Vauvamme on pian neljäviikkoinen. Itse en osaa nauttia tästä hetkestä, vaan elän koko ajan miettien tulevaa: "sitten kun vauva on sen ja sen ikäinen, se osaa sitä ja sitä; kun on huhtikuu, niin sitten vauvan kanssa voi sitä ja sitä..." jne. Eli mietin koko ajan, miten elämä vauvan vanhetessa helpottuu ja ehkä säännöllistyy, vaikka toisen lapsen äitinä tiedänkin, että ei se joka asiassa todellakaan aina helpotu.
Harmittaa, että tiedostan tämän, mutta en silti osaa nauttia näistä hetkistä vauvan kanssa, vaan odotan ajan kuluvan ja vauvan kasvavan. Ensimmäinen lapsi on kolmevuotias ja hänen kanssaan en enää odota ajan kuluvan, vaan osaan nauttia hänestä nyt.
Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia? Tai vinkkejä tilanteeseen?
Harmittaa, että tiedostan tämän, mutta en silti osaa nauttia näistä hetkistä vauvan kanssa, vaan odotan ajan kuluvan ja vauvan kasvavan. Ensimmäinen lapsi on kolmevuotias ja hänen kanssaan en enää odota ajan kuluvan, vaan osaan nauttia hänestä nyt.
Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia? Tai vinkkejä tilanteeseen?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Itse osaan kai toisaalta nauttia vauvasta, en siis yhtään odota että vauva kasvaisi ja oppisi uusia taitoja ym. Tuntuu kuitenkin, että 2-vuotiaan esikoisen ja vauvan kanssa päivät ja viikot kuluu niin nopeasti, etten "ehdi" nauttia vauva-ajasta. Meillä vauva myös kohta 4 viikon ikäinen.
Itsellä oli sama juttu kun vauva oli alle 2,5 kk vanha. Ehkä senkin takia että meidän vauvalla oli masuvaivoja, joten nukkuminen oli aika vähäistä! Nyt kun näistä on selvitty ja vauva on nyt melkein 5kk osaa paremmin nauttia! Et siis ole ainoa :) Vinkkeinä en osaa sanoa muutakun että kyllä se siitä ajan kanssa muuttuu!
Mulla oli kanssa ekat 2kk sellaista "suoriutumista", imetys oli tosi hankalaa ja tuntuu ettei vauva musta muuta tarvinnut kuin tissit ja niitä olikin sitten AINA vailla :) Silloin odotin, että jos joskus kitinän väliin saisin hymyn, tai lapsi osaisi ojentaa kätensä minua kohti, tai oppisin ymmärtämään lastani paremmin ja ilahduttamaan häntä - enkä vain tyydyttämään välttämättömät akuutit tarpeet jolloin jonkinaseinen laimea tyytyväisyys saavutetaan enintään puolituntiseksi :)
Älkää ymmärtäkö väärin, olin koko ajan vauvasta onnellinen ja rakastin häntä, mutta ekat 2kk ei olleet kovin palkitsevia siinä hetkessä millään tapaa. Sitten tuli ne ekat oikeat hymyt!
Suoriutuminen kuulostaa juuri oikealta sanalta tähän tilanteeseen! Vauva on maailman ihanin (sisarensa ohella), mutta hoito ja vuorovaikutus on jotenkin niin mekaanista, että en osaa vielä nauttia. Tiedän, että kyllä tämä tästä muuttuu, en vaan jaksaisi odottaa. AP
Mä oon ollut molempien lasten kohdalla just sellainen, että odotan koko ajan tulevaa. Esikoisen kohdalla se loppui kai siinä vuoden iässä suunnilleen, kun lopetin imetyksen ja muutenkin oli helpompi "irtautua" kotoa välillä ilman lastakin. Nyt kakkosen kanssa on sama juttu, hän on 5 kk ikäinen ja nyt odotan kesää ja sitä että hän oppisi konttaamaan ja liikkumaan ja viihtyisi siten ehkä paremmin. Nyt kun on ollut aika lailla kannettava, kun hän viihtyisi vaan sylissä ja liikkeessä. Mutta kesää mä odotan kyllä muutenkin, kun tää kylmyys ja pimeys alkaa jo kyllästyttää... Mutta nautin kyllä vauvasta tämänkin ikäisenä. Ihania hetkiä meillä on, kun vauva nauraa ja juttelee. Ja muutenkin on niin ihana. :)
Eiköhän se ole ihan normaalia... Ensin sitä vain reagoi vauvan tarpeisiin ja tuntuu, että juttelee itekseen ilman vastakaikua. Mutta, vauva on kuin valkoinen paperi, kaikki kokemukset ja aistimukset rekisteröityvät jonnekin.. Itsekin 9 kk vauvan kanssa miettii, että "kesällä on kiva kun se varmaan jo kävelee, voi tehdä sitä ja tätä". Onhan tuo nyt ihan normaalia, tavallaan on totta, että sitä nauttii enemmän vähän myöhemmin kun voi kommunikoida, eikö?
Aloitus kuulosti aivan täysin aivanko olisin itse nuo sanat sanonut. Täällä poika 5viikkoa, ja just nuo samat ajatukset pyörii mielessä :)
Eli kait tää ihan normaalia on. Yritän kyll joka päivä miettiä, että pitäis tästä vauva-ajasta nauttia. Tietysti hankalaks tekee sekin, että vauvalla mahavaivoja,eli valvotaan ja valvotaan..
Meillä molemmat lapset ovat olleet ensimmäiset 3kk niin itkuisia tapauksia, että on vain toivonut, että se menisi ohi. Tämän kakkosen koliikin kanssa suorastaan odotti että pääsisi vauvavaiheesta pois. Nyt 4kk ja vuorossa tämä "voi v* menee hermot, kun ei pääse liikkeelle ihiiihii..." -vaihe. Minä rakastan yli puolivuotiaita lapsukaisia, voisin tehdä vaikka kuin monta lasta jos ne sais toimituksena valmiiksi 6kk ikäisenä :D
Jännä miten erilaisia kokemuksia voi olla.. Mä nautin täysillä ekat 5kk. Imetyskin lähti lopulta alkuvaikeuksien jälkeen sujumaan ja vauva nukkui hyvin alusta alkaen hyvin ja oli tyytyväinen. Sitten suoranainen alkoi hel...ti. Neitin unet vaikeutui, tyytymätömyys kaikkeen, kiineiden syöminen, liikkuminen, miehen työkiireet, oma uupumus.. ARGH! Masennuin täysin. Nyt tyttö on 1v 3kk, kövelevä, taas iloinen ja tyytyväinen ja vaikka uhma jo painaa päälle niin osaan taas vähän nauttia hetkestä. Se on kai tuo uni niin tärkeää. Jos lapsi ja/tai äiti ei nuku kunnolla niin ongelmia alkaa tulla. Tsemppiä kaikille.
Täällä käytiin myös samat tunteet läpi... ekat 3kk olin ihan sumussa ja toivoin vaan kun aika menis äkkiä ja lapsi kasvais sit pikkuhiljaa alkoi tottua siihen uuteen tilanteeseen ja vauvakin vähitellen rauhottui, ei itkenyt enää koko aikaa... nyt mietin kauhulla, lapsi juuri 1v että hän ei ole enää vauva :( nyt toivon että aika pysähtyisi ja saisin nauttia tästä hetkestä ikuisesti, no ei ehkä ihan :) mulla siis vain tämä yksi muru, toista kovasti kuumeilen, ei vaan ukko oo vielä päässy yli tuon alkuvikeuden... mutta kuten siis huomaat, meitä on monia! itse ajatteen nyt jos sen toisen joskus sais niin nauttis ihan eritavalla kun tietää ettei se vauva-aika oo pitkä ja ne itkut loppuu joskus, mutta en tie kuinka kävis, sullakin kuitenkin toinen ja nuo ajatukset kuitenkin...
Luulin myös, että toisen kanssa olisi jotenkin helpompaa suhteuttaa ajatukset ja nauttia hetkestä, mutta lähes samanlaista tulevan odotusta tämä on kuin ensimmäisenkin kanssa. Ainoa helpotus tässä on, että on jonkinlaista kokemusta, tosin monet asiat ovat jo unohtuneet.
Ihanaa oli lukea nuo teidän kirjoitukset, täällä myös esikoinen 4 viikkoa ja äidillä aivan samat fiilikset! Ja olen ollut vähän huolissanikin itsestäni, kun reagoin asioihin aivan eri tavalla kuin olin etukäteen luullut. Stressaan aivan kaikesta ja mietin, että tulisipa vauvalta jo jotain vastakaikua, osaisipa se jo sitä ja tätä, osaisinpa tulkita häntä paremmin. Vaikka hän onkin ihana ja suloinen ja maailman rakkain.
Olen miettinyt, että itselläni imetys varmasti vaikuttaa tähän eniten (?), sillä se on niin iso juttu nyt. Ja jos/kun sen kanssa on jotain ongelmia niin se tekee kyllä tehtävänsä. Ja tietysti massuvaivat ja väsymys.
Kysynpä tässä nyt saman tien kun on näin monta äitiä täällä keskustelemassa, että kuinka kauan vauva voi olla kakkaamatta 4 viikon iässä? Meillä nyt kolmas kakaton päivä menossa, aiemmin kakannut päivittäin...joten huoli taas nostaa päätään!
Imetystukiryhmässä oli puhe, että alle kuusiviikkoisen pitäisi kakkia päivittäin, että voi luottaa riittävään maidonsaantiin. Mutta pelkkä kakka ei ole aukoton mittari (esim. meidän tytteli kakki kuin kone mutta ei saanut riittävästi maitoa). Miten vauva muuten voi, onko mahakipuja (massuvaivoista mainitsitkin, onko muuttunut nyt kakattomuuden myötä?), onko virkeä esim. vaipanvaihdoilla, jaksaako syödä jne? Saako pelkkää rintamaitoa vai korvikettakin? Joillain maha reagoi korvikkeeseen ummetuksella.
Jos riittävä maidonsaanti epäilyttää, ainoa varma mittari siihen on vaaka eli yhteys neuvolaan. Mutta älä tästä lisästressiä ota! Vauvoilla onneksi on tapana ilmoittaa jos teet jotain pahasti pieleen :) (Poissulkien jos nyt ihan vastasyntynyt väsähtää.)
Vauva on tosi virkeä! Päivisin nukkuu tosi lyhyitä pätkiä, max.tunnin. Ja on hereillä suurimman osan aikaa. Öisin nukkuu n.klo.23-9, mutta heräilee siis kahden (ehkä kerran kolmen) tunnin välein syömään. Täysimetys on. MUTTA ollaan imetetty aina makuultaan, ja nyt opetellaan istualtaan, ja kakkaaminen loppui. Voiko se olla syy, ettei saa istualtaan imetettynä riittävästi maitoa?!?
Jep, mutta siis vaipanvaihdoissa on pirteä ja virkeä, ja muutenkin suuren osan päivää! Nukkuu mielestäni paljon vähemmän kuin yleensä tämänikäiset. Voisiko se kertoa jostain?
Ja vauva pissaa kyllä sen 5-6 vaipallista/vrk.
Niin, ja paino nousee hyvin (kävimme mittaamassa, neuvolassa on vaaka odotustilassa), mutta eihän tämä ongelma olekaan vielä kauaa kestänyt. Mistä tiedän, jos vauva ei nyt ihan parina viime päivänä olekaan saanut tarpeeksi maitoa? Miten vauvat sen ilmoittavat? itkemällä vai nukkumalla?
Tänä aamuna juuri mietin, että teimmekö virheen, kun hankimme toisen lapsen. En sitten lainkaan nauti tästä hetkestä, vaikka toinen lapsi oli todella odotettu. Kuvittelin osaavani jo tällä kertaa suhtautua asiaan enemmän järjellä kuin hormoonien sävyttämillä tunteilla, mutta enpäs osaakaan. Ainoa lohtu on, että tiedän tämän tunteen menevän ohi (sama tunne oli ensimmäisen kohdalla), mutta en jaksaisi odottaa.
Noh, onneksi on tuo Pekka tuossa joka tykkää nussia perseeseen niin menee aika vähän leppoisammin.
AP
Oliskin molemmat pojat vielä 4vk eikä 5v ja 8kk, ehtii joka paikkaan silmänräpäyksessä. Oli se niin yksinkertasta, vaihtaa vaippa, syöttää ja sit toinen nukkuukin taas. Eikä sitä kun koitat vaihtaa vaippaa ja toineen kierii karkuun tai muuten vaan ei ole yhtään paikallaan xD Ruokaakin sitten päristellään pienellä moottoriturvalla (kyse siis 8kk pojasta).. välillä tulee kyllä ikävä sitä kun pojat oli pikkusia :)