Piiiiitkästä aikaa oli tänne tultava, ja kirjoitettava. Sinulle, meistä. Siitä ajasta, jonka sain kokea, siitä rakkaudesta mitä tunsin. Kauneinta, pelottavinta, ikuisinta tunnetta sydämessäni.
Tunteet harvoin kohtaa samoin määrin, ei silloinkaan. Lämpinä hehkuna olet silti mielessäni enkä sinua ja jättämiäsiä jälkiä unohda koskaan! Se oli parasta, vaikka myös kamalinta mitä koin. En uskaltanut, pelästyin itsekkin. Yritin, liikaakin...
Jotain kadun, mutten koskaan sinua
Tunteet harvoin kohtaa samoin määrin, ei silloinkaan. Lämpinä hehkuna olet silti mielessäni enkä sinua ja jättämiäsiä jälkiä unohda koskaan! Se oli parasta, vaikka myös kamalinta mitä koin. En uskaltanut, pelästyin itsekkin. Yritin, liikaakin...
Jotain kadun, mutten koskaan sinua
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vähän noin koin sen itsekin. Jep niin kaunista mutta samalla pelottavaa. Apuva viet koko käden. Parasta ja aika ainutkertaista sielujen sympatiaa. Voii kun tahtois lisää ja vielä vielä viellä kerran. Ei taitais tulla loppua ikuinen jano on päällä ja jäi päälle. Tunnustan enkä kadu. Sinä jotain ihmeellistä kaikkea hyvää tulvillaan. En anna hehkun mielessäni koskaan sammua sen lupaan. Yön pusu kuuma ja kiihkeä vähän himokaskin sen sulle annan poskellesi painan.
Siinä on sanat paikallaan. Voisi olla kirjoittamani, tosin siinä olisi enemmän turhaa analyysia. Samoissa aatoksissa kuitenkin.