....You're yes then you're no
You're in then you're out
You're up and you're down...
Koittaisitko hitto vie päättää mitä haluat!! Kun nyt kerran oot saanut mut ihastumaan, ois kiva että sulla olis pokkaa hoitaa homma loppuun asti! :/
You're in then you're out
You're up and you're down...
Koittaisitko hitto vie päättää mitä haluat!! Kun nyt kerran oot saanut mut ihastumaan, ois kiva että sulla olis pokkaa hoitaa homma loppuun asti! :/
Vastaukset 54
Vanhimmat
Oi kun kuulostaa tutulta, voimia sinulle!
Ihan samoilla fiiliksillä täällä nyt . Pettynyt ja surullinen.
Mä olin just ajatellut että nyt oon varovainen ja en anna itseni ihastua... Oon joutunut pettymään vähä turhan monta kertaa viime aikoina. Ja aika kauan mä pystyinkin sua vastustamaan, mutta jossain vaiheessa oli vaan pakko antaa tunteille periksi. Ja vaikutti siltä että oot oikeasti tosissas. Mutta nyt kun mä lähdin leikkiin mukaan, niin sä et enää uskalla katsoa muhun päinkään. :(
Voimia teillekin kohtalotoverit!
Tapasin ihmisen, jollaista en ole ennen tavannut, joka näytti näkevän suoraan sieluuni. Luulin että hän näki jotain kaunista, näki minut erityisenä, niinkuin minä näin hänet. Mitään ei tapahtunut. Olen vain pettynyt ja surullinen. Mitään ei jäänyt käteen, vain kaipaus ja kipu. Kunpa en olisi häntä koskaan tavannut. Nyt hän ei lähde minusta millään.
kohtalotovereita näyttää olevan paljonkin. liekö sama sydänvaras liikkeellä? ahistaa,kun toinen ite haluaa välillä nähdä,välillä ei ja ota siitä sitten selvää :(
Tänään myrskyää.
Huomenna leutoa.
Jahas. Selvisi sitten tämän päättämättömyyden syy: ilmeisesti hän on varattu. Voi miten mulla on paha olla.. :((
mut eiks toivoa oo niin pitkään ennenku on kuullut kieltävän vastauksen?
Tiedän tunteen... Pahinta on kuitenkin se, että teen itse ihan samaa. En pysty katsomaan häntä silmiin ohi kuljettaessa, joten esitän kuin häntä ei olisi olemassa. Mutta silloin harvoin, kun puhumme toisillemme, hukun hänen silmiinsä. Vihaan itseäni tämän vuoksi. Haluaisin näyttää, että välitän ja olen kiinnostunut, mutta en vain pysty.
Haluan vieläkin sua. Luulin että olin jo pääsemässä yli, mutta ei sittenkään. Vedät minua puoleesi kuin magneetti. En voi sille mitään. Sinun puolelta aistin suloista ujoutta kun katsot minuun, sinulle ei-tyypillistä. Ehkä olen väärässä. Anna taas merkki niin rohkaistun...
No mutta ehkä hän tajuaa sen tai jotenkin siis tajuaa sua? Älä nyt noin soimaa itseäsi.
Olen liian heikko. En uskalla asettaa itseäni niin haavoittuvaiseen asemaan. Olet meistä se vahvempi. Varmaan naurat minulle, kun käyttäydyn niin oudosti lähettyvilläsi.
Näinköhän olen? En sitä usko. Enkä milloinkaan nauraisi sulle niin. :/ Mutta sinä et varmasti ole hän ja tämä täällä on kyllä aivan täysin turhaa.
On vain yksi elämä.
Montako kertaa elämässä kohdalle osuu todellakin joku sellainen, joka järisyttää maata jalkojen alla ja joka muuttaa kuin vaivihkaa päähän luontevasti asumaan, eikä sieltä niin vain lähdekään?
Sattuu sydämeen, mutta kätken sen tuskan. Järisytit maailmaani, etkä edes tiedä sitä.
Ei siinä mikään outoa ole. Rakastava sydän ymmärtää kyllä, uskoisit sen.
Mitä pitäisi tapahtua, että tuntisit itsesi vähemmän haavoittuvaksi?
En ole varma oletko aidosti kiinnostunut vai pelaatko jotain peliä. Alussa en olisi uskonut sinusta jälkimmäistä, mutta tapahtunut sai minut kallistumaan tälle kannalle. En tiedä, olenko oikeassa vai en, mutta en haluaisi enää vajota syvemmälle, jos olen. Sattuu liikaa.
Katseesi on kuitenkin aina ollut se, joka antaa minulle voimaa ja riittää minulle todisteeksi.
Mitä mielestäsi tapahtui?
Minäkin olen pohtinut, onko tämä sinulle peliä. Halusin selvittää asioita, yritinkin, mutta teeskentelit tietämätöntä. Olisihan minun pitänyt arvata. En haluaisi asioiden olevan näin vaikeita, mutta en tiedä mitä tehdä. On taas niin ikävä sinua.
Kuule, mitä jos soittaisit sille naiselle ja kokeilisit uudemman kerran selittää asiat.
Katseeseen minäkin olen jäänyt kiinni, ja se katse mullistaakin elämääni niin, etten enää tiedä mitä tapahtui, milloin. Tiedän vain että ikäväni on vuoren kokoinen. Mitä sillä tehdä?
En ole pelaillut vaikka ehkä se on joskus saattanut siltä vaikuttaa. Olen todella pahoillani, jos olet sellaisen mielikuvan kaikesta saanut. :( En tiedä olenko koskaan kokenut tällaista näin julmaa kipua yhdistettynä kaikkeen tähän käsittämättömän kauniiseen tunteeseen. Olen yrittänyt paeta. Olen yrittänyt unohtaa.
Miten nyt oikein elän elämääni, joka muuttui aivan toiseksi.
Tahdotko unohtaa? Minä vaikeutan sitä omalla toiminnallani. Ymmärrän, että elämässä asiat voivat muuttua. Teen kaiken kuten sinä haluat.
Tunnen olevani lähtöruudussa taas.
Kuinka kestävä se tunne on?
Ja kysymys suunnattu kenelle...??
Kyllä sinun pitäisi tietää jo, että tämä ei ole ohimenevää. Minä tiedän, että sinä tiedät tunteistani, näet lävitseni, mutta minä en tiedä sinusta varmasti, joten pallo on sulla nyt. Sitten voidaan edetä niin hitaasti, sillä meillä on aikaa...enkä vaadi mitään.
Älä sano että pallo on minulla. Se on pelaamista ja tuntuu pahalta. Jos tiedän sinun tunteistasi, miksi sinä et tiedä minun?
r=rakkaus
Miten voin koskaan olla varma, jos et kerro suoraan? Ja tämä välttelyleikki ei auta kumpaakaan. Pallo on meidän molempien käsissä, mutta itse en uskalla tehdä mitään.
Onko se siis kerrottu kierrellen, jotenkin sanoillako kuitenkin? Pallo on tosiaankin molemmilla.
Semmostahan se, ei tiedä kuka kirjottaa kellekki.
Mutta jos irl laitetaan sp, niin vois kait se siitäki vaikka lähteä.
Sitte joskus ku aurinko vaikka paistaa...tahtosin tavata sinut.
On lämmintä ja ehkä se palloki pomppii omilla voimillaan jo siinä vaiheessa.
Anna joku tuntomerkki itsestäs niin voin tunnistaa jos oot hän kuka toivon sun olevan. Et todella ole väärässä! Kukaan ei oo aikoihin vienyt multa näin pahasti jalkoja alta, ajattelen sua ihanaa KOKO AJAN
Voi jos antaisit minulle merkin, että välität, niin uskaltaisin sinulle avautua. Voisimme puhua kaikesta. Nyt tunnen itseni tyhmäksi ja luulen että naurat minulle enkä uskalla tehdä mitään enää. Olen ollut niin läpinäkyvä, että sinun täytyy tietää tunteeni. Silti ihmettelen, mikset torjunut minua milloinkaan? Olitko vain ystävällinen, toivoit, että ymmärrän ettet välitä vaikka välillä olitkin niin lämmin minua kohtaan? Kärsin nyt, enkä saa sinua mielestäni vaikka yritän täyttää pääni muilla ajatuksilla. Aina tuntuu että jokin puuttuu ja olen sisimmässäni niin surullinen. Mitä meillä voisi sitten olla? En tiedä, mutta tämä epätietoisuus tappaa minut. Saanko koskaan tietää tunteesi?
Millaisen merkin oikein haluat? Ystävällisyys ja lämpö ovat ne merkit. Jos kysyisit tunteistani, kertoisin varmasti totuuden.
Oletteko siis ystäviä keskenänne?
oon miettiny paljon että onko oikeesti olemassa ihmisiä ketkä ihastuttuaan tavallaan pelästyy tunteitaan ja tulee entistä karttelevammiksi mitä enemmän ihastuu? Mikä logiikka tällaisessa toiminnassa on?
Torjumisen pelko.
mut jos se tietää sen toisen positiiviset tunteet,niin miksi perääntyä jos itsekin on ihastunut.
jos on liikaa pelissä tai sit ei pysty kohtaan itseään ihan täysin...tai tajuaa, että ei vois viedä asioita edemmäs, niin haluaa säästää sua..
Tosiaan. Pelko siitä, että toinen ei osaa suhtautua ymmärtävästi siinä tilanteessa, kun on itse juuri heikoimmillaan.
Varsinkin, jos toinen osapuoli on läheinen ja on itse tarpeeksi kaapissa, samaan tunteeseen voi liittyä vahvasti myös yksinjäämisen tai leimaamisen pelko.
On tietenkin hyvä ottaa huomioon se mahdollisuus, että íhastunut ei vielä osaa käsitellä itse omaa herännyttä taipumustaan joka toisaalta kiinnostaa ja herättää myönteisiä tunteita, mutta vain henkilön omassa ajatusmaailmassa, itse todellisuuteen heijastettuna toimintana se voi herättää aiemmin mainittuja pelkoja.
Omalla tavallaan kyse on heikkoudesta, mutta toisaalta hyvin inhimillisestä ja homo-kontekstissa vielä jopa nykyäänkin mielestäni ymmärrettävästä reaktiosta.
No siinä tapauksessa...ihastunelle kannata selvittä omia ikäviä tunteitaan ja pelkoja.Ja sit vasta aloittaa seurustelu- suhde.
Kannattaa muistaa, että olet ihan itse vastuussa omista ihastumisista ja sen aiheuttamista tunteista. Ei voi antaa toiselle vastuuta ja odottaa että se "hoitaa" homman loppuun. Voi kertoa suoraan omat tunteensa toiselle, että jos ei enää halua, niin "voin jatkaa matkaa sun ohi".
Ärsyttävää se on mutta miksi uhrauttaa itsensä sellaisen kanssa, josta tietää pohjimmiltaan ettei siitä mitään tule kuitenkaan.
Erittäin hyvin sanottu :)
Tää on vaan niin hullua kun ei mene ohi millään. Mahassa muljahtaa kunnolla kun kävelet vastaan tai ylipäätään olet samassa huoneessa. Ja silloin kun katseet kohtaa tuntuu että sulan samantien ja voisin viipyä ikuisuuden sua katsellen mut ei se vaan ole mahdollista kaikkien ihmisten keskellä. On helpompaa esittää välinpitämätöntä vaikka oikeesti tuntuu että on räjähtämässä. Kahdenkeskiset hetket on liian harvassa. Haluan sua ihan selittämättömän paljon ja katseesihan sen silloin kertoi että tunne on molemminpuolinen
Milloin katse sen kertoi?
Ihan kuin olisin lukenut itse kirjoittamaani tekstiä. Voi kunpa se olisitkin sinä. Kerro tarkemmin tai anna jokin tuntomerkki ;)
Voisi olla myös mun kirjoittamaa. :) Ihania sanoja jollekin, magneetti! Ole rohkea.
En edes tarkalleen tiedä milloin ihastuin ja milloin ne pikkuvilkuilut alkoi mut vähän ennen joulua sain tajunnanräjäyttävän katseen. Se katse kesti ikuisuuden ja sai mut niin heikoksi että oli pakko katkaista se vaikka olisin halunnut sen kestävän vielä toisen ikuisuuden. Silloin mulla oli erilainen elämäntilanne ja tiesin ettei olisi mahdollista edetä mitenkään erityisesti. Siinä välillä todellakin olin melko välinpitämättömän olonen vaikka tunteet kyti siellä jossain koko ajan. Sitten alkoikin taas olla enemmän katseita puolin ja toisin ja koko ajan olen vahvemmin tajunnu että ei tämä mikään pikkuihastus ollutkaan. Tuntuu että tulen hulluksi jos asiat ei etene mutta jarruna toimii se etten kuitenkaan ikinä voi olla täysin varma toisen fiiliksistä. Nyt on sellanen tilanne etten edes tiedä koska näen sua seuraavan kerran ja se tuskastuttaa. En ole vieläkään antanu itselleni anteeks sitä yhtä kertaa kun olisin voinut viettää sun kanssa reilun puolituntisen lähes kahdestaan ja tutustua suhun lisää (kun ei me oikeastaan tiedetä paljoakaan toisistamme) mut menin idioottina sinne missä oli kolmaskin kummallekin puolivieras ihminen. En tajua miksi tein niin. Tuosta ehkä tunnistat. Vietettiin me joskus aikaisemmin useampi tunti yhdessä mutta sanottakoon näin että silloin oli keskityttävä vähän muuhunkin kuin toisiimme eikä ollut vielä mitään silmäpelejä, sitäkin paremmat naurut kyllä saatiin ;)
Ai että kun liippaa läheltä. Aivan kaikki ei kuitenkaan kuulosta tutulta. Sen voin kuitenkin sanoa, että vaikuttaa tosiaan, kuten ensimmäisessä postissasi sanoit, että tunne on molemminpuolinen. Joudut katumaan myöhemmin, jos et nyt tee mitään. Ei kumpikaan jaksa tuota epävarmuutta liian kauaa ja sitten edetään suuntaan tai toiseen. Seuraavan kerran, kun näet hänet, annat tuon saman tajunnanräjäyttävän katseen hänelle. Tsemppiä sulle!
No mutta sähän voisit kanssa kertoa hieman lisää? :)
Harmi ettei täysin osunu stoorit yhteen, sydän pamppaillen käyn täällä aina lukemassa uudet postit. Tulen sittenkin tässä lähiaikoina näkemään häntä ja aion tehdä kaikkeni asioiden edistämiseksi. Silti on myös pelko siitä ettei toinen ajattelekaan samoin, vaikka kyllä ne katseet aika varma merkki on. Kiitos ja tsemppiä myös omaan tilanteeseesi! :)
Onpa ihanaa, että tämä ketju on alkanut täällä versoilla (Olen siis ketjun aloittaja). :) Mun päiväunien kohde tuntuu vihdoin tehneen päätöksen. Hän ei ole enää varattu, ja ilmassa on lupausta... ;) Teille kaikille onnea, ja uskaltakaa ilmaista sille ihastukselle, mitä te tunnette!! ...Älkääkä luovuttako heti, vaikka tilanne näyttäis epätoivoiselta!
Ihana kuulla tuo! Tulehan sit kertomaan tänne kuinka homma etenee ;) Tämä ketju kosketti itseäni paljon, koska olen esittänyt välillä todella välinpitämätöntä ja kylmää, jotta kukaan ei vaan arvaisi mitään. OIkeasti voisin sulkea toisen syliini loppuelämäksi. Luotan siihen, että odotus palkitaan.