Mihin voisin soittaa, kun itsesääli ja masennus hyökkäävät kimppuun?
En haluaisi rasittaa läheisiäni, enkä ruikuttaa tuttaville.
Tai onko teillä hyviä konsteja miten pääsisin ylös tästä montusta?
Älkää sanoko, että monilla on paljon suurempia ongelmia. Tiedän.
En haluaisi rasittaa läheisiäni, enkä ruikuttaa tuttaville.
Tai onko teillä hyviä konsteja miten pääsisin ylös tästä montusta?
Älkää sanoko, että monilla on paljon suurempia ongelmia. Tiedän.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Tälläisen löysin, ikäihmisille suunnattu Auttava puhelin...
http://www.google.com/url?sa=t&rct=j&q=auttava puhelin&source=web&cd=4&ved=0CFAQFjAD&url=http://www.eriparivanhemmat.net/puhelimet.html&ei=yhg1T-HKJ-KJ4gSpmtCBAg&usg=AFQjCNFxHQY97lzMV2rcV99MSs3JIVmzgg
Onko joku tuonne soittanut.
Toivottavasti ovat saaneet apua.
vaan kysyn onko se syväkin monttu, missä olet ?
En kyllä tiedä, ketkä kuuntelisivat, jos eivät läheiset ja tuttavat?
En mestaroi, mutta laskepa, kuinka hyvin oletan monen asian kohdallasi olevan?
Niinä harvoina kertoina, nuorena nekin, kun pikkuisen masensi idioottimaiset tyttöystävät, paranin aikasti helposti.
Pullo Kossua, hyvä levy soittimeen (surullista ja masentavaa musaa).
Puolessa tunnissa nauroin jo itselleni.
Aikuisena ei ole masentanut mutta jos niin kävisi, kokeilisin samaa reseptiä.
Aikasti turhaa on alkaa soittelemaan kenellekään, joskus kuuntelin jotain Yöradiota jossa pehmeä-ääninen setä jutteli höpöjä soittajille.
Mutta, nuorelta tuntuu aloituksesi, joten koulukuraattorille voi aina jutella,
Sossutädeille älä soita, laittavat helposti vanhempasi poseen ja sinut maaseudulle Korvikeperheeseen.
Vanhuksille on paljon Marttakerhoa, ukkojoogaa, kuoroja ja ilmaista työvoimaa ottavat mielellään vastaan kaikki valtionavulla elävät "hyväntekeväisyysjärjestöt".
Ilmainen työvoima tekee heille hyvää.
Noissa porukoissa voi itkeä, vaikka homma alkaakin pian naurattamaan.
Ja aina sieltä jokunen puhelinnumero irtoaa.
H.
Niinä harvoina kertoina, nuorena nekin, kun pikkuisen masensi idioottimaiset tyttöystävät, paranin aikasti helposti.
Pullo Kossua, hyvä levy soittimeen (surullista ja masentavaa musaa).
Puolessa tunnissa nauroin jo itselleni.
Aikuisena ei ole masentanut mutta jos niin kävisi, kokeilisin samaa reseptiä.<
Minua naurattaa koko ajan,
Minä ihmettelen mistä hyvästä kaupungin sossussa työntekijät palkkansa nostaa.
Kysyn yhdeltä, ei tiedä kuin vähän, kysyn toiselta, hän tietää jotain, mutta ei ole varma.
En edes tarvinnut rahaa enkä avustusta, tietoa vain.
Olen eläkkeellä, työssä ollessani tunsin vastuuta asiakkaista.
Luovuus/ tuhoisuus
Lainaan Tom Lundbergin kolumnista: Vaikeuksiin joutunut yrittäjä keksii ennen vasaran viimeistä kopautusta huikean keino selviytyä. Ongelmat ovatkin kaikkien mahdollisuuksien äiti, jonka rakkaus on ehtymätöntä.
Jos poimit ratkaisut hihasta, toimit rutiinilla.
Jos vedät hatusta, toimit luovasti.
?? ylläölevan perusteella ottaisin kynän ja papperia, alkaisin ongelmien määrittelystä, nimeä millä alueella, esm. keho, terveys, tunteet, koti ja suku, ystävät, talous, työ.. jne.
Kun masentaa, potee aika syvää voimattomuutta eikä saa otetta elämäänsä, olisiko tosta menetelmästä apua?
Lehti oli Ykköset 9.2.2012, jos haluat lukea jutun.
Olen aina ihmetellyt kuinka teillä terveillä joilla ei kuitenkaan ammattiosaamista, on niin ´hyviä neuvoja´.?
Kun puhutaan ihmisen syvästä masennuksesta ei silloin ole kysymys mistään hetkellisestä alavireestaä
Kun on syvien mustienvyöryjen kautta koonnut apujen kanssa itsensä takaisin ... sanoisin et voi luojani....te kaikkitietävät!
Kirjoittele nyt hyvät ja huonot asiat, kun hätinä weskissä jaksaa käydä jne.
Kävin tämän mustuuden alle 30:senä , laihduin anoreetikon mittoihin koska en muistanut syödä, en voinut syödä... sattui vatsaan.
Älkää alkako viisasteleen kotipsykoneuvoilla, peekele!
Täällähän on asiaan kuin asiaan, sairauteen kuin sairauteen viisastelijoiden neuvo: tartu itseäsi niskasta kiinni ja osta auringonhattua luontaistuotekaupasta.
Niin on...huok. Alakuloisuus ja syvämasennus kun kohtaa jotain niin käsittämätöntä et ihminen särkyy ... on niin yksilöllistä ettei siihen yleiskäytännön opit käy.
Ihminen voi mennä sellaiseen shokkiin johon jopa vahvana pidettyä kummastellaan?
Tua musapalstalla on upea kipale, Särkyneestä saviruukusta... en oikein vieläkään kyyneleittä sitä kykene kuuntelemaan.
En toivo kenellekään kokemaani, mut surun ja kiukunkin mieliala valtaa tunneskaalassani , näistä opeista.
En sit kyllä yhtään halua viisastella
on omakohtainen kokemus
elämänaikainen,
miten selvitä semmoisista asioista kuin jatkuva kipu, ja aiheuttama viha ja masennus.
siinä samalla kun hoidat pienet lapsesi, oman työn, päälle vielä kotityöt ja raksahommat.
Olen monta kertaa naapurini kanssa jutellut masennuksen aiheuttamasta vihasta ja yhdessä mietitty miten sitäkin oloa voisi purkaa niin että ympäristöön ei se kohdistuisi ja leviäisi. On se niin paha tunne sekin -- menee yli voimien ja pahimmillaan kulkee väkivallan nimellä.
Jos muuttuu raivokkaaksi ihminen, se voi olla esm jonkin lääkkeen tai aineen sivuoire. Voisko siinä tilanteessa lääkäri auttaa?
Särkynyt saviruukku on minutkin aina saanut kyyneliin - ja siitä jotain tiedänkin. Itseään ei voi nostaa niskasta, kun kulkee syvissä vesissä.
Auttavasta puhelimesta voisi olla sikäli hyötyä, että sitä kautta voisi kysyjä saada tietoa itselleen sopivasta avusta ja kenties löytää lähistöltään vertaisryhmän tms. Sitä vartenhan Auttava puhelin kai on olemassakin. Yksin ei kannata jäädä, jos tilanne itsestäkin tuntuu hälyttävältä. Monttujen kokoja ei kannata vertailla, oma monttu on kyllä varmasti riittävän suuri avun hakemiseen.
Itsekin jo vikkuuttelit lääkärin apuun, ja sieltä saat varmasti ohjattua apua. Älä pitkitä, naapuri ei ole se tietävin... vaikka hyvää tarkoittaakin.
Mene lääkärin puheille, siitä se alkaa kerä purkautumaan.
Neuvo sinä, itse masennuksen kokeneena asiantuntijana, aloittajaa! Äläkä moiti toisia jotka hyvää tarkoittaen yrittävät olla avuksi.
Ei aloittaja kertonut kuinka syvä hänen masennuksensa on ja siksipä neuvotkin ovat varovaisia ja kokeilun arvoisia.
Mee venäjälle halkoinesi !
En mene. Mitä minä siellä tekisin?
Jos löytää ihmisen, joka on kokenut jotain edes lähes samaa, ymmärrys syntyy hyvin vähästä. Ei siinä paljon sanoja tarvita.
Joskus se on vanha ystävä vuosien takaa, joskus yllättäen työkaveri, josta ei uskonut moista löytyvän. Kun uskaltaa vain avata suunsa, kirjoittaa tai soittaa.
Vertaistukiryhmät on sitten hyviä kun on päässyt ensimmäisen pahan hetken ohi. Silloin ei nimittäin voimat paljoon riitä. Liian monimutkaisia monet. Ei jaksa etsiä. Ja tulos on tyhjää monesti.
Olen koettanut soittaa mielenterveysseuran palvelevaan. Pari tuntia jaksoin koettaa, olin nukahtanut puhelin sänkyyn.
Suru tai masennus täyttää aina ihmisen kokonaan. Vähättelyjä ei silloin kukaan kaipaa.
Voimia sinulle.
Niin on minullakin aloittaja. Siksi vastaan, tiedän tunteen.
Sellaiset joilla ei ole sama päällä, antavat parhaimmat neuvot, johtuu siitä kun ei ole kokemusta.Tiedän että ei ole muuta kuin aika.
Odottele rauhassa.