kaikki on perseestä! Työtä, nukkumista eikä muuta elämässä, varmaan koskaan tule olemaankaan. Jos olisi oma auto jolla ajelen niin menisin moottoritielle ja vetäisin täysiä päin puuta niin että tasan lähtisi henki - mielessä on ollut!
elämä masentaa
19v
6720
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Juu kyllähän se joskus tuolta tuntuu.
Olis edes muija niin vois elämä hymyilläkin.
Mitä tulee noihin itsetuho aikeisiin, niin ne on kyllä turhia ja tarpeettomia ainakin suomen maassa sillä täällä ei asiat sentään niin huonosti voi olla.
Kunpa se oiskin kiinni siitä, miten asiat on Suomen maassa - ikävä kyllä ne voi olla pään sisällä totaalisen pielessä olosuhteista riippumatta. En usko, että voisin koskaan olla onnellinen.
Minäpä kerron sulle miltä tuntuu kun joku tekee itsemurhan ja on se itsellänikin mielessä, mutta vain hetken. Olin 16v. poikaystäväni kuollessa, olin 21v. kun mieheni veli samanikäisenä päätti poistua taka-alalle, olin 23v. kun oma mieheni myrkytti itsensä, olin 29v. kun oma isäni hyppäsi sairaalassa kolmannesta kerroksesta. Nyt olen 47v. ja voin sanoa että ELÄMÄ on elämisen arvoista kaikesta huolimatta. Nuoruus on vaikeaa, mutta Sinä selviät varmasti.Olet ainutkertainen.
Sinulla on vain tämä yksi elämä, ehkä et itse vielä ole löytänyt tarkoitusta elämällesi, mutta tulet sen vielä huomaamaan.
Elämä ei useinkaan ole helppoa, mutta siinä on paljon hyviä asioita. Yksi elämän tarkoitus on nauttia kaikesta eteen tulevista asioista ja kokemuksista.
Jos riistät itseltäsi hengen, olet jäänyt paljosta paitsi, koska jokaisella on vain yksi tilaisuus kokea kaikki, sitten kun se oma aika koittaa, sen jälkeen ei ole enään paluuta takaisin tänne vaikka kuinka haluaisi.
Ja vielä haluan sinulle sanoa, että olet niin nuori, tässä vaiheessa voit helposti vielä miettiä mitä haluat elämältä. Ja voit toteuttaa ne. MIkä estäisi? Tartu siis unelmiisi!
Mistäs tiedät että on vaan yksi elämä? Miks mun pitäis löytää joku tarkoitus? Mistä kokemuksista tässä nyt oikein nauttis...kukaan ei tunne, ketään ei kiinnosta ja mikään ei tunnu missään. Mistä tiedät että elämä paranee loppua kohden, ystävät (jos on) vähenee, keho heikkenee...Ainoa syy miks jaksaa jatkaa, on se ettei halua niille ainoille rakkaille ihmisille tuottaa pettymystä ja surua...TURHAAN!
No en todellakaan tiedä montako elämää meillä
ihmisillä on:)
Mutta kannattaa nyt kuitenkin yrittää elää tämä yksi elämä hyvin.(kun siitä toisesta ei ole varmuutta)
Ja miksi mikään ei tunnu missään? en tiedä miten sinun elämäsi menee oikeesti, mutta yritä löytää asioista positiivisia puolia aina. Eikä kannata jäädä murehtimaan kaikkea.
En tiedä pareneeko vai huononeeko loppua kohden, mutta itselläni nuoruus ei ollut helppo. Eli parannusta on tapahtunut.
Elämään vaan alkaa suhtautuu kevyemmin vanhempana, esim. toisten mielipiteillä ei ole hirveän suuta merkitystä, oma mukavuus on etusijalla, ja siksi siitä nauttii enemmän.
Niin ja toki ystävät vähenee iän myötä, muutetaan työn perässä eri paikkakunnille yms. Mutta sitten tuleekin monesti oma perhe kuvioihin, joka on erittäin antoisaa.
Ei ollut kovin järkevä vastaus, mutta laitoinpa jotain, Yritä jaksaa:)