Synnytysasento

Mä olen synnyttänyt molemmat sängyllä, puoli-istuvassa asennossa. Jalat koukussa sillee että pidin nilkoista kiinni. Ei multa kyllä edes kyselty mielipidettä asentoon... Eli en pysty vertailemaan muihin asentoihin. Ainakin syntyivät molemmat. ;)

Muakin kiinnostaa tää aihe :) itse menossa synnyttämään toukokuussa ja haluaisin ehkä jakkaraa kokeilla.... tai jotain jossa painovoima olisi avuksi :) esikoisen synnyttänyt sängyllä, puoli-istuvassa asennossa, niin että pidin polvien alta kiinni ja sain nojata jalkapohjilla kätilöihin.

Mä pökäsin esikoisen jakkaralta, mies oli takana ja tavallaan roikuin sen käsivarsissa aina ponnistuksen ja istuin supistusten välin. Tunnin kesti mutta meni ihan hyvin. En suostunu sängylle kylkiastentoon jota ehdotettiin, enkä pystyny oleen muutenkaan pitkälläni. Kakkosen aattelin kans jakkaralta tehdä, jos on vaan mahdollista. Ekassa ei ainakaan epiduraali haitannu mitään, jalat toimi ja tuntui loistavasti koko ajan. kipu oli vaan avautumisen ajan pois.

Ekan synnytin puoli-istuvassa asennossa. Ponnistusvaihe kesti vajaan tunnin eli aika normaali ensisynnyttäjälle. Itsestä olo tuntui kuitenkin luonnottomalta ja ponnistusasennon saanti vaikealta (käytännössä mies auttoi painamalla leukaa rintaan ja kaksi kätilöä roikkui toinen toisessa jalassa). Muistoksi tuli pieni eppari ja ihan pieni pinta repeämä (eppariin 3 tikkiä, repeämää ei tikattu). Alapään toipminen kesti n.5kk. Sitä ennen lievää virtsankarkailua ponnistaessa ja kipua tietyissä yhdyntäasennoissa ja pientä "outoutta" eli alapää ei tuntunut omalta.

Toisen ponnistin kyljellään. Ponnistusaika n.10min. Ponnistaminen sujui luontevasti. Muistona pienen pieni pintanaarmu (ei tikattu). Alpää tuntui omalta 3vk päästä synnytyksestä.

Molemmilla kerralla haaveena oli ponnistus pystyasennossa. Ekalla kerralla ei kätilö paljon vaihtoehtoja kysellyt, vaan määräsi puoli-istuvaan asentoon. Toisella kerralla ponnistusvaihe alkoi niin rytinällä ja ponnistamisen tarve oli niin voimakas, että asiaa ei paljoa ehditty miettiä vaan asento valikoituu ikään kuin luonnostaan.

2 kertaa olen ponnistanut puoli-istuvassa asennossa ja hyväksi kokenut. Ekassa synnytyksessä kokeilin ensin polviltaan, mutta en osannut ponnistaa siinä oikein. Ensimmäinen syntyi 10min ponnistuksella, toinen 4min ponnistuksella.

Itse synnytin esikoiseni jakkaralla 14minuutin ponnistelun jälkeen ja tätä vaihtoehtoa aion käyttää myös syyskuussa eteen tulevaan synnytykseen.
Jakkaran koin hyväksi, tosin en edes muita vaihtoehtoja kokeillutkaan :)

Halusin myös jakkaran, mutta sitten kun ponnistus supistukset tulivat, niin se sattui selkään ja häntäluun tienoolle niin paljon etten voinut sängyltä nousta tai ponnistaa kunnolla. Sain viimeisen annoksen epiduraalia ja se poisti selkäkivun ja auttoi niin että sain voimaa ponnistamiseen, eikä ollut tarvetta nousta sängyltä puoli istuvasta asennosta pois. Ei mennyt niinkun suunnittelin mutta hyvä mieli jäi.=)

Suosittelen kokeilemaan synnytysjakkaraa tai vaikka polviseisontaa, näissä asennoissa painovoima auttaa lasta syntymään.
Yleensä kätilöt eivät tarjoa muuta kuin tuota normi puoli-istuvaa asentoa jos ei itse huomaa muuta ehdottaa... Itse olen jutellut aiheesta kätilön kanssa ja tämä myönsi että tuo puoli-istuva asento on oikeasti kaiken luonnottomin asento synnyttää... siinä kuulemma puskee lasta vähän kuin ylämäkeen ja lisäksi häntäluu painaa lapsen kulkureittiä ahtaaksi jonkavuoksi joskus käy niin että äidin häntäluu murtuu synnytyksen yhteydessä vaikka lapsi ei mikään yli 4kg olisikaan.

Mä synnytyn vasemmalla kyljellä, selälleen en olis voinut kuvitellakkaan ponnistavani, jotenkin kun on vähän pystyssä niin tulee parempi voima siihen ponnistamiseen, näin ainakin mulla. Ja selvisin pienillä pintanaarmuilla, toivuin tosi hyvin ja nopeasti. Lantiopohjan treeni kannattaa ehdottomasti muistaa raskauden ajan, helpottaa ponnistusta oli asento sit mikä hyvänsä. Tän toisenkin meinaan/haluan ainakin kyljelläni synnyttää.

Itse synnytin epiduraalin voimin puoli-istuvassa asennossa, niin että pidin polvien takaa kiinni ja sain työntää toisella jalalla kätilöä vasten.
Kesti 10 min ja lapsi oli pihalla :)
Ei tarvinnut leikata, vähän tuli "asvaltti-ihottumaa" ja repesi sisältä (hoitui n. 3 tikillä) koska tyttö syntyi käsi poskella.

Multa kysyi kätilö että haluanko ponnistaa jakkaralla. Siinä vaiheessa ajattelin että aivan se ja sama, kunhan pääsen ponnistamaan! Ainakin vauva syntyi, kai se sitten toimi :)

Kolme ensimmäistä synnytin puoli-istuvassa asennossa enkä oikein tykännyt siitä asennosta. Neljännen ponnistin maailmaan vasemmalla kyljellä, se oli mukavampi asento minusta.

Onko kukaan muuten kuullut sellaisesta Relax birth- synnytystuolista?

http://www.relaxbirth.fi/fi

Vähentää kuulemma repeäminen yms. riskiä ja helpottaa synnytystä muutoinkin.

olisiko teillä kellään neuvoja ensi synnyttäjälle miten toimia tässä tilanteessa kun synnytys lähestyy ja pelkään tosi paljon

mä synnytin niin että mulla oli jalat ylhäällä. Ja 2 synnytyksen tein mahallani ja pyllistämällä vähäks oli noloo ku 2 synnytyksessä kakkasin ja oksensin ku mieski oli mukana

Puoli-istuva tuntu hyvältä, jalat molemmin puolin olevien kätilöiden lantiota vasten. Eka kokeilin kyljellään mutta ei ollut hyvä.

Puoli istuvassa asennossa ponnistin, eipä siinä kauheesti kyselty et missä asennossa haluan olla, kun olin kiinni tippaletkuissa (käynnistetty synnytys) ja vauvan sydänäänet laski, jouduttiinkin avittaa imukupilla ja tehdä eppari, johon tuli lähemmäs 10 tikkiä..

Kyykyssä hieman etukenossa omiin käsiin nojaten. Ihan perkeleenmoinen taistelu siinä oli, kun yrittivät minut siihen puoli-istuvaan asentoon kahlita (onhan se kätilölle helpoin työskentelyasento ja paras näkyvyys), mutta pidin pääni, koska kroppa kertoi että tuo asento oli oikea.

Musta tuo puoli-istuva tuntuu järjen vastaiselta, siinähän ponnistetaan lasta ylämäkeen tai vaakatasoon eikä painovoima auta yhtään. Lisäksi paine kohdistuu emätimen suulla vain välilihaan eikä tasaisesti koko emättimen aukolle, joten tuntuisi että peräsuoleen tähtäävät repeämät olisi todennäköisempiä siinä asennossa (tämä siis vain maallikkoajattelua, ei tutkimustietoa!!). Mut joo, hienoa se olisi jos jokainen saisi kuunnella kroppaansa ja etsiä sen kertoman ponnistusasennon, ja tarvittaessa voisi pyytää apua kätilöitä, jos ei löydä hyvää... mutta näinhän se harvoin menee.

Synnytin jakkaralla. Se on ihan paras keksintö. Ensisynnyttäjä olin tuolloin ja 11min oli ponnistusvaiheen kesto, eli todella nopeasti tuli. Painovoima tosiaan on apuna siinnä ja ponnistus/työntösuunta todella helppo löytää. Suosittelen kokeilemaan.

Itse synnytin esikon jakkaralla ja aion synnyttää tämän toisenkin ellei esteitä siihen ole. Painovoima auttaa. Makuullaan synnytän vain pakon edessä. Siihen ylämäkeen punnaaminen teettää aika paljon lisätyötä!