Hei kaikki palstalaiset!
(Kiitos etukäteen, jos joku vaivautuu lukaisemaan tämän tarinani läpi !)
Olen 21-vuotias perusterve nainen. Sain pari vuotta sitten lapsen jolla todettiin vakavia sydänvikoja. Kävin todella pohjalla elämässä, mutta nyt asiat ovat jo paremmin. Tuona aikana, aloin ns. tutkiskelemaan itseäni ja keksimään mitä erilaisempia sairauksia itselleni, menin monet kerrat itkien terveyskeskukseen kun löysin patin kainalosta ja kaulalta ja luomia kävin näyttämässä monet kerrat. Yhden he poistivat minulta, vaikkakin se oli aivan harmiton. Silloin minua alkoi häiritä todella paljon varpaiden välissä oleva ihon tasalla oleva aika röpelöreunainen luomi. Raavin luomea ja siitä alkoi vuotaa nestettä ja hakeuduin terveyskeskukseen siitä. Lääkäri totesi luomen harmittomaksi ja määräsi siihen jotain voidetta ja käski olla raapimatta sitä. Samalla reissulla sain myös Xanor lääkityksen, jota kuitenkin söin vain noin viikon.
Kuukausia myöhemmin muutin toiselle paikkakunnalle ja kehon tutkiskelu jatkoi, enkä millään päässyt eroon luomiasiasta. Tutkin luomia päivittäin ja varasin taas ajan lääkärille jossa lääkäri totesi varpaiden välissä olevan luomen harmittomaksi eikä tehnyt sille mitään (kuulema hyvin vaikea paikka poistaa luomi yms.). Yhden luomen hän poisti selästäni ja sekin oli hyvälaatuinen.
Tästä on nyt noin vuosi, mutta nyt olen taas alkanut tutkia luomea jalassani ja pattia kaulallani. Keksin kokoajan luomeen uusia muutoksia ja olen näyttänyt sitä myös läheisilleni, joiden mielestä luomessa ei ole tapahtunut mitään muutosta. Luomi ei kutise eikä vuoda eikä ole kipeä. Mutta olen keksinyt, että se reuna on kasvanut. En tiedä itsekään olenko vain nyt tutkiskellut luomea tarkemmin ja huomannut yhden ''osan'' lisää vai onko se tosiaan kasvanut.
Tämä juttu ahdistaa mieltäni todella paljon, enkä tiedä mitä tehdä. Luomea olen nyt näyttänyt noin vuosi sitten kahdelle eri lääkärille, eikä heidän mielestään siinä ollut mitään pahanlaatuista. Mutta itse olen edelleen sitä mieltä, että luomi on hyvin pahanlaatuisen näköinen. AHDISTAA, mutta en haluaisi ''turhan takia'' luomea poistaakaan, jos se on harmiton ja poistaminen paikasta muutenkin vaivalloista ja paranemisprosessi pitkä.
Auttakaa hyvät palstalaiset, kuulostaako huoleni aiheelliselta vai pikemminkin luulosairaan tarinoilta?
(Kiitos etukäteen, jos joku vaivautuu lukaisemaan tämän tarinani läpi !)
Olen 21-vuotias perusterve nainen. Sain pari vuotta sitten lapsen jolla todettiin vakavia sydänvikoja. Kävin todella pohjalla elämässä, mutta nyt asiat ovat jo paremmin. Tuona aikana, aloin ns. tutkiskelemaan itseäni ja keksimään mitä erilaisempia sairauksia itselleni, menin monet kerrat itkien terveyskeskukseen kun löysin patin kainalosta ja kaulalta ja luomia kävin näyttämässä monet kerrat. Yhden he poistivat minulta, vaikkakin se oli aivan harmiton. Silloin minua alkoi häiritä todella paljon varpaiden välissä oleva ihon tasalla oleva aika röpelöreunainen luomi. Raavin luomea ja siitä alkoi vuotaa nestettä ja hakeuduin terveyskeskukseen siitä. Lääkäri totesi luomen harmittomaksi ja määräsi siihen jotain voidetta ja käski olla raapimatta sitä. Samalla reissulla sain myös Xanor lääkityksen, jota kuitenkin söin vain noin viikon.
Kuukausia myöhemmin muutin toiselle paikkakunnalle ja kehon tutkiskelu jatkoi, enkä millään päässyt eroon luomiasiasta. Tutkin luomia päivittäin ja varasin taas ajan lääkärille jossa lääkäri totesi varpaiden välissä olevan luomen harmittomaksi eikä tehnyt sille mitään (kuulema hyvin vaikea paikka poistaa luomi yms.). Yhden luomen hän poisti selästäni ja sekin oli hyvälaatuinen.
Tästä on nyt noin vuosi, mutta nyt olen taas alkanut tutkia luomea jalassani ja pattia kaulallani. Keksin kokoajan luomeen uusia muutoksia ja olen näyttänyt sitä myös läheisilleni, joiden mielestä luomessa ei ole tapahtunut mitään muutosta. Luomi ei kutise eikä vuoda eikä ole kipeä. Mutta olen keksinyt, että se reuna on kasvanut. En tiedä itsekään olenko vain nyt tutkiskellut luomea tarkemmin ja huomannut yhden ''osan'' lisää vai onko se tosiaan kasvanut.
Tämä juttu ahdistaa mieltäni todella paljon, enkä tiedä mitä tehdä. Luomea olen nyt näyttänyt noin vuosi sitten kahdelle eri lääkärille, eikä heidän mielestään siinä ollut mitään pahanlaatuista. Mutta itse olen edelleen sitä mieltä, että luomi on hyvin pahanlaatuisen näköinen. AHDISTAA, mutta en haluaisi ''turhan takia'' luomea poistaakaan, jos se on harmiton ja poistaminen paikasta muutenkin vaivalloista ja paranemisprosessi pitkä.
Auttakaa hyvät palstalaiset, kuulostaako huoleni aiheelliselta vai pikemminkin luulosairaan tarinoilta?
Vastaukset 4
Vanhimmat
hei, kuulostaa vähän niinkuin minulta:) Ymmärrän kuinka ahdistavaa on kun pelkää jotain tautia. Suosittelen sinua lukemaan kirjan huolena huolehtiminen. Uskon että kaikki tämä pelkosi johtaa siitä kun lapsesi sairastui, sinulle voisi tehdä hyvää puhua asioista tai kirjoittaa pelkojasi päiväkirjaan. En usko että luomesi on vakava, olet nuori ja luomi on ilmeisesti sellaisessa paikassa että se tuskin on auringossa montaa kertaa palanut:) Ja syövän kehittyminen varmasti veisi vuosikausia myöskin kaksi eri lääkäriäkin on sen luomen tutkinut. Tiedän että on typerää sanoa että yritä olla huolehtimatta mutta niin sanon, en tiedä kuinka se onnistuu:D Mutta toivon että luotat siihen että lääkärit tietävät ja voithan aina mielenrauhasi vuoksi kysellä siitä lääkäreiltä kun käyt muilla asioilla siellä:)
Kiitos paljon vastauksestasi qwerty ! Jo pelkästään se, että saa jakaa huolensa jonkun ihmisen kanssa, keventää taakkaa huomattavasti. Inhottavaa tämä tälläinen murehtiminen ja pohtiminen, kun elämässä kohtaa myöskin huolia, joita on ns. pakko murehtia. Niin typerää tavallaan etsimällä etsiä esteitä onnelliselle elämälle. Vaikka itsekin tiedostan tämän niin silti alan aina uskomaan omiin luuloihini erilaisista sairauksista. Hullua tämä. Mutta kai tämä helpottaa aikaa myöten, luulisi ainakin tai sitten jotku on vaan luonnostaan tälläsiä stressaajia ja murehtijoita. Raskasta sanon minä :D Mutta, kiitos tuosta kirjavinkistäkin, täytynee hakea se luettavaksi! =)
Joskus luulotaudista voi olla myös jotain "hyötyä". Jos mä en olis tarkkaillu itseäni niin tarkasti niin hodari olisi saattanut levitä jo pitemmälle. Mutta suurimmaks osaks se on ärsyttävää kun alkaa aina uusi huoli jostakin :/ näin syöpää sairastavan näkökulmasta sanottuna..
Juu eihän tämä kivaa ole ja kun tietää että joillakin on oikeita murheita, jonkun mielestä voi olla naurettavaa mutta aika kamalalta tämä meistä varmasti tuntuu. Kyllä meitä luulotautisia ja murehtioita on paljon. Tuo kirja oli minusta ainakin aika hyvä, tosin hieman pitkäveteinen, mutta asia kyllä tuli ilmi siitä. Kannattaa puhua muille ja varsinkin jos löytyy lähipiiristä joku samanhenkinen niin uskon sen auttavan kun molemmat voivat tukea toista:)