Minulla on hieman häiriötä puhumisessa ja kiroittamisessa ja olen ehkä myös
homo.
Alle kouluikäisenä naapurin pappa Jalmari.L kävi muutaman kerran käsiksi
ja tykkäsi satuttaa, Myöhemmin pikkusisko sanoi että oli tehnyt hänelle ja
lupaisn etten koskaan kerro kenellekkään.
Kouluun tuli ekaluokalla uusi rehtori. Otti minut erityisen huomion kohteeksi
ja alkoi satutella. Ekana vain kerran pari vuodessa, mutta tahti kiihtyi, että
6 luokka Kevät oli jo sillalailla paha kun joka päivä melkeen vei omiin asuintiloihin ja löi ns ilmat pihalle.
Sitten silitti aina päätä ja sanoi että ymmärhän että tekee vain kun
rakastaa Minua niin paljon.
Nimeä en voi sanoa, kun poikansa nyt täällä opettajana.
Ylä-asteella jouduin yhden poikaporukan riepottamaksdi, että ei ole montaa
vuotta kun painajaiset lakkasivat.
Pahimmalta tuntuivat ne kerrat kun näin rehtorin tai välituntivalvojan tai opettajien seidovan lasikäytävässä ja vain katselevan kun minua satutettiin.
Ala-asteellakin oli sen rehtorin puoliso ja toinen nais-opettja, jotka vaan
käänsi katseen poi, kun rehtori otti minut mukaansa, vaikka tiesivät
itkustani että satuttaa.
Olen jo kohta viisikymment', mutta en sillai luota ihmisiin, enhä ole viel'
seurustellut, mutta uskoisin että se toisen miehen kanssa olsi helponpaa.
Noin viisi vuotta sitten vuokrasin asunnon miehen kanssa, jonka olin
aikaisemmin kesällä tavnnut lehti tai netti-iloituksen perusteella.
Kysyin onko muita ihmisiä johta haaveilevat joistain rajuista jutuitsa, kun Minusta tuntuu, että kaikki on omaa syytäni, ja melkein joka vuosi kun
kaipaan läheisyytt', niin siihen sitten aina sekaan ntuu ajatuksia että Minua
satutetaan pahsti.
En ollut tästä kaverista kiinnostunut, mutta kerran kävimme syömässä ja
hän laittoi usieta kertoja viikossa tekstiviestejä, joihin vastasin jotain
epåmååråistä.
Myöhemmin syksyllä irtisanoin asuntoni ja hänkin alkoi kertoa hakevans a asuntoa.
Sanoin että voin maksaa pienen löytöpalkkion, kun hän koko ajan pyyteli eri tavoin rahaa, ja olin kerran jo lainanannun 2000 ja maksnaut 500 yhdestä
piirustuksesta.
homo.
Alle kouluikäisenä naapurin pappa Jalmari.L kävi muutaman kerran käsiksi
ja tykkäsi satuttaa, Myöhemmin pikkusisko sanoi että oli tehnyt hänelle ja
lupaisn etten koskaan kerro kenellekkään.
Kouluun tuli ekaluokalla uusi rehtori. Otti minut erityisen huomion kohteeksi
ja alkoi satutella. Ekana vain kerran pari vuodessa, mutta tahti kiihtyi, että
6 luokka Kevät oli jo sillalailla paha kun joka päivä melkeen vei omiin asuintiloihin ja löi ns ilmat pihalle.
Sitten silitti aina päätä ja sanoi että ymmärhän että tekee vain kun
rakastaa Minua niin paljon.
Nimeä en voi sanoa, kun poikansa nyt täällä opettajana.
Ylä-asteella jouduin yhden poikaporukan riepottamaksdi, että ei ole montaa
vuotta kun painajaiset lakkasivat.
Pahimmalta tuntuivat ne kerrat kun näin rehtorin tai välituntivalvojan tai opettajien seidovan lasikäytävässä ja vain katselevan kun minua satutettiin.
Ala-asteellakin oli sen rehtorin puoliso ja toinen nais-opettja, jotka vaan
käänsi katseen poi, kun rehtori otti minut mukaansa, vaikka tiesivät
itkustani että satuttaa.
Olen jo kohta viisikymment', mutta en sillai luota ihmisiin, enhä ole viel'
seurustellut, mutta uskoisin että se toisen miehen kanssa olsi helponpaa.
Noin viisi vuotta sitten vuokrasin asunnon miehen kanssa, jonka olin
aikaisemmin kesällä tavnnut lehti tai netti-iloituksen perusteella.
Kysyin onko muita ihmisiä johta haaveilevat joistain rajuista jutuitsa, kun Minusta tuntuu, että kaikki on omaa syytäni, ja melkein joka vuosi kun
kaipaan läheisyytt', niin siihen sitten aina sekaan ntuu ajatuksia että Minua
satutetaan pahsti.
En ollut tästä kaverista kiinnostunut, mutta kerran kävimme syömässä ja
hän laittoi usieta kertoja viikossa tekstiviestejä, joihin vastasin jotain
epåmååråistä.
Myöhemmin syksyllä irtisanoin asuntoni ja hänkin alkoi kertoa hakevans a asuntoa.
Sanoin että voin maksaa pienen löytöpalkkion, kun hän koko ajan pyyteli eri tavoin rahaa, ja olin kerran jo lainanannun 2000 ja maksnaut 500 yhdestä
piirustuksesta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Syksyllä sitten löysi asunnon josta pidin, kun kysyin paljon haluaa palkkiota, sanoi että voisiko saad pienemmän huoneen, ja että maksaa puolet vuokrasta.
Teimme kaksi vuokrasopimusta, molempien nimillä siis.
Muutamia viikkoa yhdessä asunnossa asuttuammme aloin huomata hänessä
piirteitä jotka herättivät levottomuutta, mutta jollain tavalla hän myös onnistui
samaan aikaan saamaan minusta henkisen yliotteen, josta vapautuminen on vienyt vuosia.
En ole kaikista asioista kertonut kenelleekkään, enkä tännekkään taida kaikken pahinpia juttuja laittaa.
Sellaista pahoinpitelyillä uhkaamista ja kaikkea todella outoa.
Otin yhteyttä vuokraisäntää ja sanoin että voisin vuokrta samasta talosta toisen huoneiston joka hänelle tai minulle, että voisin sitten alkaa muutta eteenpäin-
Hän ei halunnut huoneistosta luopua ja milla oli ollut parin viiko työ jo pelkästää
yli kahdenkymmenen m,etrin käsikirjastoni siirtämisessä omaan huoneeseeni.
Aika poan tilanne paheni niin etten voinut siellä asua. Kari näki näkyjä
ja uhkasi henkeäni. Soitin pari kertaa hätäkeskuskukseen ja kerran lääkärille, kun ajattelin että joku akuutti psykoosi.
Vuokraisän ilmoitti ettei omistjan politiikk salli kahden huoneiston vuokrausta samalle henkilölle, samasta talosta ja kieläytyi tapaamasta, kun kerroin että
kaveri on sairastunut.
Olin tuttavien luona ja kaupunkilla päivät ja uskaltaiduin hiipimään huoneeseeni, vasta aamuyön tunteina, kun kaveri oli huonossa kunnossa.
Oma mielenterveyteni alko järkkyä ja harkitsin vakavasti itsemurhaa.
En muista keksinkö itse, vai kertoiko joku, että vuokrasopimuksen saa poikki, kun jättää vuokrat maksamatta.
Muutin maalle ja tein niin.
Kuin sain haasteen asunto-oikeuteen otin yhteyttä isännöisijään ja sanoin että
voin maksaa vuokran. Kieltäytyi yhä tapaamasta ja sanoi että pitää soittaa
asianajajalleen.
Soitin, ja hän antoi taas toisen miehen nimen joka puhelimessa kertoi olevansa matkalla Itävallassa ja pyysi ottamaan yhteyttä isännöisijään.
Tätä jatkui neljän päivän ajan. Kerran tämä kaveri joka kertoi olevansa Itävallassa, kysyi "miten ajattelit maksaa", kun vastasin että ajattelin maksaa
rahalla, onnistuikin tapaaminen jo seuraavaksi aamuksi ja kaikki olivatvat valmiita tapaamaan, isännöitsijän toimistossa.
Välillä oli kuulemma tullut oikeuden päätös, joka oli kuulemma ollut kallis-
Maksoin noin 8000 Euroa vuokrasaatavia ja pyysivät vielä muutaman
tuhannen oikeudenkäyntikuluja.
Kun näkivät että Minulla oli vielä rahaa, sanoivat että pitää maksaa uudestaa sama summan, koska se toinen kaveri ei ole maksanut vuokriaan.
Sanoin ettei kuulu Minulle ja että tärkein syy miksi eivät antaeet Minun purkaa vuokrasopimusta, oli kuulemma se, että molenpien olisi pitänyt irtisanoutua samaan aikaa.
Nyt sanoivat ettei sillä toisella vuokrasopimuksella ole mitään merkitystä ja että
vastaan kaikista vuokrista.
Maksoin sitten tyoisenkerrat 8000 ja sanoivat että Minun on parasta
pitää suuni kiinni asiatsa, sillä heillä on oikeudesta paperi jolla voivat periä vielä kolmannen kerran, jos kerron kenellekkään.
Sain sovittia sentään kolne viikoa ylimääräistä muuttuaikaa, sillä kerroin etten
halua/uskalla olla entisen asuinkumppanini kanssa asunnossa kahden.
Kun noin viikon kuluttua, palasin Maanantaina pakkaamaan, havaitsin
kaikkien raha-arvoiltaa kalleinpien esineiden hävinneen.
Kansainvälisistä huutokaupuista sekä Kevään aj Syksyin isoista huutokaupoista keäämieni taulujen korujen jne.
Menin Pasilaan ja polisitallle ja koetin selittää mitä oli tapahtunut.
Kärsin ilmeisesti lievästä aspergerista ja kertomukseni ovat kovin sekavia
ja polveilevia, kuulijoitten korvissa.
Poliisi pyysi kirjoittamaan kaiken paperille, mutta kaikista lukuisista heikkouksista, on kirjoittaminen hankalin handicappini.
Soitin seuraavana päivä ja kysyin rikosilmoituksen numeroa, mutta Minulle sanottiin, ettei mitään ole kirjattu ylös ja jos haluan tehdä ilmoituksen, tulee minun matkustaa uudelleen Helsinkiin.
Tein työtä käskettyä ja odotin noin viikon.
Sillävälin olin saanut yhden teksti viestin puhelimeeni, joka todella såikäytti ja masensi.
Viimeiset kuukaudet, kun olin vielä asunnossa kirjoilla, olin alkanut saada
päivittäin outoja tekstiviestejä. Toisinaan vain kymmenkunta, mutta usein useiota kymmeniä päivässä.
Ei oikeastaan, mitään, mitä olisin ymmärtänyt, jonkinlaisia runojen ja kapakkalaulujen ja mietelauseiden sikermiä, tosin ulkomaan kielisiä
Senverran Auf ja Der ja muita saoja oli,että tunnistin ainakin Ruotsin, Saksan Ja Ranskan kielen vaihtelevan ja vuorottelevan lauseissa.
Kun en saanut vastausta tieduisteluihini,; Kuka olet? Tunnemmeko jostain?
Kun en saanut vastausta tieduisteluihini,; Kuka olet? Tunnemmeko jostain?
Aloin vain systemaattesesti poistaa nuo viestit päivittäin aina aamulla
puhelimesta ja tallensin numeron nimellä : Häirikkö
Niin siis päivä rikosilmoituksen jälkeen siis tuosta numerosta tuli viesti, jonka
avasin vasta kuukausine kuluttua.
Puheuihini ja soittoihini, jpoissa koetin tiedustella Minulta anastetun omaisuuden kohtaloa, en saanut vastausta.
Olin kyuitenki jo saanut selville, että kaveri harjoitti tilauspetoksia, ja huumaavien lääkkeitten kauppaa ja vaikka mitä.
Lisäksi löysin siivotessa kopion retusoifusta vuokrasopimuksesta, johon
oli tehty muutoksia siten, että hän oli oikeutettu nostamaan jonkinlaisia
tukia koko vuokraa vastaavalta summalta.
Vaatteilleni oli virtsattu ja löysin nipun minulle osoitettua postia
jotka oli avattu.
Poliisiin olin siis viikon päästä yhteydessä ja tutkija oli aika vihainen,
Hän sanoi että olivat saneet henkilön heti kiinni, ja kuvanneet tavarat
ja ko henkilö oli ilmoittanut ottaneensa ne talteen ja ettei miään rikokseen viittaavaa ollut tapahtunut.
Olivat lisäski todella kiukkuisia, että osite johon olivat kuvat esineistä
laittaneet, oli vanha ja kirje palautunut heille.
Kun pyysin saada kirjeen ja siinä olevat kuvat sanoi tutkija, ettei minulla ollut siihen enää oikeutta, kun en kerrat olllut ottanut kirjettä vastaan postista
( vanha Helsingin osite kummitteli joissain tietojärjestelmissä )
Olin kylläkin tehnyt virallisen muuton postilokero-osoitteeseen, kun se
painettu edustameni ulkomaisten yritysten esitteisiin.
Kysyin Poliisilta voinko tehdälistan kadoinneista tavoroista, mutta sanoivat
poliisin tietokonejärjestelmän uusiutuneen, että voisin vain ilmoitta, oliko se kahdeksan taulua/tavaraa.
Kun epäilin että anastettua omaisuutta on enemmän, sanoi asiaa
hoitava Poliisi, että Minun pitää valita vain arvokkaimman, sittä he eivät voi ottaa ilmoitusta vastaa, useammasta kuin kahdejsasta esineestä.
Kun kysyin poliisin ja hänen esimiehensä puhelinnumeroa. otti poliisi
juuri käteeni antamansa asiakirjan takasin ja laittoi esilehden silppuriin ja sanoi, ettei hänelle ja esimihelle ollut puhelinnumea ja näppäili
konettaan ja tulosti uuden esilehden, josta todentotta puutuivat puhelinnumerot.
Kun kysyin, kuinka häntä tavoitta, hän sanoi että vain Poliisin hätänumetron kautta.
Aikaa kului, ja muutamine kuukausin jälkeen varasin hänelle ajan.
Hän olis kiusaantunut tapaamisesta ja sanoi ettei Poiisi voi asiassa auttaa.
Kuulusteluissa oli käynyt ilmi, että tämä asuinkumppani oli kerran illastanut myös sisareni kanssa, ja Poliisi ehdotti, että pyytäsin sisartani hakemaan
tavarat pois.
Punastuin ja häkellyin, sillä näin ja anäen sisartani vain muutamia keroja vuodessa.
Kysyin kuitenkin seuravalla tapaamiselle, mihin hän arveli lauseen liittyvän ja haän kertoi , ko henkilön soittaneen ja esittäytyneen ystäväni ja saaneen
kutsun illalliselle.
Jokin oli kuitenkin saanut siareni ja hänen puolisonsa niskakarvat pystyyn
ja arvelunsa olivat osittautuneet myöhemmin tosiksi, kun kertoivat saaneensa
lukuisiä "häiriintyneen" tuntuisia tekstiviestejä ko henkilöltä.
Aikaa kului ja kävin noin puolivuosittain hoputtamssa poliisia ja aivan
käsittämättömält' tuntui asian hidas eteneminen.
Muutaman vuoden kuluttua alkoi kalleimpia esineitä tulla esille alan erikoisliikkeistä, huutokaupoisssa ja esim Panttikonttoron huutokaupoissa.
Olin poliisin yhteydessä ja parista esineestä olikin käräjät.
Yllätykseni oli kuitenkin suuri, kun menin esineitä noutamaan, ja
sain kuulla tutkivan poliisin ilmoitta varstettuja tavaroita ostaneisiin
liikeisiin ja Helsingin Panttiin, että Minun tuli ostaa omat tavarani takasin.
Ja varastett arvotavaa ostanut liike ja työntekijät kertoivat poliisiin
täysin yksiselitteisesti ilmoittaneen, että tavart ovat nyt heidän ja Minulla
on ainut mahdollisuus saada ne takasin vain korvausta vastaan.
Helsingis Pantista ostinkin yhden esineen, kun Poliisi siiä vielä erikseen
soitti ja sanoi että Minulla on vain päivä aikaa se maksaa, tai se menee huutokauppaan.
Kaleinpien esineitten kanssa, en ollut yhtä onnekas, sillä ne ostanut
erikoisliike,sanoi, saaneensa ne niin edullisest, ettei heillä ollut aikomustakaan
luopua niistä.
Varsinkin kun he olivat vielä erikseen uudelleen soittaa ko Poliisille, ja tämä oli
vakuuttanut tavaroitten nyt olevan heidän.
Poliisi kyllä lupasi, että hän laitta Minulle heti käräjaoikeuden päätöksen kun hän sen saa.
Meni noin vuosi ja sain puhelun Lahden käräjäoikeudesta ja pyysivät käymään.
Sieltä sitten sain oikeuden päätöksen, ja vouti sanoi ettäoli käynytjoku virhe, kun oli hänelle toimitettu, kun oli kulunut vuosi ja yksi päivä oikeuden käynnistä.
.
Luin asiakirjan ja näin lähes punaista. Paitsi että olin vuoden aikana
huomannut arvokasta pienesineistöäa kelloja koruja postimerkkejä jne kadonneen ja tupsahtelevan arvohuutokauppoihin, niin käräjäpapereissa
oli myös epämääräinen maininta, asumismuotomme kodinomaisuudesta, ja kuinka kaikki oli yhteistä ja rivien välistä paistoa myös tunnelma aviovuoteen jakamisesta.
Ymmärsin kyllä heti miksi poliisin oli ollut asiaa hankala tutkia, mutta
harmistuin, miksei asiaa oltu Minulta suoraan kysytty.
Olin taas yhteydessä Poliisiin ja sain yhteydenoton Museosta jonne oli taltioitu aiemmin kuvia, joistan poikkeukselisen merkittävistä esineistä, joita tullut
takasin markkinoille.
Poliisa sanoi, että enkö Minä nyt ymmärrä, ettei Poliisi voi Minua tässä
asiassa lainkaan auttaa.
Olin sitten yhteydessä Poliisn esimieheen ja hän suostui Pasilassa tapaamaan
Sanoi, että tapaa Minut vain "mielenrauhani takia " ja toivoo etten olis asiasta enaa koskaan Poliisiin yhteydessä.
Kun esineitä joista Espoon museolla kuvat, tuli Kansainväliseen Syyshuutokauppaan olin Poliisiin taas yhteydessä.
Kysyin onko tutkinta lopetettu ja mikä on tilanne.
Poliisi ei suostunut vastaamaan ja menin hänt' tapaamaan.
Kaikki mitä kerron on totta, mutta huomaan että joittenkin tapaamisten järjestys ei
ole oikea.
Olen myös muuttanut asianosaisten nimeä ja sellaista, kun viimeississä paperissa sanotaan, ettei minulla ile lupa keskustella siatsa kenenkään
kanssa.
Nosiellä Poliisilaitoksella se poliisi taas itketti Minua, ja alkoi puhua siskostani
ja asioista joista olis huomannut minun aiemmin kiusaantuvan.
Senverran sitten inhimillisyyttä tuli pintaan, että vaikka virallisesti Polisi
ei voi Minua autta, voi hän sanoa näin.
Jos itse etsin varkaan ja löydän hänen kotiosoitteensa, ja pystyn varmistamaan
että tavarat ovat varmasti hänen hallussaan ja hän ei pyystäni huolimatta
luovuta niitä haltuuni, saan soittaa Poliisin hätänumeroon ja hän järjestää
että varkaalla on sellainen "haku päällä" että saan omaisuuttani takaisin.
En ollut kovinkaa innostunut, sillä pelkäsin kovasti menä oikeuteen ja sanoin sen tuomarillekin monta kertaa, kun olin monta vuotta aika huonona, kun
jotenkin tuo kaveri sai uhkailelemalla minut niin huonoon kuntoon.
Viimeisen kerran kun soitto jostain oudosta tai tuntemattomattomasta numerosta sanoi "että ymmätkän kai, että han voi puhelinsoitolla lopettaa
Minun ja äitini elämäm"
Muutin heti katsomaan åitinimperää, enkävieläkään uskalla vastata puhelimeen, kun silloin kun tiedän kuka soitaa tai soitosta on sovittu.
Nyt tuntuu hassulta ja naurettavalta että menin niin huoneen kuntoon, mutta
kyllä yksi suurinpia syitä on tämän Poliisin käytös Minua kohtaan.
Menetin vuosoksi uskoni Poliisiin ja vasta nyt tajunnut ettei koko
ammattikunta voi olla vastuussa yhden tosi väärin toimivan kaverin edesottamuksista.
No sitten piti olla taas käräjät yhdestä tai kahdesta tavasta ja Poliisi ensin hävitti
täydentävn listani ja myöhemmin hieltäytyi ottamasta sitä vastaa, ja pyysi etten
olisi enää yhteydessä.
Kun eivät suostuneet kaveria noutamaan käriin että aina siirtyivaät hain hänet itse essille.
Sain siitä kylläkin todellä ikävät moitteet, että jos kerran olemme yhä niin
hyvissä väleissä ja puheyhteydessä, niin mihin Minä Poliisin apua
tarviin.
Kun sanoin että haluan vain elävuosia varten keräämäöni kokelmat takaisin, vetosi Poliisi taas siskooni ja käaski pyytää apua häneltä.
Koine sen tosi alentavana, ja päätine ettei Minun oikeasti kuulu ytehdä
yksitysietsivän töitä ja nukkua öitä autossa jotta saan kaverin kaivetttua esille.
No, Vuosi pari sitten kun olin jo lähes vapautunut peloista h'nt' kostaan ja
olisiko haastemies soittanut ettei Poliisi löydä miestä, niin hain taas
päivän aikana hänet esille.
Koetin päästä avatusta ovesta asuntoon, mutta vars on fyysisesti iso
ja aiemmin uhannut monasti , niin en sitten päässyt puskemaan ohi.
Soitin kuitenkin Poliisille, mutta käviilmi että tässsäkin asissa asiaani
hoitav Poliisi, oli Minua väärin informoinut.
Ei ollut mitään "hakua jne.
Olin kuitenkin sinnikäs ja istuon alhaalla rapussa usieta tunteja ja soitien
eri numeroihin joita Minulle keskuksesta annettiin.
Vihdoin tuli kahsi nuoempaa Poliisi miestä ja näytin heille asunnon.
He koputtivat oveen, mutta varas ei avannut.
Heitä kiinnosti kovin, kuinka olin osannut pyytää heitä paikalla ja käyttää
jotain "ammattitermejä" kerroin mitä asiaani hoitava Poliisimies
oli sanonut ja he sanoivat ette heillä ollut oikeutta avta ovea tai pyyttää isännöitsijää avaamaan.
Olin pettyny ja mene kollegan luo yöksi.
SEuraavana päivävä lounastimme Hietalahdessa, Kreikkalaistyylisessä
ravintoöass, kun asiaani tutkija Poliisi soitti ja jouduin siirtymään
vapaaseen pöytään ottamaan puhelun.
Jouduin taas jällen kerran itkuisen tunnekuohun valtaan, kun Poliisi
huusi Minulle puhelimessa, ja sanoi että kuka Minua on
" käskyttänyt" ja opastanut näin toimimaan.
Kun kerroin, että hän itse Minua neuvoi, sanoi Poliisi että olen keksinyt kaiken
ja ettei hän ole m kitään sellaista koskaan sanonut, aloin taas itkeä puhelun jälkeen ja kuntoni huononi.
En muista miten pääsin kotiin.
Seuraavana päiväv Poliisi taas soitti, mutta meni päivä tai pari, ennekuin uskalsin soitaa takasin.
Sain jostain hänen numeronsa, kysyinkin että onko hänellä nyt puhelin
käytössään, kun eklla kerralla hän kertoi ettei puhelinat ole.
Sain murahduksen vastaukseskis, ja Poliisi sanoi seuraavaa.
Hän on pååttånyt tehdä kaikkensa, jotta asia ei ikinä etene oikeuteen asti.
Hän ehdottaa ratkaisuksi seuraavaa, jos se kelpaa Minulle.
Kaverit otta varkaan kiinni, ja häntä pidetään Pasilassa kiinniotettuna,
ja sillaiskaa Poliisit tulevat avaamaan varkaan asunnona oven, että
saan tavarani sieltä noudettua.
Sanoin, että se kyllä riittää Minulle ja kysin ottaako hän varkaan avaimet ja
antaa kavereillen jotka tulevat avaamaan oven, mutta Poliisi sanoi että
ei. että kaverit pistävät varkaan putkaan ja hän ottaa avaimet ja tulee
sittem itse avaamaan Minulle oven ja saan kantaa tavarat pois.
Keskustelimme vielä yksityiskohdista ja pakettiauton ja kantajan hankkimisesta jne.
Seuraavana päväv ei Poliisi soittanutkaan sovittuna aikana, ja
ilta alkoi pimetä, ja odotin vuokra-auton ka apukuskin kanssa.
En muista lähdimmekö ajamaan Helsinkiin, vai odotimmeko,
kelikään ei ollut paras mahdollinen, kun Poliisi soitti ja sanoi
ettei "kaveri ollut kuunnellut järkeä" ja ettäjän on hyvin pettynyt
asioiden saamaan käänteeseen.
Kuulusteltava oli ilmoittanut olevansa taidekokoelman laillinen haltija
ja lisäksi arvokkaimmat teokset oli myyty tuntemattomille henkilöille.
Työt oli kedrran pari Poliisin tpoimesta kuvattu, aikaisempien rtsioiden yhteydessä.
Sanoin että ei Minua haitta, sillä onhan Minulla kaikista dokumnetin, kuitit,
tai huutokauppaluottelot, kopiot tai museoitten ja/tai konservaattorien
lausunnot.
Nyt asia ollut tass kaksi kolme kertaa tulossa käräjiin, muutaman esineen
osalta, mutta Poliisi ei kykeke lainkaa ko henkilöa tavoittamaan.
Kysymykseni kuuluukin, miten Min un tulisi toimia, kun olen menettänyt
luottamukseni asiaa tutkivaan Poliisiin, koska olen sen käsityksen
vallassa, että liki kaikissa tärkeimmissä siakysymyksissä on hän
Minua ja muita asianosaisi ohjeistanut tavoilla, jotak ovat, joka väärin ja/tai lain
ja hyvien tapojen vastaisia.
En lisäksi kaiken tämän jälkeen oikein kykene luottamaan tuohon Rikostutkijaan ja pelkäänpä että varkaan löytymättömyys oikeuteen
liittyy Poliisimiehen aiempiin voimakkasiin lausuintoihin, ettei hän
toivo asian koskaan etenevän oikeuteen..
Onko Minulla mitään mahdollisuusksia saada edes osaa omaisuudesta takasin?
Olen nähnyt varstettuja koru ja Zeppelinmerkki kusiloista jotka käynyt tunnistamassa, useimma maamme johtavissa huutokauppahuoneissa
ja erikoisliikkeissä, mutta useimmat esineet ovat ollet liian kalliita Minun ostaa
takasin ja ollet nitä samoja joista joista Poliisi ei ole suostunut ottamaan
ilmoitusta vastaan.
Vuosikymmeniä sitten hankkimani Suomi-kokoelma maksoi samanverran 50.000mk kuin pieni yksiö Intiankadulla ja nyt olen nähnyt sen hajoitettuna
alan huutokaupoissa.
Miten pitäisi toimia, jos pelkää Poliisin toimineen tavlla joka ei ole ihan oikein ja jarruttavan ja haittaavan asian edistymistä?
Olen pahoilla että dyslectiani tekee tekstistä niin jankkaavaa ja vaikealukuista,
mutta olen kuitenkin selvinnyt arjen elämästä siitä huolimatta.
Tämä asia vain on kulutanut ja vanhentanut Minua tavattomasti ja annakin sen
ehkä mennä, jos Poliisi vielä kohtelee Minua asiattomasti.
Parempi se on viettää kyöhä vanhuus on antaa henkisen terveyden murtua omaisuuden takia.
En vain voi sanoin kuvailla, kuin häväistyksi ja yhä uudelleen ryöstetyksi
nämä tapahtumat ja tapaamiset, joissa olen saanjut tuntua olevani oikeudeton
ja typerä, ovat saaneet Minut itseni tuntemaan, aina kun olen tämän
Poliisin tutkijan tavannut.
Vaikka Minulle ei kokemusta seurustelusta olekkaan, toivon sen olevan jotain
kaunista ja molempia kasvattavaa ja inspiroivaa, jos sellaista kohdalle
tulee.
Vaikka se ei ehkä missään papereissa esille tulekkaan, niin olen väistämättä
tulluttajuamaan, että tärkein syy, miksi asiaani ei käsitellä, on tosiasia, että
Poliisi päätteli Meidän seurustevan, siis asuinkumppanini ja Minun.
Vaikka se aikanaan tuntuikin niin kauhistuttavlta ajatukselta, että laitoin
sen vainoharhaisuuden tiliin, olen nyt saanut huomata sen olevan totta.
Saan tukea noin 107 Euroa kuukaudessa, kun olen äitini kanssa ja
olen oikeutettu jonkinlaiseen oikeusavustajaan.
Kirjeita on tullut kaksi kolme vuodessa, joissa on kerrottu minua
avustavan hnekilön vaihtuneen.
Kerran on yksi naisnen soittanut ja kun otin puheeksi, että pöytäkirjassa
oli jotain joka viittasi intiimiin suhteeseen, tiuskais hän että sehän nyt
on tullut jo kuulusteluissa delvässä, eikä sitä enää voi kyseenalsitaa.
Kun sanoin, että asia olis minulle shokki, ja pahimmat pelkoni
Poliisin toiminnasta osoittautuivat tosiksi, kun sain käräjäoikeuden
pöytäkirjan, sanoi hän ettei usko vivansa Minua edustaa menestykkäästi
jos tässävaiheessa än asian.
Olen nyt sen verran sinut itseni kanssa, kuten ikäiselleni sopii ja tajuan että
helpointa harrastaa seksia tai viettää aikaa yhdessä olsi toisen miehen kanssa.
Ei se ole koko asian pointti, millään lailla.
Kurjaa on siis se, etta Minua on kohdeltu tosi huonosti sen perusolettaman takia että olen homo-
Mielestäni niin ei saisi olla.
On alentavaa olla tekemisesä Poliisin kanssa, jota ei voi enää lainkaa
kunnioittaa ja johon ei juurikään kaiken jälkeen kykene luottamaan.