Elikkä, viime kerrasta kun olen voinut sanoa että elämä on elämisen arvoista, niin siitä on vuosia.
Ei jaksa nousta ylös aamuisin, sillä syytä ei ole. Ei jaksa opiskella koulussa, ei jaksaisi edes köydä sitä koulua..
Opiskelu tuntuu niin turhalta... Vaikka saisin hyvän työpaikan, mitä silläkin tekee jos elämässä ei ole mitään minkä takia elää?
Ennen olin positiivinen ja ajattelin että jotain parempaa ilmaantuisi, mutta monen vuoden päästä niin vielä samassa ja varmaan vielä pahemmassa tilassa ollaan.
Vanhemmat välittävät vain koulumenestyksestäni, muttei hyvinvoinnistani. Muutenkin suosivat sisartani näkyvästi enemmän kuin minua.
Ovat aiheuttaneet minulle ikuisia traumoja.
Näin nuorella iällä joudun jo elinikäisten sairauksien kanssa pärjäämään.
Haluaisin vaan muuttaa pois ja jättää kaiken taakseni. En kauheemmin jäisi mitään kaipaamaan.
Siinä onkin ainoa motivaationa opiskella, että pääsisin tääktä pois...
Ei jaksa nousta ylös aamuisin, sillä syytä ei ole. Ei jaksa opiskella koulussa, ei jaksaisi edes köydä sitä koulua..
Opiskelu tuntuu niin turhalta... Vaikka saisin hyvän työpaikan, mitä silläkin tekee jos elämässä ei ole mitään minkä takia elää?
Ennen olin positiivinen ja ajattelin että jotain parempaa ilmaantuisi, mutta monen vuoden päästä niin vielä samassa ja varmaan vielä pahemmassa tilassa ollaan.
Vanhemmat välittävät vain koulumenestyksestäni, muttei hyvinvoinnistani. Muutenkin suosivat sisartani näkyvästi enemmän kuin minua.
Ovat aiheuttaneet minulle ikuisia traumoja.
Näin nuorella iällä joudun jo elinikäisten sairauksien kanssa pärjäämään.
Haluaisin vaan muuttaa pois ja jättää kaiken taakseni. En kauheemmin jäisi mitään kaipaamaan.
Siinä onkin ainoa motivaationa opiskella, että pääsisin tääktä pois...
Vastaukset 14
Vanhimmat
Samanlaista on minullakin. Vanhemmat pitävät itsestään selvänä että jaksan. Äitini on itsekin vähän masentunut, eikä jaksa mua. En omista ystäviä, opettaja on yleensä ainut kelle päivän aikana puhun.
Ei sinun tarvitse olla vanhempiesi unelmien ja toiveiden täyttäjä. Sinä olet arvokas ihan i vain olemalla ainutlaatuinen ihminen. Me kaikki olee yhtä arvokkaita, arvoamme ei voi mitätöidä tositen vaatimusket ja odotukset. Ollemme kaikki luotuja Taivaan Isän iankaikkista tarkoitusta ja suunnitelmaa varten. On tyhjää, jos elämä on vain suorittamista yteiskuntaa ja toisia varten.
Voi kun löytäisit tämän olemassaolon itseisarvon omassa elämässä henkilökohtaisesti niin sitten saisit mielekkyyden ja olemisen riemun.
Tsemppiä sinne! Toivon että saat ittes kuilun pohjalta ylös niin pääset takas siihen ihanaan elämään :)
Minulla oli sama tilanne 11-vuotiaana, halusin vaan kuolla pois tästä helvetistä. Ylämäkeä oli jatkunut niin kauan, etten tiennyt miten tästä selviää. Nyt kuusi vuotta myöhemmin nautin elämästäni, mutta edelleen menneisyys vaivaa ja satuttaa.
Siispä Sjfds, sinulla on tärkeää olla hyviä ystäviä tukena ja sinun on puhuttava perheesi kanssa. He eivät itse ehkä tajua asettavansa sinulle liian suuria paineita, ja sinun on itse tehtävä heille selväksi, että tarvitset vanhemmat, etkä kahta orjapiiskuria. Ystävät, harrastukset ja kaikki tekeminen, missä voit tuntea itsesi hyödylliseksi auttaa. Alat ehkä huomaamattasi nauttia jostain rutiinista ja se antaa elämään lisämaustetta. Hyviä ystäviä on hyvä olla olemassa, koska heiltä saa tukea ja ymmärrystä kun koko maailma tuntuu kaatuvan niskaan.
Jaksamisia sinulle valtavalla annoksella, tiedän kokemuksesta ettei elämä ole helppoa, kun se oikein ranttaliksi pistää.
Hei, haluaisitko antaa mese osoitteesi :) oon 16vuotias tyttö.
Älkää antako periksi, yritetään sillä kuuluisalla suomalaisella sisulla jaksaa eteenpäin vaikka ei aina jaksaisikaan, haleja teille
Mitä sulle kuuluu nyt? Olisi kiva kuulla.. :)
Terve!
Olen yrittänyt nyt loman aikana olla mahd. paljon ulkona, sillä sisällä kököttäminen ei auta yhtään... Varsinkaan kun äiti jatkuvasti huutaa aivan turhista asioista.
Olen purkanut vihaisuuttani treenaamalla. Liikaakin, sillä tuntuu välillä ettei jaksaisi edes kättä nostaa ylös.
Yritän tässä pärjäillä, ja olla ottamatta liikaa stressiä. Niin kuin joku jo aikaisemmin sanoikin, ei tarvitse aina tehdä muiden odotusten mukaisesti, itsemme takiahan täällä elämme.
Jees: ihan vain itsemme tähden. Jokaisella on omanlaisensa elämä. Ei me kloonailla toisten elämää.
Totta.
Sulla on hyvä asenne, hienoa että treenaaminen auttaa. Ja se on totta, siitä tulee hyvä fiilis :) Kesää kohti on vieläkin enemmän mahiksia harrastaa ja käydä vaikka lenkillä, kun aurinko paistaa ja on lämmintä :D
http://www.youtube.com/user/KAUPUNKISHAMAANI
Yritäpä saada jokin masennuslääkeresepti ja malta käyttää säännöllisesti 2-3 viikkoa, saattaa vaikuttaa mielialaan hyvinkin positiivisesti. Ainakin mulla vaikuttaa.
Niin siis säännöllisesti 2-3 viikkoa ennenkuin alat odottaa vaikutuksia, käyttöähän nyt sit voi jatkaa vaikka loppuelämänsä jos haluaa.