Johanna seisoi bussipysäkillä ja katseli ympärilleen. Missään ei näkynyt ketään. Johannaa pelotti hiukan, sillä ketään ei näkynyt. Mutta yhtäkkiä, jostain kantautui huuto:
"Johanna!"
Johannan kuuli parhaan ystävänsä Anniinan äänen. Johanna kääntyi ja näki Anniinan vähän matkan päässä hänestä. "Anniina!" Johanna ihmetteli hetken, mutta lähti juoksemaan hänen luokseen.
Mutta, kun hän pääsi Anniinan luo, hän huomasi, että tämä oli oudon näköinen. Anniina oli kalju ja
hän oli oudon kalpea. "Anniina, olet oudon näköinen", Johanna änkytti. Anniina ei sanonut mitään, seisoi vain. "Anniina, mikä sinulla on?" Johanna karjaisi, mutta Anniina ei vastannut, vaan vaipui maahan. Johanna pelästyi ja hän tunsi, kuinka silmissä sumeni.....
Johanna heräsi hikisenä sängyllään ja pyyhki hikipisarat otsaltaan. "Kauhea uni", Johanna ajatteli ja nousi. Hänen nalle puh-seinäkellonsa näytti, että kello oli puoli kahdeksan. Johanna ei enää halunnut nukkua, joten hän veti ylleen punaisen aamutakkinsa ja hiipi keittiöön keittämään itselleen teetä.
Saatuaan teen keitettyä, Johanna istuutui keitiön pöydän ympärille ja katsahti ikkunasta ulos. Aurinko paistoi kauniisti taivaalla ja pieni tuuli heilutti koivujen lehtiä ja oksia. Samalla Johannan mieleen muistui hänen unensa. Mitä se merkitsi?" Johanna ajatteli.
Juotuaan teensä, Johanna hipsutti takaisin huoneeseensa ja veti ylleen kauniin vaaleanpunaisen toppinsa ja mustat housunsa. Uni vaivasi Johannaa vieläkin, joten hän päätti soittaa Anniinalle, joka oli hänen paras ystävänsä.
Puhelin piippasi kuusi kertaa, ennen kuin toisesta päästä kuului Anniinan uninen ääni: "Haloo?"
"Moi Anniina, täällä Johanna!" Johanna tervehti.
"Ai, moi herätit mut", Anniina vastasi.
"Anteeksi, ei ollut tarkoitus", Johanna pahoitteli. "Ei se mitään, niin mitä asiaa sinulla oli?"
Puolen tunnin kuluttua puhelun jälkeen, Johanna istui Nuorten jäätelö-baarissa ja odotti Anniinaa.
Johannan ajatukset kääntyivät koko ajan uneen.
"Anteeksi, mitä saisi olla?" kysymys keskeytti Johannan ajatukset. Johanna hätkähti ja nosti katseensa ylös. Hän huomasi edessään seisovan, noin häntä vuoden vanheman, vaaleanhiuksisen pojan. "Niin, mitä saisi olla?" poika toisti. "Oih anteeksi, pirtelö", Johanna tajusi vastata. Poika raapusti vihkoonsa tilauksen ja hävisi hakemaan jäätelöä. Samalla baarin ovi kävi ja pitkät vaaleat hiukset hulmahtivat ovella. Anniina oli tullut!
Johanna vilkutti ja Anniina tuli juoksujalkaa hänen luoksensa. "Moi!", Johanna tervehti. "Anteeksi, olen myöhässä", Anniina pahoitteli. "Ei se mitään", Johanna sanoi. "Niin sinulla oli jotin asiaa", Anniina muisti. Samalla poika toi Johannalle tämän pirtelön. Kiitettyään ja maksettuaan, Johanna alkoi kertoa untaan Anniinalle.
Kerrottuaan unensa, Johanna huomasi Anniinan olevan kalpea. "Anniina, oletko kunnossa?" Johanna kysyi. "Olen", Anniina vastasi nopeasti. "Haluatko
pirtelöä?" Johanna ojensi mukiaan. "Kiitos", Anniina otti mukin ja joi.
Kun hän oli juonut, hän oli taas normaali itsensä, punaposkinen Anniina. "Unohdetaan se uni ja puhutaan jostain muusta", Anniina pyysi. Johanna ihmetteli Anniinan vastausta, mutta nyökkäsi kumminkin hiljaa. "Hyvä! Mennäänkö puistoon?"
jatkuu, muistakaa kirjoittaa palautetta, sekä hyviä, että huonoja, haluan tietää mitä mieltä olette. Kiitos!
"Johanna!"
Johannan kuuli parhaan ystävänsä Anniinan äänen. Johanna kääntyi ja näki Anniinan vähän matkan päässä hänestä. "Anniina!" Johanna ihmetteli hetken, mutta lähti juoksemaan hänen luokseen.
Mutta, kun hän pääsi Anniinan luo, hän huomasi, että tämä oli oudon näköinen. Anniina oli kalju ja
hän oli oudon kalpea. "Anniina, olet oudon näköinen", Johanna änkytti. Anniina ei sanonut mitään, seisoi vain. "Anniina, mikä sinulla on?" Johanna karjaisi, mutta Anniina ei vastannut, vaan vaipui maahan. Johanna pelästyi ja hän tunsi, kuinka silmissä sumeni.....
Johanna heräsi hikisenä sängyllään ja pyyhki hikipisarat otsaltaan. "Kauhea uni", Johanna ajatteli ja nousi. Hänen nalle puh-seinäkellonsa näytti, että kello oli puoli kahdeksan. Johanna ei enää halunnut nukkua, joten hän veti ylleen punaisen aamutakkinsa ja hiipi keittiöön keittämään itselleen teetä.
Saatuaan teen keitettyä, Johanna istuutui keitiön pöydän ympärille ja katsahti ikkunasta ulos. Aurinko paistoi kauniisti taivaalla ja pieni tuuli heilutti koivujen lehtiä ja oksia. Samalla Johannan mieleen muistui hänen unensa. Mitä se merkitsi?" Johanna ajatteli.
Juotuaan teensä, Johanna hipsutti takaisin huoneeseensa ja veti ylleen kauniin vaaleanpunaisen toppinsa ja mustat housunsa. Uni vaivasi Johannaa vieläkin, joten hän päätti soittaa Anniinalle, joka oli hänen paras ystävänsä.
Puhelin piippasi kuusi kertaa, ennen kuin toisesta päästä kuului Anniinan uninen ääni: "Haloo?"
"Moi Anniina, täällä Johanna!" Johanna tervehti.
"Ai, moi herätit mut", Anniina vastasi.
"Anteeksi, ei ollut tarkoitus", Johanna pahoitteli. "Ei se mitään, niin mitä asiaa sinulla oli?"
Puolen tunnin kuluttua puhelun jälkeen, Johanna istui Nuorten jäätelö-baarissa ja odotti Anniinaa.
Johannan ajatukset kääntyivät koko ajan uneen.
"Anteeksi, mitä saisi olla?" kysymys keskeytti Johannan ajatukset. Johanna hätkähti ja nosti katseensa ylös. Hän huomasi edessään seisovan, noin häntä vuoden vanheman, vaaleanhiuksisen pojan. "Niin, mitä saisi olla?" poika toisti. "Oih anteeksi, pirtelö", Johanna tajusi vastata. Poika raapusti vihkoonsa tilauksen ja hävisi hakemaan jäätelöä. Samalla baarin ovi kävi ja pitkät vaaleat hiukset hulmahtivat ovella. Anniina oli tullut!
Johanna vilkutti ja Anniina tuli juoksujalkaa hänen luoksensa. "Moi!", Johanna tervehti. "Anteeksi, olen myöhässä", Anniina pahoitteli. "Ei se mitään", Johanna sanoi. "Niin sinulla oli jotin asiaa", Anniina muisti. Samalla poika toi Johannalle tämän pirtelön. Kiitettyään ja maksettuaan, Johanna alkoi kertoa untaan Anniinalle.
Kerrottuaan unensa, Johanna huomasi Anniinan olevan kalpea. "Anniina, oletko kunnossa?" Johanna kysyi. "Olen", Anniina vastasi nopeasti. "Haluatko
pirtelöä?" Johanna ojensi mukiaan. "Kiitos", Anniina otti mukin ja joi.
Kun hän oli juonut, hän oli taas normaali itsensä, punaposkinen Anniina. "Unohdetaan se uni ja puhutaan jostain muusta", Anniina pyysi. Johanna ihmetteli Anniinan vastausta, mutta nyökkäsi kumminkin hiljaa. "Hyvä! Mennäänkö puistoon?"
jatkuu, muistakaa kirjoittaa palautetta, sekä hyviä, että huonoja, haluan tietää mitä mieltä olette. Kiitos!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyllä tässä oli ihan perusdramaattinen asetelma. Oletan, että olet verrattain nuori. Jatka ihmeessä ideoittesi, oikeinkirjoituksesi ja muutenkin kielesi hiomista, jos pidät kirjoittamisesta.
Voisit ehkä syventyä miettimään, mikä lukijaa oikeasti saattaisi tekstissäsi kiinnostaa. Olen huvittuneena pannut merkille sellaisen ilmiön, että nuoret kirjoittamista harrastavat tytöt nauttivat henkilöidensä pukeutumisen, meikkien ja ulkonäön luettelomaisesta kuvailemisesta niiltäkin osin, kun se ei varsinaisesti palvele henkilökuvausta tai tarinaa. Olin itsekin aikanaan ihan samanlainen. Sinä sentään rajoitut lähinnä vain vaatteisiin. Voisit minusta pohtia esim. tuoko tämä lause "...ja veti ylleen kauniin vaaleanpunaisen toppinsa ja mustat housunsa." ainakaan tässä muodossaan lukijalle mitään merkittävää tietoa päähenkilöstä. Toisaalta taas tämä lause "Samalla baarin ovi kävi ja pitkät vaaleat hiukset hulmahtivat ovella." on jotenkin päähenkilön havaintokehän kannalta asianmukainen, koska unessa kaverilta puuttuivat juuri hiukset.
Toivottavasti sait tästä mitään irti.