivä paras, kiitos viimeisestä kaneetistasi.
Ihan vaan tiedoksi, että eipä suhde ole kovin vakaalla pohjalla, jos noin iso asia on pidetty salassa ja varsinkin, jos paskaa latelee sinun niskaasi, niin itse tuossa tilanteessa olisin enemmän kuin huolissani. Eli luistanut ealtusmaksuista kaikin keinoin...vai onko jatkuvasti ollut työttömänä?
Sinähän et ole vastuussa noihin velkoihin, joten asia ei kuuluu sinulle ollenkaan, vaikka yhdessä elättekin. Se ei ole sinun velkaasi, henkistä tukea voi antaa, mutta jos herra ei kykene sitä vastaanottamaan, niin kykenekö mitään muutakaan jakamaan kanssasi. oletko vain "laastari" ja itsetunnonpaikkaaja, elättääkö sinulla itsensä?
Hakeeko sääliä ja ymmärrystä, jota kumminkaan ei pysty vastaanottamaan, johan olet aikamoiseen liemeen itsesi saattanut. Lähtisin tuossa tilanteessa äkkiä erilleen!