Kun paino nousee muutaman kilon...

Pelot on todellisia pelkoja, eli sun omia ja tosia tunteitasi!
Mutta kyllä se on Anoreksian ääni joka sinussa puhuu, et sinä itse!
Tuntieta ei sais paeta eikä estellä, vaikka ne on uskomattoman kauheita ja kipeitä ja pelottavia. Vain käymällä ne läpi ja löytämällä niille oikeat nimet, eikä kaÿttää sh:ta niitten ilmenemismuotona voi niistä päästä vähitellen eroon. Mutta se vaatii kyllä vankkaa asiantuntevaa apua, terapeuttia joka osaa asiansa.
Esim minä opin, että kun mulla on "sotanorsu-olo", näen peilistä ällöttävän ihrakasan vaikka oikeasti olen vaarallisen alipainoinen, niin opin että pitää etsiä se oikea tunne sieltä, esim olen surullinen, yksinäinen, tunnen itseni hylätyksi. Pelkään tai stressaan jne. Ja kun en saa otetta siihen oikeaan tunteeseen, sh tekee sen, että kanavoin sen "läskioloon"! En tiedä miten selittää, tämän opin just itse omalta terapeutiltani ja se kyllä oli mulle yksi AHAA-elämys taas jota nyt kypsyttelen mielessäni.
Mutta se kyllä vaatii intensiivistä terapiaa ja vankkaa ja hyvää tukea terapeutilta. Sh:n ääni ja ote on niin vhava ettei sitä vastaan yksin kyllä pärjää. En minä ainakaan.
Ja kun paino todella vähän nousee, näkee ja kokee itsensä valtavana! Silloin tarvitaan taas sitten tukea siihen OIKEAN ruumiinkuvan muodostumiseen ja vahvistamiseen. Muuten on vaarana pudota taas.
En tiedä mitä apua saat ja onko sulla mahd. saada intensiivistä (väh. 2xviikossa) terapiaa ja todella ammattitaitoiselta terapeutilta? Itse en asu Suomessa joten en tiedä minkälaiset mahd. siellä on? Olen onnekas kun asun maassa jossa tuon avun saa.
Muuta en osaa sanoa, vasta tämän polun alussa itsekin, eli paranemista "hiiren
askelin" kuten mun terapeutti sanoo!
Tsemppiä sulle ja voimia!