Hallitus yrittää kiivetä puuhun pylly edellä
Tätä kuntataistelua on käyty vuosikymmeniä; kokoomukselle ja sosialidemokraateille on edullisempaa mitä suurempia kunnista tulee koska keskustan suhteettoman suhteellinen vaikutusvalta vähenee silloin.
Sama sopii myös vihreille ja vasemmistoliitollekin.
Vaalipetos ja valtataistelu
Aikalailla tässä on ajoituspetoksen makua: jos olisimme nyt keskellä presidentin vaalien ensimmäistä kierrosta pamahtaisi Paavo Väyrynen jatkoon ja haastaisi armeijamaustein ja Salon katastrofin seurauksena Niinistön kokonaisvoiton.
Se oli tiedossa, siksi kaikki katsoivat kalenteriin kun päättivät julkistuksista. Tyhmää kanssa juoksutettiin.
Keskustassa on syytä olla vastarinnassa, jakaantuminen urbaani- ja maakunta Suomeen näkyi selvästi. Niin se koettiin mitä pohjoisemmaksi mentiin.
Tässä käydään siis historiallista valtataistelua puolueiden välillä. Siksi aloitetaan karttaharjoituksella, vaikka pääasia olisi ollut sisältö; demokratia, mitä uusi kunta tekee, mitä päättää maakunta?
Kuinka päästään yhdentämään kaikki elinkeino-, metsä- maatalous-, poliisin ja oikeuslaitoksen himmelipiirit nyt pakotettavaan rakenteeseen?
Missä on ihminen
Julkisuudessa ei ole näkynyt juurikaan huolta mihin tämä johtaa ihmisten luonnollisten yhteisöjen, järjestöjen, kylien, koulujen ja lähipiirien suhteen. Esitys on tehty valtiovarainministerissä raha ja rakenne päämääränä.
Kansankodin rakentaminen on vain hallinnonuudistus, näkökulma rahan, ihmisen kannalta asiaa ei katsota.
Siitä syntyy pahoinvointia. Kymmenet tuhannet luottamusmiehet valtuustoissa ja lautakunnissa lentävät yli laidan, valtava kapasiteetti hyvää passivoituu. Kyllä tämä vaikuttaa.
Mitään lähidemokratian mallia ei ole esitelty. Pari kylätoimikuntaa, kuten Hämeenlinnassa, ei demokratiavajetta korjaa.
Kokonaisratkaisu
ihmisten tarpeista
Jos oltaisiin oikein fiksuja, katsottaisiin koko järjestelmää, yhteiskuntaa, uudestaan ei vain kuntarajoja.
Pitäisi keskittää se mistä keskittämisestä on hyötyä: veronkanto, sosiaalitoimen suuret asiat kuten työllisyys, yhdennetty ja hierarkiavapautettu terveydenhuolto, joukkoliikenne ja yleiskaavoitus, ammatillinen ja korkeampi koulutus, ystävyyskunnat, elinkeinojen edistäminen, turvallisuus- ja edunvalvonta sekä energia- ja jätehuolto olisivat suuren aluekunnan vastuulla.
Sitten yhteen liitettävät peruskunnat huolehtisivat edelleen ihmisten lähiasioista: päivähoidosta, asemakaavoituksesta, peruskoulusta, sosiaalitoimen lähipalveluista, katujen kunnossapidosta, nuorisotyöstä, kulttuurista, urheilukentistä ja muusta ihmisen lähipiiristä. Kuntayhtymät yms. lopetettaisiin.
Tämä johtaisi huomattavasti parempaa lopputulokseen jos samaan aikaan saataisiin maakunta- ja valtionhallinnon alueorganisaatiot samaan muottiin.
Tämä merkitsisi myös kunnanosademokratian synnyttämistä kuitenkin hallintoa kokonaan uudistamalla.
Euroopan yhdentymisen idea oli yhteistyö yli kansallisrajojen mutta samalla täydentävä subsidiariteetti- eli läheisyysperiaate. Se tarkoittaa, että julkisen vallan päätökset tulisi tehdä mahdollisimman lähellä ihmisiä ja käsitellä hallinnossa alhaisimmalla mahdollisella tasolla, jotta päätöksentekijöillä on mahdollisimman paljon paikallista tietoa . Ylemmille tasolle tulisi viedä vain sellaiset päätökset, joita ei alemmilla tasoilla voida tehdä.
Ihmisten läheisyydestä kauemmas karkaavalta byrokratisoituu. Tämäkin on unohdettu
Tätä kuntataistelua on käyty vuosikymmeniä; kokoomukselle ja sosialidemokraateille on edullisempaa mitä suurempia kunnista tulee koska keskustan suhteettoman suhteellinen vaikutusvalta vähenee silloin.
Sama sopii myös vihreille ja vasemmistoliitollekin.
Vaalipetos ja valtataistelu
Aikalailla tässä on ajoituspetoksen makua: jos olisimme nyt keskellä presidentin vaalien ensimmäistä kierrosta pamahtaisi Paavo Väyrynen jatkoon ja haastaisi armeijamaustein ja Salon katastrofin seurauksena Niinistön kokonaisvoiton.
Se oli tiedossa, siksi kaikki katsoivat kalenteriin kun päättivät julkistuksista. Tyhmää kanssa juoksutettiin.
Keskustassa on syytä olla vastarinnassa, jakaantuminen urbaani- ja maakunta Suomeen näkyi selvästi. Niin se koettiin mitä pohjoisemmaksi mentiin.
Tässä käydään siis historiallista valtataistelua puolueiden välillä. Siksi aloitetaan karttaharjoituksella, vaikka pääasia olisi ollut sisältö; demokratia, mitä uusi kunta tekee, mitä päättää maakunta?
Kuinka päästään yhdentämään kaikki elinkeino-, metsä- maatalous-, poliisin ja oikeuslaitoksen himmelipiirit nyt pakotettavaan rakenteeseen?
Missä on ihminen
Julkisuudessa ei ole näkynyt juurikaan huolta mihin tämä johtaa ihmisten luonnollisten yhteisöjen, järjestöjen, kylien, koulujen ja lähipiirien suhteen. Esitys on tehty valtiovarainministerissä raha ja rakenne päämääränä.
Kansankodin rakentaminen on vain hallinnonuudistus, näkökulma rahan, ihmisen kannalta asiaa ei katsota.
Siitä syntyy pahoinvointia. Kymmenet tuhannet luottamusmiehet valtuustoissa ja lautakunnissa lentävät yli laidan, valtava kapasiteetti hyvää passivoituu. Kyllä tämä vaikuttaa.
Mitään lähidemokratian mallia ei ole esitelty. Pari kylätoimikuntaa, kuten Hämeenlinnassa, ei demokratiavajetta korjaa.
Kokonaisratkaisu
ihmisten tarpeista
Jos oltaisiin oikein fiksuja, katsottaisiin koko järjestelmää, yhteiskuntaa, uudestaan ei vain kuntarajoja.
Pitäisi keskittää se mistä keskittämisestä on hyötyä: veronkanto, sosiaalitoimen suuret asiat kuten työllisyys, yhdennetty ja hierarkiavapautettu terveydenhuolto, joukkoliikenne ja yleiskaavoitus, ammatillinen ja korkeampi koulutus, ystävyyskunnat, elinkeinojen edistäminen, turvallisuus- ja edunvalvonta sekä energia- ja jätehuolto olisivat suuren aluekunnan vastuulla.
Sitten yhteen liitettävät peruskunnat huolehtisivat edelleen ihmisten lähiasioista: päivähoidosta, asemakaavoituksesta, peruskoulusta, sosiaalitoimen lähipalveluista, katujen kunnossapidosta, nuorisotyöstä, kulttuurista, urheilukentistä ja muusta ihmisen lähipiiristä. Kuntayhtymät yms. lopetettaisiin.
Tämä johtaisi huomattavasti parempaa lopputulokseen jos samaan aikaan saataisiin maakunta- ja valtionhallinnon alueorganisaatiot samaan muottiin.
Tämä merkitsisi myös kunnanosademokratian synnyttämistä kuitenkin hallintoa kokonaan uudistamalla.
Euroopan yhdentymisen idea oli yhteistyö yli kansallisrajojen mutta samalla täydentävä subsidiariteetti- eli läheisyysperiaate. Se tarkoittaa, että julkisen vallan päätökset tulisi tehdä mahdollisimman lähellä ihmisiä ja käsitellä hallinnossa alhaisimmalla mahdollisella tasolla, jotta päätöksentekijöillä on mahdollisimman paljon paikallista tietoa . Ylemmille tasolle tulisi viedä vain sellaiset päätökset, joita ei alemmilla tasoilla voida tehdä.
Ihmisten läheisyydestä kauemmas karkaavalta byrokratisoituu. Tämäkin on unohdettu
Vastaukset 4
Vanhimmat
JATKUU:
Piilotettu asialista
Pahin uhka Suomelle tässä välttämättömässä uudistuksessa on sen kätketty tavoite ja karmea lopputulos. Suomea trimmataan globaalin ahneustalouden alle. Suuresta kunnasta saadaan innokas palvelujen tilaaja, joka hommaa maksimaalisen määrän palveluja markkinatoimijalta, tuottajalta.
Yksityistäminen merkitsee jo koetun mukaan markkinaehtoisuutta, jossa tuottaja pyrkii mahdollisimman hyvään maksuun kuntatuottajalta ja minimaaliseen kuluun omassa tuotannossa. Haluammeko me, että meitä palvelee ruotsalaisten, amerikkalaisten tai venäläisten sijoittajien omistama, monikansallinen terveystalo, lastenkoti lasten sijoitusmarkkinoilla, venäläisyhtiö vanhustenhuollossa ja kiinalainen muonittaja multinationaalina yhtiönä koko kouluruokailun järjestämisessä? Näinhän käy, jos emme nyt piirrä rajaa hyvinvointivaltiolle ja vaali sitä mitä on yhdessä rakennettu.
Mitä markkinatuottaja tekee, miten se toimii jos tulee iso konkurssi, sota, ympäristökriisi, kauppasota, boikotti, työtaistelu suomalaisten lakien mukaan?
Kuinka paljon veronmaksajan kuuluu maksaa optiota ja bonusta, osinkoa näille kansainvälisille iilimadoille, jotka ovat päättäneet kaapata pohjoismaisen hyvinvointivaltioin omaksi bisneksekseen.
Koko kuva
Nyt ei ole kyse vain kuntauudistuksesta vaan kokonaan muusta; haluammeko me pitää yhteiskunnalla vastuun turvallisuutemme, turvamme, palvelujemme ja elämämme osalta vai annetaanko nekin markkinavoimille?
Taistelu on jo hävitty Yhdysvalloissa, Afrikassa ja monin paikoin Aasiaa ja Itä-Eurooppaa. Siellä markkinavoimat ovat syrjäyttäneet kansakunnat, paikkakunnat ja yhteiskunnan. Pitää siis kysyä; mihin pyritään kun sanotaan, että palveluja uudistetaan?
Minkälainen demokratia toimii uudessa kunnassa. Korjaantuuko koko maan hallintohimmeli yksisuuntaiseksi ja toimivaksi järkevyyshallinnoksi? Paraneeko palvelu? Onko Suomi hyvässä tasapainossa jos kohta joka neljäs asuu pääkaupungissa?
Olemmeko me kohta enää mistään kotoisin?
Tänään ilmestyneessä Hämeenlinnan viikkouutisissa sivulla 2
http://epaper.hmlviikkouutiset.fi/products/VUT-2012-02-10/index.htm
Veli-Antti Savolainen
Kirjoittaja on kirjailija ja lehtimies,
joka on toiminut muun muassa
sanomalehti Uuden Suomen, Avun ja
Iltalehden päätoimittajana.
Voisitko tiivistää, ei täällä kukaan ehdi eikä jaksa lukea metrin pituisia tekstejä? Voihan siinä olla jokin tärkeä ajatus mukana.
Tuohan on Savolaisen alakertakirjoitus tämän päivän Viikkouutisista. Joku kopioinut tähän.
Eipä silti, hyvä juttu.
Tänään ilmestyneessä Hämeenlinnan viikkouutisissa sivulla 2, alaosa
http://epaper.hmlviikkouutiset.fi/products/VUT-2012-02-10/index.htm